Keskustelua keskustelun vuoksi
Sivistynyt keskustelu Verdurinien tapaan tuntuu olevan silkkaa oman edun
tavoittelua ja toisten manipulointia. Hiljaisenpuoleinen Mme Cottard kehittelee
teatterikeskustelua edistääkseen miehensä uraa, M. de Forcheville
imartelee Swannia päästäkseen likeisempiin suhteisiin Odetten
kanssa, Mme Verdurin heittelee umpimähkään pahansuopia kommenttejaan
vain ylläpitääkseen oman salonkinsa kyseenalaista gloriaa
ja M. Verdurin myötäilee minkä ehtii. Seurueen naiivimmat
jäsenet kääntyilevät vallitsevien tuulten mukana yhdessä
laskelmoijien kanssa, mutta Swann yrittää pitää oman
päänsä ja olla rehellinen niin pitkälle kuin etiketti
sallii. Tästä hyvästä häntä haukutaan typeräksi
ja tökeröksi heti ovien sulkeuduttua vieraiden mentyä. Proust
suomii pikkusieluisuutta ja tekopyhyyttä solmuisella nahkaruoskalla.
Verdurinit saavat tuimimmat lyönnit, sananparsiinsa sekoileva tri
Cottard on lähinnä surkuhupaisa hahmo, prof. Brichot taas arvostetusta
asemastaan ja laajoista tiedoistaan huolimatta rahvaanomainen moukka. Swann
kuvataan kunnon ihmisenä, joka ei suostu panettelemaan ystäviään
näiden selän takana eikä myöskään sanomaan
mustaa valkeaksi, vaikka muoti sitä edellyttäisikin. Tyhjänpäiväiseen
keskusteluun hän ei suostu, mutta kuienkin hän nauttii illanvietoista
musiikin ja Odetten tapaamisen tuottaman puhtaan ilon tähden.
Ylläpidetty rakastajatar
Tässä jaksossa käy ilmi, että Odetten kanssa seurustelu
ei ole ollut Swannille ilmaista. Kukkien ja korujen tuottaman mielihyvän
lisäksi Odette on saanut Swannilta myös selvää rahaa
tuhansien frangien edestä. Timanttikaulanauhaa ja kuukausiavustuksen
korottamistakin jo harkitaan. Kuitenkaan Swann ei näe suhdetta tavanomaisena,
ja yllättyy kovin tajutessaan, että ulospäin se saattaa
hyvinkin sellaiselta näyttää.
Odetten vuoksi hän myös haluaa ylläpitää vanhoja
suhteitaan hienostoon, koska siitä saattaisi olla jatkossa jotakin
hyötyä ystävättärelle. Hän ei kuitenkaan
voi olla täysin piittaamaton näiden vierailujen tuottamalle mielihyvälle,
johon on vanhastaan tottunut: on helpompi päästä juhlatunnelmaan
aatelispalatsissa kuin porvarisasunnon ahtaissa tiloissa, vaikka arvostaisikin
molempia kutsuja yhtä lailla.
Kevään kutsu
Rankkaa tällainen kaksoiselämä tuntuu olevan. Swann ei voi
hyvin, vaan kaipaa maalle lepäämään. Combrayn puisto
siintelee hänen mielikuvissaan vilpoisana keitaana, jossa ruusut ja
kurjenmiekat kukkivat, mutta ei hän malta olla päivääkään
poissa kaupungista Odetten vuoksi. Periaatteessa olisi mahdollista nauttia
kesäntulosta myös kaupungin lukuisissa puistoravintoloissa, mihin
Verdurinitkin ovat siirtäneet illatsunsa säiden lämmettyä,
mutta Odetten läsnäolo nostattaa hänessä kiihtymyksen,
joka estää luonnonrauhasta nauttimisen. Liemessä tuntuu
miesparka olevan, tunteiden myllerrys aiheuttaa suorastaan fyysisiä
oireita. Pikku teeman taikavoima puree kuitenkin ulkoilmassa entiseen tapaan,
ja Odette vetää täsmälleen oikeasta narusta eräänä
iltana tunnustaessaan heidän intiimimmän suhteensa kaikkien kuullen.
Rakkautta riittää ja sydän on haavoille altis, mutta mustasukkaisuuden
haamu tuntuu jo hiiviskelevän nurkissa. Kreivi de Fourchevillellä
saattaa olla tiettyjä valtteja hihassaan, sen verran kyräilyä
miesten suhteessa on heti ensi tapaamisesta lähtien, ja sen verran
iloisesti Odette hänelle sirkuttelee. Swann ei tällaisia kuitenkaan
halua ajatella, lukija vain aavistelee pahaa.
|
o AJK kotisivu o Proust2