Hienous ja tyylikkyysSwann on rakastunut, vaan ei sokea kuitenkaan. Monessa yhteydessä käy ilmi, että hänen mieltymyksensä ja tottumuksensa ovat eri maailmasta kuin Odetten. Niiden painoarvo on kuitenkin vähäisempi kuin yhteisten hetkien herättämien elähdyttävien tuntemusten. Tunne selättää järjen. Odette puolestaan on suhteen vakiintuessa hiukan tyytymätön rakastajansa makuun, peittelee vanhoja jälkiään varmuuden vuoksi, mutta arvostaa ja kunnioittaa Swannia kuitenkin sekä hänen asemansa että luontaisen hyvyytensä tähden. Sielujen harmoniaa tavoitteleva Swann joutuu luopumaan omista arvoistaan ja harrastuksistaan pitääkseen huvittelunhaluisen "pikku Odetten" tyytyväisenä seurassaan, koska ei ole mahdollista, että sama tapahtuisi toisinpäin. Ilomielin hän kuitenkin vaihtaa hollantilaisen maalarinsa kukkanäyttelyyn, enää hän ei halua ylemmyydentuntoisesti nauttia aistien ja hengen ristiriidasta, kuten aikaisemmin viedessään työläistyttöjään teatteriin. On tärkeintä olla yhdessä ja kokea siitä aiheutuvat väristykset, jotka ovat ainutlaatuisia. Ulkoisten asioiden laadulla hän ei enää koe olevan samaa merkitystä. Swann lienee rakastunut rakkauteen, joka tuo uusia sävyjä hänen skeptisen maailmankatsomuksen värittämään elämäänsä.
Verdurinien verkosto laajeneeVerdurinien sisäpiirillä on luonnollisesti suhteen kannalta keskeinen merkitys. Swann ei uskalla uskoa ikuiseen rakkauteen, mutta seurapiirit ovat ikuisia hänen silmissään, ja niinpä hän voi kuvitella säilyttävänsä Odetten tapaamismahdollisuuden pysyttelemällä sisärenkaassa. Suhteessa muihin Swannin selvänäköisyys säilyy vain osittain. Kyllä hän edelleen erottaa rahvaanomaisen käytöksen ja huonot vitsit, mutta haluaa kuitenkin selittää itselleen kaiken parhain päin. Niinpä tyhjää koliseva tohtori on hänen mielestään hyväntuulinen seuramies, teeskentelevä Mme Verdurin on jalomielinen taiteenystävä, ylisanainen ja itsekeskeinen taidemaalari taas huippuälykkö jne. Piireihin on kuitenkin pyrkimässä uusia tulokkaita. Verdurinit taitavat jo olla hiukan kyllästyneitä värittömään herra Swanniin, ja innostuvat kovasti meluisasta kreivi de Forchevillestä, jonka Odette esittelee heille. Myös hiukan karkean ja rikkiviisaan professori Brichot´n tähti on nousussa, kun taas Swannin pidättyväisyys ärsyttää Verdurineja, jotka eivät millään saa vedetyksi tätä mukaan hienostonsolvauspuheisiinsa. Eikä hän edes naura oikeissa kohdissa! Uusien tulokkaiden seurassa nämä Swannin sinänsä hienot ominaisuudet korostuvat entistä enemmän, eivätkä Verdurinit tunnu tajuavan, miten uskollista ystävää he näin ovat kampeamassa ulos sisärenkaastaan. Tämän osuuden lukeminen oli minusta jotenkin työlästä ja rasittavaa.
Seuraelämän kritiikkiäEivät Proustin kuvaamat kuviot taida nykyajassakaan ihan vieraita olla. On paikkoja, joissa "kaikki" näyttäytyvät, on teatterikappaleita ja konsertteja, jotka "täytyy" nähdä, on elokuvia, joista "kuuluu" olla mielipide. Henkilökohtaisilla elämyksillä ja mieltymyksillä ei tässä kaikessa juurikaan ole sijaa, niistä ei kiinnostuta eikä niitä välttämättä edes tarvitse olla. Voi olla uhkarohkeaa poiketa ruodusta ja ilmaista pitävänsä jostakin, mikä ei ole yleisesti hyväksyttyä ja seurapiirikelpoista. Laadun käsitteen täsmällinen määrittely onkin todella vaikeaa, vrt. Zen ja moottoripyörän kunnossapito! Toisaalta taas tutulta kuulostaa myös tuo rahvaanomaiseksi heittäytyminen, roiseilla puheilla ja huonolla käytöksellä diivailu. Sekin on eräänlaista itsetehostusta, jolla on oma käyttöarvonsa, ja johon sisältyy aimo annos laskelmointia. Spontaanius ei ilmeisesti koskaan ole ollut oikein muodikasta seuraelämässä. Tässäkin viitataan toistuvasti erillisiin piireihin, jotka eivät oikein ymmärrä toistensa elämänmenoa. Puhutaan ylhäisöstä, sivistyneistöstä, puolimaailmasta, taiteilijoista, kansanihmisistä jne. Swann on todella mielenkiintoinen tapaus siinä suhteessa, että hän risteilee kaikenlaisten ihmisten keskuudessa yrittäen kuitenkin säilyttää oman identiteettinsä ja myös oman yksityisyytensä, vaikka joutuukin tekemään paljon kompromisseja. Sankari siis? Vai jääkö hän tässä jaksossa lopullisesti satimeen?
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040603 (20040603)
o
o AJK kotisivu
o Proust2