Soiton kuuntelua sohvalla
Nuoripari istutetaan vierekkäin sohvalle, jonka koristeluja kuuluu
ensin perinpohjaisesti ihailla ja hypistellä. Sitten on pitkien alkumuodollisuuksien
jälkeen vihdoin soiton vuoro. Swann tunnistaa ilahtuen nuoren pianistin
soittaman sävelmän teeman, joka on hänelle ennalta tuttu.
Tekijäksi paljastuu herra Vinteuil, kenties sama, joka 1. osassa temppuili
nuottiensa kanssa. Ainakin Mme Verdurinin mielestä hän on ihan
ykkönen: rouva menee lähes tolaltaan jo pelkästä kappaleen
kuulemisen ajatuksesta. Varsinainen teeskentelijä! Onneksi on lääkäri
paikalla. Mikään todellinen musiikinystävä rouva ei
ole, kuten eivät muutkaan paikallaolijat. Musiikista vain kuuluu osata
keskustella. Swannilla ei ole musiikillista koulutusta, mutta hän
kuuntelee musiikkia ilokseen, sillä on hänelle oikeasti merkitystä
henkilökohtaisella tasolla. Odettekin pääsee ilosta osalliseksi,
mikä kenties lähentää epäsuhtaista paria. Vinteuilin
sonaatista tulee "meidän kappaleemme".
Vähitellen lämpenevää
Suhteen hapuilevaa kehittymistä kuvataan taiten. Aluksi Odette vaikuttaa
kiinnostuneemmalta kuin Swann, joka tapailee intiimisti raikasta pikku
ompelijatartaan alkuillasta ennen muodollisempia salonkitapaamisia Odetten
kanssa. Toki herrasmies saattelee daaminsa kotiin vaunuissaan, mutta ei
pyri sisälle. Pari kertaa hänet kuitenkin kutsutaan englantilaisittain
kello viiden teelle Odetten itämaisella rekvisiitalla lastattuun huoneistoon.
Ensimmäisellä kerralla Swann lähinnä tutustuu olosuhteisiin
ja emäntänsä privaatimpaan mielenlaatuun, ihan positiivisesti
yllättyen tämän luomasta kotoisasta tunnelmasta, vaikka
puitteet ovatkin kovin trendikkäät hänen makuunsa. Toisella
kerralla sitten Odetten satunnainen ilme ja asento vievät Swannilta
maton jalkojen alta: kaunis kurtisaani väsyneine kasvonpiirteineen
näyttää hetken Botticellin freskosta karanneelta Jetron
tyttäreltä. Se on menoa: firenzeläiseen taideteokseen kannattaakin
tuhlata aikaansa! Aivan kuten Vinteuilin sonaatin pikku teema avaa jonkin
salaisen porti n kadotettuun onnen maahan, niin myös mielikuva Odettesta
korkeampiin sfääreihin korotettuna tekee hänestä sopivan
kohteen Swannin rakkaudentarpeelle. Arkisilla yksityiskohdilla ei enää
ole merkitystä, kun mielikuvitus antaa siivet unelmille!
Kuka keksi rakkauden?
Swannin rakkaus on tuore ja ihmeellinen. Lihallisen Odetten kanssa sillä
on toistaiseksi varsin vähän tekemistä, mutta epäilemättä
jatkoa seuraa. Nuori mies on ilmeisesti päässyt yhden elämänsä
jakson siirtymävaiheeseen: seikkailut palvelustyttöjen ja ompelijattarien
kanssa ovat tehtävänsä täyttäneet, nyt on toisenlaisten
elämysten aika. Täytyy muistaa, että hän kuitenkin
liikkuu sujuvasti kaikenlaisissa piireissä: Verdurinien tyrmistykseksi
hänet on jopa kutsuttu illastamaan tasavallan presidentin kanssa Elysée
-palatsissa. Kokematon hän ei siis missään nimessä
ole, mutta hänen kokemuksensa eivät tähän mennessä
ole juurikaan auttaneet häntä pääsemään epämääräisten
toiveittensa herraksi. Nyt tähän kenties on avautumassa mahdollisuus.
Uusi, ihana elämä pilkottaa Odetten hahmossa - Swannin mielikuvissa
siis. Olisipa hauska tietää, mitä Odette itse tuumailee.
Osoittavatko hänen pienet kiintymyksenosoituksensa todellista tunnetta
vai ammattitaitoa? Tiedä näistä ranskalaisista…on aika vaikea
arvioida edes rakasta vaisten ikää.
|
Palautetta
Asta Manner: Olet oikeassa
| Asta: |
itse olen koko ajan ajatellut,että Swann on jo vanhempi ja Odette
häntä huomattavasti nuorempi, mutta missään ei todellakaan
puhuta rakastavaisten iästä. Johtuukohan oma mielikuvani niinkin
hölmöstä ajatusmallista, että Swann tunnettiin jo edellisessä
kirjassa jonka luimme ja Odette on uusi tuttavuus... Enpä voi logiikkaani
kehua ! |
Asko Korpela: Nuoripari
ja ompelijatar
| Asko: |
Mielestäni et mitenkään voi käyttää sanaa
'nuoripari' suhteen tässä vaiheessa, vaan vasta kun ovat vihityt.
Sekä Pekan kommentista että tästä huomaan, että
olen tainnut ymmärtää väärin. Ymmärsin, että
Odette on se 'pieni työläisnainen'. Sanaa 'midinette' - 'ompelijatar'
en tekstissä myöskään huomaa. Pitääköhän
vielä lukea tarkemmin? 'Kymmenen kertaa kun luki niin heti osasi.'
kuten paras koulussa oppimani ohje sanoo (voimistelunopettajani kapteeni
Veikko Salo Haminassa ehkä 1953)
|
|
o AJK kotisivu o Proust2