Proust havaitsee lukujaksomme alussa, että mikään järkiseikka
ei selitä hänen tunteitaan Odettea kohtaan. Odetten mielikappaleiden
nuotit pöydällä eivät ole mukavan tuntuisia sen vuoksi,
että Odette soittaisi hyvin ne - päinvastoin. Swann toteaa, että
Odetten avut eivät riittäneet selittämään sitä,
miksi hän viihtyi tämän kanssa Swann koki rakastuneensa
kuten nuoruudessa. Mielestäni kuitenkin pari seikkaa ehkä sittenkin
erottaa Swannin rakastumisen ja nuoruudessa tapahtuvan rakastumisen. Hän
ei itse asiassa oikeastaan edes välittänyt siitä, että
ehkä Odette ei näistä hänen päivittäisistä
vierailuista nauttinutkaan ihan niin paljoa. Lisäksi pohdinnan kautta
Swann päätyi siihen, että ei oikeastaan ole väliä,
mitä Odette päivisin tekee. Nuoruudessa rakastunut toivoo, että
rakastettu viihtyy ja toisaalta pelätään, mitä tapahtuu
niinä aikoina kun ei itse saa rakastettunsa kanssa olla. Tosin mustasukkaisuus
pulpahti esille lukujaksomme lopussa.
Sanojen merkitys eri ihmisille
Eilen katsoin televisiosta hetken ohjelmaa, jossa Yves Saint Laurentin
elämää käsiteltiin. Yksi haastateltavista sanoi, että
nuoruudessa hän käsitti, että maalaukset ja musiikki saattoi
olla taidetta, mutta että myös vaatteet voisivat sitä olla.
Hän oli syntyjään keskiluokkaa ja vaatteet taideteoksina
kuuluivat vain todella rikkaiden ranskalaisten elämään.
Hän on kuitenkin oppinut arvostamaan vaatteita ja muotia ja löytämään/etsimään
epäkäytännöllisistäkin vaatteista sen hyvän
puolen. Tässä Proust kuvaa Swannin epätoivoa, kun Odette
ei "edes" ymmärrä mitä sanat "hieno" ja "tyylikäs".
Swann toteaa aika samaan tapaan kuin tuo tv-ohjelman haastateltva, että
kyseiset laatusanat muuttavat muotoaan ympäristön mukaan. Hän
ei edes yrittänyt oikaista Odetten käsitystä sanoista.
Jalomieliset Verdurinit
En päässyt ihan selvyyteen siitä, kuvasiko Proust nyt Swannia
ulkopuolisena vai kuvasiko hän Swannia ulkopuolisena. Joka tapauksessa
tässä kohtaa pohdittiin sitä, mitkä seikat vaikuttavat
meidän käsityksiimme ihmisistä. Luulen, että Pekka
Sinulla on tässä nyt oiva paikka taas tuoda tutkimuksesi hedelmiä
näkyviin. Mmikä on subjektiivista ja mikä on objektiivista
ja milloin jokin asia saatetaan kokea objektiiviseksi vaikka ei sitä
todellakaan ole.
Tässä kohtaa voisi olla paikallaan ihan pohtia mikä joskus
on uskollisuuden hinta. Uskollisuus ystäviä kohtaan ei välttämättä
ole aina helppo, koska uskollisuus ystävää kohtaan voi vaatia
joskus laajemman piirin pettämistä. Joskus yleinen etu ja ystävän
etu menevät ristiin. Päätöksentekotilanteita on varmaan
jokaisen kohdalle tullut. Proust myös kuvaa sitä, että ehkä
nuoruudenystävyys ja vanhemmalla iällä saavutettu ystävyys
ovatkin erilaisia. Henkilökohtainen mielipiteeni (näin äkkiseltään)
on, että nuoruuden ja lapsuuden aikana solmitut ystävyyssuhteet
ovat sittenkin pyyteettömämpiä kuin aikuisiällä
solmitut. Tähän loppu tulemaan EHKÄ Proustkin tuli.
|
Palautetta
Pekka
Pihlanto: Objektiivisuudesta ja subjektiivisuudesta
| Pekka: |
Asta: "En päässyt ihan selvyyteen siitä, kuvasiko
Proust nyt Swannia ulkopuolisena vai kuvasiko hän Swannia ulkopuolisena.
Joka tapauksessa tässä kohtaa pohdittiin sitä, mitkä
seikat vaikuttavat meidän käsityksiimme ihmisistä. Luulen,
että Pekka Sinulla on tässä nyt oiva paikka taas tuoda tutkimuksesi
hedelmiä näkyviin. Mikä on subjektiivista ja mikä on
objektiivista ja milloin jokin asia saatetaan kokea objektiiviseksi vaikka
ei sitä todellakaan ole."
Pekka: Luullakseni Proust kuvasi Swannia niin kuin romaanikirjailija
tekee, ikään kuin asettuen kuvattavan rooliin tai ainakin sellaiseen
asemaan, että pystyy "lukemaan" tämän ajatuksia ja tuntemuksia.
Swannilla oli ilmeisesti todellinen esikuva, jolta itseltään
ja muiltakin aikalaisilta Proust sai tietoa tästä romanssista.
Loput Proust kehitteli itse.
Objektiivisuus ja subjektiivisuus ovat melkoisesti meidän oman
kuvittelumme varassa, sillä "havainto- ja ajattelukoneistomme" ovat
subjektiivisuuden leimaamia. Jos hankimme mahdollisimman huolellisesti
tietoja jostakin kohteesta (vaikkapa ihmisestä) ja kysymme myös
muiden ihmisten mielipidettä, lopputulos on parhaimmillaan niin objektiivinen
käsitys kuin mihin pystymme. Silti emme voi koskaan täysin varmistua,
etteikö subjektiivisilla ennakkokäsityksillämme ja tulkinnoillamme
olisi tässäkin jokin roolinsa.
|
|