|
Mikä sattuma!
Juuri sain loppuun luetuksi nobelisti José Saramagon 'Todos os Nomes' - (Kaikki nimet). Siinä nimet ovat väestörekisterin nimiä. Pitkään sain lukea ennen kuin selvisi mistä oikein on kysymys. Kysymys on itsemurhan tehneen naisen henkilötiedoista. Mistä lienee tässä. Nimiä esiintyy - paljon. Huomio kiinnittyy nimeen Balbec. Katson netistä. Pariisin lähellä paikkakunta, joka tuntuu edelleen elävän Proustilla. Balbecon eräs radanvarren nimistä ilmeisesti matkalla Combrayhin. Luetellaan joukko muita radanvarren nimiä. Sitten on näiden tuntemattomien Ranskan paikkakuntien nimien jälkeen tuttuja paikannimiä Italiassa. Ei suinkaan vain ole halpamainen kirjailijan temppu haalia lukijoita luettelemalla madollisimman monia paikannimiä. "Meidänkin kylä mainitaan Proustin suurromaanissa!" Tästäpä joudun takaisin Saramagoon. Ensimmäinen lukemani Saramagon kirja on nimeltään 'Viagem a Portugal' (Matka Portugalissa). Siinä myös mainitaan paikkakunta toisensa jälkeen. Kaikissa kirkoissa käydään taidetta ihailemassa ja histor
iaa muistelemassa. Tuli vain siitäkin mieleen…
Mahtaako tässä nimet ollakaan pääasia? Eikö sittenkin ole kadonneen ajan etsiminen eli menneisyyden muistelu. Tunnutaan palattavan ehkä aikaan ennen edellistä rakkaussuhdetta, jonka kesto jääkin kaivelemaan mieltä. Useita vuosia kumminkin - kai? Kuinka pitkä lienee tämä nimien 'opetteluperiodi' - ehkä siis nuoruuden aika, jolloin katse suuntautuu ympärille kotikylää kauemmas Ranskaan, Eurooppaan tai ainakin naapurimaihin.
Gilberte Swann
Sitten palataankin naapurin tyttöön Gilberte Swanniin, johon jo ensimmäisessä lukujaksossa ennätettiin rakastua. Nyt ei kuitenkaan olla Combrayssa vaan Pariisissa. Eikä kävelyitä tehdä läjhimetsäsä ja joen rannalla vaan Champs Élyséellä ja mahdollisesti myös joen rannalla, mutta joki on nyt Seine. Mutta Pariisissakin tehdään huomattavan paljon havaintoja luonnosta. Varmaan on Proust Ranskan luonnontieteellisen seuran kunniajäsen! Päivänkakkaran terälehtiä en huomaa nypittävän, mutta kysymys on kyllä siitä samasta: 'rakastaa, ei rakasta… Eihän hän milloinkaan ole sanonut, että rakastaisi, päinvastoin on usein antanut ymmärtää, että hänellä on ystäviä, joita hän pitää minua parempina ja minä vain olen hyvä leikkitoveri.
Nimiä, nimiä… Ei suinkaan vain paikannimiä, vaan myös ihmisten, ennen muuta Gilberte, jonka nimeä ja osoiteta on kirjoitettu vihkotolkulla. Tulee tilaisuus laittaa tuo nimi sähkeen osoitteeksikin. Myös sähkeen sisältönä on nimi: erään kassikkonäytelmän tarkka nimi, ei kuitenkaan sanota mikä.
Ja sitten on vielä nimi siinä mielessä että teitittelystä siirrytään sinutteluun li etunimen käyttöön. Vaikka vanha ranskalainen tapa on että myös etunimeä käytettäessä teititellään, käytetään myös Monsieur ja Madame plus etunimi. - Mutta eikö tuo jo rakkauttaan tunnustaisi!
|
o AJK kotisivu
o Proust2