Korpela Asko 
11 Unessa vielä…

"Ja kuitenkaan se sama Odette, josta kaikki hänen paha olonsa kumpuaa, ei sen vuoksi ole vähemmn rakas, vaan juuri päinvastoin, sitä arvokkaampi, sillä siinä kuin kasvaa kärsimys, siinä kasvaa myös sitä rauhoittavan vastamyrkyn arvo, vastamyrkyn, jota vain tuo nainen pitää hallussaan." - Kunhan vain ei tuohon lauseeseen kätkeytyisi koko onnettoman rakkaustarinan ydin, tämän ja muiden vastaavien! Kärsimys kasvattaa arvoa, myös rakkauden arvoa! Tämän tarinan opetus on ehkä myös se, että toisen ihmisen omistamiseen tähtäävä rakkaus on tuhoon tuomittu. Sielua ei kuukausirahalla saa ostetuksi. Swann ei siinä onnistu Odetten suhteen sen paremmin kuin kukaan muukaan. 
 
 

Lopussa paljastuu jotakin tärkeätä


Mutta tässä lauseessahan on pommi!

A une table voisine il y avait une femme que je n'avais pas vue depuis très longtemps. Elle m'a dit: "Venez donc derrière le petit rocher voir l'effet du clair de lune sur l'eau." D'abord j'ai bâillé et j'ai répondu: "Non, je suis fatiguée et je suis bien ici." 
Kykeneekö Odette siis rakastamaan vain samaa sukupuolta olevaa? Tästä ei aikaisemmin ole ollut puhetta. Tämä selittää paljon. Ehkä siis parempi, että tiet eroavat? Hän toistelee mielessään näitä paljastavia sanoja : "Je voyais bien où elle voulait en venir", "Deux ou trois fois", "Cette blague!" Voiko muuta sanoa kuin: harmi, ettei huomattu aikaisemmin. Sillä eikö tässä suhteessa syntynyt enemmän mieliharmia kuin mielihyvää? Onko niin paljon mieliharmia tarpeen? Vai onko sillä sittenkin tuo edellisessä kappaleessa mainittu arvonsa: kasvattaa lisäarvoa mielihyvälle - sitten kun sitä on tarjolla. 

Paljastuu myös, että Odette on aina ollut 'yksityisyrittäjä'. Kuin ohi mennen Swann kysyy asiaa. Odette vastaa kysymykseen yllättävän avoimesti ja kertoo kuinka kerran parittaja kovasti yritti häntä 'leipiinsä', mutta ei onnistunut. Olisi ollut tarjolla diplomaatti, suurlähettiläs. Vielä muutakin salailua ja valheellista paljastuu. On juttuja Forchevillen kassa. Tällaiset paljastukset eivät suinkaan helpota Swannin etääntymistä Odettesta. Päinvastoin nekin kalvavat 'raatojen lailla' Swannin mieltä. 

Voiko Odette sanoa jonkun käännekohdan, josta hänen puolellaan vieraantuminen alkaa? Vai onko hän alun perinkään ollut Swanniin kiintynyt? Kyllä, Odettelle pälkähtää päähän yksi käännekohta: Swannin illallinen Laumen prinsessan seurassa. Siis myös Odette oli tuntenut mustasukkaisuutta. Odette ei siis kuitenkaan ole ollut täysin välinpitämätön Swannin suhteen. Suhde ei ole ollut täysin yksipuolinen. Swannin monitahoisen mustasukkaisuuden vastapainona on edes tämä yksi mustasukkaisuuden puuska Odetten osalta. 
 
 

Nyt tiet siis eroaisivat lopullisesti.

Näin Swann ajattelee. Mutta ei sittenkään. Muutamia viikkoja myöhemmin hän näkee todentuntuisen unen Odettesta. Sinä Odette katselee Swannia silmät täynnä kyyneliä. Swann tuntee rakastavansa Odettea niin paljon, että haluaisi saman tien viedä hänet mennessään. Odette katsoo silloin kelloaan ja sanoo: "Minun täytyy mennä." Ei mainitse mitään siitä, että myöhemmin illalla tai seuraavana päivänä voitaisiin tavata. Swann ei uskalla kysyä, saisiko saattaa Odetten kuten hän niin kovasti olisi halunnut. 

Mikä onkaan siis Swannin viimeinen sana Odettesta? "Dire que j'ai gâché des années de ma vie, que j'ai voulu mourir, que j'ai eu mon plus grand amour, pour une femme qui ne me plaisait pas, qui n'était pas mon genre!" - " Olen tuhlannut vuosia elämästäni, olen halunnut kuolla, minulla on ollut suurenmoinen rakaussuhden naiseen, joka ei minua miellyttänyt, joka ei ollut minun tyyppiäni".

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Asko Korpela 20040718 (20040718) o o AJK kotisivu o Proust2