Onko myös AJK, tämän kirjoittaja menettämässä otteensa? Luen lukujakson alun kerta toisensa jälkeen enkä ymmärrä, mistä on kysymys. ' pouvaient lui rendre à lui-même un peu de prix aux yeux d'Odette' - 'voisivat antaa hänelle edes hieman arvoa Odetten silmissä'. Mitkä asiat voisivat näin tehdä ? - Hänen ajoittaiset paluunsa maailmaan' 'quand par hasard il retournait dans le monde'. - En ymmärrä! Enkä tätä Parman prinsessaakaan. Suhteiden merkitys? Mutta miten liittyy 'poika Swanniin'?
Swann tarvitsee puolestapuhujaaVai onko niin, että Swann tässä perustelee omaa erinomaisuuttaan, ikään kuin vakuuttelee itselleen. Luo taustaa päätöksentekoon: Onko 4000 frangin kuukausiraha sopiva? Ehkä se on hiukan liian pieni näin mainion miehen antamaksi? Täytyy parannella antamalla kunnon lahjoja, tekemällä palveluksia hankkimalla tarpeellisia tietoja. Hän kuitenkin epäilee, tuntee tarvitsevansa tukea. Pyytää herra Charlusia sanomaan hyvän sanan puolestaan. Tähän tietenkin ajaa se suuri skisma Swannin ja Verdurinien välillä. Siitä syntyy kiila Swannin ja Odetten väliin. Odette jatkaa kulkuaan Verdurinien mukana, kun taas Swann pysyy poissa. Odette käy Pariisissa ilman Swannin suojelusta, suunnittelee jopa omaa seuranpitoa Swannin kustannuksella - Wagner. Proustin setä/eno Adolphe (täti Léonien mies?) psyykkaa Swannia rakkausasiassa toiselta puolelta. Kehottaa Swannia pidättyväisyyteen. Sekin ehkä tehoaisi Odetteen. Mutta Odette ilmoittaa olevansa pettynyt tähän neuvonantajaan. Samanlainen kuin kaikki muutkin miehet. Heillä oli ollut suhde Nizzassa. Niin, Odette oli viettänyt huvielämää sekä Nizzassa että Baden Badenisssa. Voisikohan ratketa sellaiseen vieläkin? Ei pitäisi ainakaan rahasta. Mutta voisiko oikusta? Intiimi tilanne: Odette lähdössä iltaa viettämään muiden kuin Swannin seurassa. Odette viimeistelmässä toilettiaan. Swann seuraa surullisena. Odette, julma nainen: 'Sekö on kiitos siitä, että annan teidän katsella viime minuuttiin saakka?' Kenenkähän kanssa hän on lähdössä? Tietäisiköhän Forcheville? Eihän se tietäminen tietenkään mitään estäisi. Herra Charlus saisi kuitenkin mielin määrin pitää seuraa Odettelle. Häntä Swann ei pidä 'vaarallisena'.
Suhde muuttuu pakonomaiseksiOdetten tavoittelu käy Swannille pakonomaiseksi. Koko ajan on jotakin tehtävä, oltava selvillä siitä mitä Odette tekee, kenen kanssa kulkee, ketä tapaa. Miten tästä pääsisi eroon? Kuollako pitäisi? Ja kuitenkin Swann haluaisi elää aina siihen saakka kunnes hän ei enää lainkaan rakastaisi Odettea ja voisi täysin asiallisesti kysyä oliko tämä ollut vuoteessa Fourchevillen kanssa vai ei? Aika ajoin hänellä onkin päiviä, jolloin epäluulot pysyvät poissa. Mutta sitten taas, seuraavana päivänä, ne valtaavat hänet uudelleen. Kerran huonovointisena hän arvelee, että Odette voisi ehkä viettää päivän hänen luonaan. Mutta ei, hän menee ystävättärensä kanssa raveihin. Ei kannata edes pyytää. Olihan Odette kerran tervehtinyt jotakin herraa kadulla. 'Hän on herra, joka oli ystävättären aitiossa raviradalla.' Voi kuinka hän olisi halunnut tuntea tuon ystävättären. Olisi antanut mitä hyvänsä siitä. Ehkä tämä nykyhetki on luonnollinen reaktio sille alkuajalle, jolloin Odette aloitti kirjeensä Swannille: "Mon ami, ma main tremble si fort que je peux à peine écrire". "Ystäväni, käteni tärisee niin kovasti, että tuskin voin kirjoittaa". Nyt hän on luopunut käyttämästä sanaa 'minun' puhuessaan Swannista: "Vous êtes mon bien, c'est le parfum de notre amitié, je le garde". "Te olette minun hyvyyteni, ystävyytemme parfyymi, pidän sen hyvänäni". Äänen sävy on muuttunut. Suunnilleen sama lause sanottiin aikaisemmin ihailevassa sävyssä: "Vous, vous ne serez jamais comme tout le monde". Nyt ärtyneenä, joskus jopa moittien: -"Ah! tu ne seras donc jamais comme tout le monde!" " Ette koskaan ole kuin muut ! "
Moitteessakin on todistusJa kuitenkin: "Ellei hän minua edes vähän rakastaisi, hän ei myöskään haluaisi minua muuttaa." Ja voidakseen muuttaa minua hänen on tavattava minua enemmän. Näin moitteessakin on todistus siitä, että hän on kiinnostunut minusta. Minun tekemiseni eivät ole hänelle yhdentekeviä. Ei hän muuten olisi niin ystävällinen minulle. Kuitenkin nämä Odetten uudet tavat, välinpitämättömyys, hajamielisyys, ärsyttävyys, niistä Swann kärsii. Ne tuntuvat hänestä yötä päivää pahalta. "On ollut aika, jolloin Odette rakasti minua enemmän." Ensimmäinen kirje: "Jos olisitte jättänyt sydämenne, en olisi antanut teidän ottaa sitä takaisin." Hattuko jäi vai oliko nuuskarasia?
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040628 (20040628)
o
o AJK kotisivu
o Proust2