07 Kestääkö tämä siis pitkäänkin?
Swann seuraa Odettea kuin hai laivaaKerrotaan, että Odetten 'rupsahtaminen' vain syventää Swannin rakkautta. Hän juoksee yhä Odetten perässä. Kun Odette liikkuu Verdurinien seurassa, Swann matkustaa samoihin paikkoihin itsekseen - rautatiethän ovat ihmistä varten! Niillähän saa kuka hyvänsä matkustella mihin haluaa. Mutta kuka sattumalta kohtaa kenet? Jos Swann yllättää Odetten: 'Kas, te tällä!' Mutta jos päinvastoin Odette Swannin: tämä siis vakoilee. 'Minulla ei siis oikeutta matkustella.' Taas saammekin viitteen ajan kulusta: 'Swann ensi kertaa viiteentoista vuoteen' [menee tapaamaan naapuriaan] - siis Swann vähintään 35-vuotias! Sillä eivät kai lapset tai edes teini-ikäiset käy tapaamassa naapuriaan. Ja minä kun luulin, että alle 30. Nyt tämä ikäkysymys jää kyllä vaivaamaan. Kumpi on vanhempi: Swann vai Odette? Minkä ikäisiä ovat?Hurahtaneen miehen merkillisyyksiäEdelleen hurahtaneen miehen merkillisyyksiä: kulkee katsomassa ruokapaikkoja menemättä mihinkään, etsien vain, että olisiko Odette siellä. Toivoo, ettei törmäisi tähän ja samalla kuitenkin, että näkisi Odetten ja loppujen lopuksi myös että Odette näkisi hänet, tulisi tietämään, että hän on liikkeellä juuri Odetten takia. Se hivelisi Odetten itsetuntoa. Pääasia muutenkin, ettei Odette vain unohtaisi Swannia. Kuinka silloin Odette voisi tehdä sen mitä jonkun kerran tekee: palaa Pariisiin puolilta päivin, viettää lopun päivää yksikseen ja menee nukkumaan yksin! Päästää niin kaunis nainen yksin Pariisiin on sama kuin jättäisi avoimen korulippaan keskelle katua.Odette jakaa hellyyttä laskelmoidenLisää merkillisyyksiä: Swann kuulee Odetten mainitsevan jonkun nimen. Varmaan on joku hänen rakastajistaan. Viikkoja se kaivertaa Swannin mieltä. Lopulta päätyy selvittämään osoitetoimistosta asiaa. Onkin Odetten setä, joka on kuollut parikymmentä vuotta sitten. Mutta mitäpä ei rakastunut mies keksisi mustasukkaisuutensa aiheeksi. Mutta aina mustasukkaisuuden käydessä sietämättömäksi Odette osaa pudotella toivon jyväsiä, kuten 'Ettekö odottaisi viisi minuttia, lähden ulos, palaisimme sitten yhdessä, te saattaisitte minut kotiin'. Ja vielä parempi: Kun liikkeellä on myös kilpakosija Forcheville, joka Odetten ovella pyytää lupaa päästä sisään, Odette vastaa: riippuu tästä herrasta, kysykää häneltä. No niin, tulkaa, mutta älkää viipykö pitkään. Tällaiset pitävät Swannissa toivoa yllä. Saman asian ajavat aivan muutkin sanat kuten huomautus Swannille, ettei tämä vielä ole vahvistanut jotakin vierailukutsua. Sellainen sanottuna Fourchevillen läsnäollessa osoittaa selvästi intimiteettiä Swannin suuntaan. - Mielestäni tämä on kyllä läpikuultavaa: Odette tekee näin laskelmoidusti, varmistaa siten kuukausirahansa.Onko tämä oikeata elämää?Mutta Swannin puolelta kysymyksessä on enemmän: 'Voi, jospa olisi yhteinen asunto Odetten kanssa!' Sitten olisi sitä ja sitä. Miksikähän nämä sanat 'yhteinen asunto', miksi ei 'yhteinen koti' eli 'miksi emme ole naimisissa'? Haaveileeko Swann tosiaan susiparina elämisestä? Eikö siis sittenkään ole varma rakkaudestaan? Tässä palaa mieleen taaskin ajatus, ettei tämä ole oikeata elämää, jota tässä kuvataan. Ei huolta työstä tai toimeentulosta, vaan loputonta joutenoloa ja ehtymättömän rahalähteen ammentamista. Aina kun tämä muistuu mieleen, koetan muistaa myös, että Swann on sentään 'vapaan' ammatin harjoittaja, joka voi vapaasti rytmittää työnsä ja vapaa-aikansa. Mutta luulisi sitten enemmän kerrottavan taiteellisesta menestyksestä, kun se taide kerran niin hyvän toimeentulon antaa.Tunnonvaivoja mustasukkaisuudestaVälillä Swann tajuaa maksavansa muiden iloja. Hän maksaa, muut nauttivat Odetten seurasta. Kaikkein hulluin tapaus tässä suhteessa on kaksiviikkoinen Bayreuthin Wagner-juhlissa. Swann kustantaa Odettelle pesän, mutta tämä kutsuu mukaansa Verdurinit, joille tuntee olevansa velkaa. Se merkitsee, ettei Swann voi olla paikalla. Ja Odette kun ei erota Bachia ja Clapissonia (Rämpyttelijää) toisistaan! Ja millaisia illallisia Odette hänen rahoillaan sitten järjestäisi. Mielikuvitus tuskin riittää kuvittelemaan. Ja sitten lopuksi nainen vaipuisi Fourchevillen käsivarsille. Voisipa tuon estää! Nyrjäyttäisi edes nilkkansa ennen lähtöä! Ei, Swann ei todellakaan pysty suhtautumaan välinpitämättömästi Odetteen! Hän ymmärtää, että mustasukkaisuus on se voima joka aiheuttaa kaikki pahat ajatukset Odettea kohtaan. Hän tuntee tunnonvaivoja siitä että on ollut kovasydäminen Odettelle.Eipä totisesti ole vakaata tämä Swannin ja Odetten rakkaus, vaan vaappuu kuin tuuliviiri. Myös pyyteettömyys on siitä kaukana. Laskelmoidusti tehdään se mitä tehdään. Palveluksia annetaan ja otetaan vastaan vuoron perään. Tasapainosta ei kuitenkaan voida puhua, vaikka ottamisen ja antamisen määrä yhtä suuret olisivatkin.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040618 (20040618) o 
o AJK kotisivu o Proust2