06 Mikä on oikea määrä mustasukkaisuutta?
Pitääkö eilinen lupaus?'Ei sitten liian myöhään' on Swannille annettu direktiivi. Swann vapautuu toveeriseurueen illallisilta vasta iin myöhään että ennättää Odetten luo vasta yhdeksitoista. Onko se liian myöhään? Ei ainakaan Swannin mielestä, koska hän kaatosateesta huolimatta lähtee koettamaan onneaan. Spekuloi mennessään. Kun kerran kutsui, ei varmaan ole muita tulossa. Voisi siis sateen huomoon ottaen mennä kotiinkin. Mutta siitä saattaisi olla huonoja seurauksia. Odette ehkä myöhemmin muistaisi eikä vierailukutsuja enää tulisi juuri silloin, kun hän niitä toivoisi. Odettele tämä onkin liian myöhään, sillä hän valittaa väsymystä ja myrskyn aiheuttamaa huonoa oloa. Ei jaksaisi enempää kuin puoli tuntia. Puolilta öin haluaisi mennä nukkumaan.- Ei siis orkideoita tänä iltana? Ja minä kun niin toivoin pieniä orkideoita… - Ei todellakaan, näethän etten voi hyvin. - Olisi ehkä tehnyt hyvää sinulle, mutta en vaadi… Ja niin Swann sai lähteä 'tyhjin toimin'. Kotona kuitenkin iskee ajatus: ehkä hän sittenkin odottaa jotakin toista ja vain teeskenteli väsymystä. Täyty käydä katsomassa. Menee takakautta makuuhuoneen ikkunalle, johon käy koputtamassa, jos tulee myöhään. Koputtaa. Miesääni vastaa. Siinä sitä ollaan! - Ja tässä pilkahtaa huumori, jota Proust ehkä kovin niukasti yleensä viljelee. Swann erehtyy: tuli koputtaneksi naapurin ikkunaan. Laukaisee vielä aika kekseliään hätävalheenkin: "Älkää antako häiritä. Satuin vain kulkemaan ohi, näin valoa, ajattelin kysyä, vieläkö olette huonovointinen". Swann vain totuutta janoaa. Tämäkö nyt on oikea tapa
saada se selville? Vakoilu. Ei se ainakaan periaatteessa ole. Mieluummin
'tieteelliset menetelmät' Odettekin saisi selville, että hänellä
oli epäluuloja. Ja kuinka monesti hän olikaan sanonut kauhistelevansa
vakoilevia rakastajia!
Katsekin ruokkii mustasukkaisuuttaHavaittu ja havaituksi luultu vaivihkainen katse, jonka rakastettu vaihtaa jonkun muun kanssa on kuin öljyä palavaan nuotioon heittäisi. Swann muistelee Odetten ja Forchevillen toisilleen heittämiä katseita. On nähty… Ja kerran hän meni Odetten luo epätavalliseen aikaan. Piti olla kotona, portinartijan mukaankin oli kotona. Oven takaa askeleitakin kuului, mutta ei vastannut ovikellon soittoon. Myöhemmin kertoi, että oli arvannut, että soittaja oli Swann, oli perän juossut, mutta tämä oli jo poistunut. Valehteliko? Mikä on totuus? Odette on jo aikaisemmin havaittu huonoksi valehtelijaksi. - Mikä harmi, etten huomaa sinua sen kerran kun vastoin tapojasi käyt luonani iltapäivällä. Ei hän niin paljoa rakastanut Swannia, että olisi anteeksi pyytänyt, mutta halusi kuitenkin miellyttää.Kenelle Odette kirjoittaa?Kerran Odette antaa Swannille tmän lähtiessä nipun kirjeitä postiin pantavaksi. Ne ovat tavarantoimittjille paitsi yksi, joka on kenellepä muulle kuin Forchevillelle. Mitähän siinä on? Ei laita postilaatikkoon tätä vaan vie kotiinsa ja yrittää kynttilän valossa selvittää sisältöä, kuori kun on niin ohut. Kyllä siinä on viileä loppulause. Swann olisi saanut hellemmät sanat. Kirjeessä oli jotakin, joka piti sittenkin selvittää tarkemmin: avataan. Swann lukee koko kirjeen. Löytyy sama kuin kerran hänenkin kohdallaan: Savukerasia oli unohtunut. Eipä ollut yhtä kaunista lausetta kuin aikoinaan Swannille: 'Jos olisitte sydämenne unohtaneet, en olisi sitä antanut takaisin ottaa.' Paljastuu myös hätävalhe. Odette puhuu enostaan, jonka takia ei avannut Forchevillelle ovea. Todellisuudessa se oli ollut Swann. Ehkä siis sittenkin… Ja vielä sekin, että Odette oli uskonut kirjeet hänelle postiin vietäväksi.Mutta rouva Verdurin pyysi…Kerran ravintolasta lähtiessä rouva Verdurin tarjoutui viemään Odetten kotiinsa: - Meillä on vaunuissa paikka Forchevillen vieressä. - Luulin, että minä veisin teidät. - Mutta rouva Verdurin pyysi. - Mutta minullakun olisi ollut asiaa rouvalle… - Voitte hyvin kirjoittaa. - Hyvästi. Näin sanoo Odette ja ojentaa kätensä.Kotona rouva Verdurin miehelleen: - Oletko huomannut, mitä käytöstapoja
Swann sallii itselleen meidän suhteen? - En käsitä kuinka
Odette sallii sellaista. Toivottavasti hän huomaa.
Katkeavatko suhteet Verdurineihin?Kerran oli Swann nimittänyt elämää Verdurineilla 'todelliseksi elämäksi'. Nyt se näyttä hänestä pahimmalta mahdolliselta. Danten ympyröissä sitä vastaa viimeinen, alin sosiaalinen taso. Swann suorastaan raivoaa noituessaan Verdurinit perimmäiseen hornaan. Swann luulee keksineensä keinon, jolla sittenkin pääsisi Chatoun tilaisuuteen, vaikka Verdurinit eivät häntä kutsuneetkaan. Ei tärppää. Näin Swannin ja Odetten yhteen saattanut salonki tulee esteeksi heidän tapaamisilleen. 'Emme voi tavata huomen illalla, sillä Verdurineilla on illalliset.' Tai Verdurinit olivat kutsuneet oopperaan katsomaan Kleopatraa ja Swann näkee Odetten silmissä pelon, että hän pyytäisi Odettea jäämään pois. Ei ole Swannilla kanttia niin tehdä. Ilmoittaa, että hänellä on miljoona asiaa hoidettavana eikä senkään vuoksi voisi itse tulla. Ei voi suorastaan kieltää Odettea menemästä, mutta pitää kappaletta myrkkynä sielulle ja arvelee, että Odette kyllä myöhemmin ymmärtäisi.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040611 (20040611) o 
o AJK kotisivu o Proust2