Mitäpä minun pätö sonaatistani!Lieneekö aitoa vai tekovaatimattomuuta, kun säveltäjä estelee teoksensa esittämistä. Kerrotaan, että usein esitetään ja aina näin estelee. Varmaan kuitenkin mielihyvää tuottaa niin kuin pitääkin. Kysymyksessä on pianosovitus, vain osa andante, jota sitten ylistetäänkin orkesteriesitysen veroiseksi ellei paremmaksikin. Nuori pianisti soittaa. Onko joku isäntäväen, Verdurinin sukulaispoika?Odette hivuttautuuJo ennen musiikkia on preludi myös Swannin rakkaudessa tai kuten viisastelin edellä: rakkaussuhteessa. Swann on ylipäätään paikalla vain sen vuoksi, että tietää Odetten olevan paikalla. Odette taas hivuttautuu lähelle pianoa, mutta rouva Verdurin on juonessa mukana ja ehdottaa Odettelle paikkaa Swannin vieressä. Swann lausuu kömpelön kohteliaisuuden: 'Quel joli beauvais.' Mitä mahtanee tarkoittaa? Eivät sanakirjat tiedä. Ei tiedä nettisanakirjakaan, mitä on beauvais. Paikannimenä kyllä esiintyy runsaasti. Tässäkin esiintyy myös isolla kirjaimella alkavana. Paikkakunta 74 km Pariisista pohjoiseen.Sitten saan uuden herkuttelijan määritelmän. Minullehan
'gourmande' on tähän saakka ollut henkilö, joka löytää
kaikesta ruuasta herkullisen puolen. Itse olen hyvä esimerkki, kilotkin
osoittavat (92). Tässä annetaan hyvä lisäpiirre: gourmande
herkuttelee paitsi suullaan, myös silmillään. Rouva Verdurinko
se viisauden laukaisee: olen enemmän gourmande kuin te kaikki, mutta
minun ei tarvitse panna ruokaa suuhun, riittää että katselen.
Upeaa! Kelpaisi malliksi. Sitten on taas jotakin sensuellia: puristellaan
jotakin pronssia 'bronze'. Mitähän mahtaa olla? Swann kuitenkin
kohteliaisuudesta hipaisee, kun emäntä kehottaa. Hyväilyksi
tulkitsee, mutta korvan hyväilyä on tulossa - musiikilla, ei
kielellä (mitä pidetään erittäin kiihoittavana
[isot tytöt joskus opettaneet]).
Sitten on pitkä kappale musiikin lumoissaSitten on pitkä pätkä musiikin innoittamaa tekstiä. Taitaa sekin kääntyä rakastelun hyväksi. Musiikki jos mikä herättelee tunteita ja saa mielen liikkeelle. Kappaleen on säveltänyt Vinteuil. Swann tuntee sen nimisen. Voisiko olla hän? Tuskin, vaikka onkin pianonsoiton opettaja. Ehkä joku sukulainen?Puhe kääntyy arvovaltaisiin ystäviinEi vähä mitään: Swann tuntee Ranskan presidentin Grévyn! Aika poika tämä Odetten ystävä! Muutenkin miellyttää käytöksellään. Tässä kohdassa on jälleen lause, jota ihmettelen: 'Il alla même jusqu'à lui offrir une carte d'invitation pour l'exposition dentaire'. - 'Tämä jopa tarjosi hänelle kutsukortin hammas(lääketieteen) näyttelyyn.' Mitä ihmettä voisi merkitä? (Kumpi kummalle? Swann Grévylle vai päinvastoin?). - Tällaiset ymmärtämättömyydet eivät tientenkään merkitse sitä eikä tätä, mutta olisipa kuitenkin mukava tietää. En kuitenkaan viitsi kirjastosta uudelleen lainata. Pelkään, että unohdan palauttaa.Rakkaussuhteen kehittyminenSen verran olen toisten tuotoksia kopioidessa otsikoista huomannut, että tässä jaksossa tämä kirjan pääjuoni eli Swannin ja Odetten välinen rakkaussuhde ottaa jonkinlaisen harppauksen. Löytäisinkö itse askeleet tekstistä? Ainakin sen huomaan, että alkuun Swann ujosteli näyttäytyä Odetten seurassa, kun ei hyväksynyt sitä, että Odette tulisi häntä noutamaan ja että yhdessä menisivät Verdurineille. Selviää, että Odette on 'une petite ouvrière fraîche' 'raikas pikku työläisnainen', siis alempisäätyinen kuin sivistynyt Swann. Ja tuolloin sääty merkitsi. Olen myös ymmärtänyt, että Swannilla näitä 'pätkärakkauksia' on toista toisen perään, joten hän ehkä jotenkin hallitsee homman, pystyy aluksi järkevästi tarkkailemaan.Mutta Odettella on keinonsa ja niin Swann menettää päänsä. Yksi keino on tee. Minunkin mielestäni tee on juomien ehdoton kuningas, joten vahva kahva otteeseen sielusta. 'Sitruunaa vai kermaa?' En vain ymmärrä kuinka voi voitonriemuisesti todeta, että 'kuten näette, tiedän mistä pidätte', kun kerran joutuu kysymään vaihtoehtojen välillä ja vasta vastauksen kuultuaan ilmoittaa tietävänsä. Kermaa en teehen ole koskaan laittanut enkä ole muidenkaan nähnyt laittavan. Sen sijaan maitoa olen itsekin 40 vuotta käyttänyt kerran sen tavan Englannissa opittuani. Sitten totesin laktoosi-intoleranssin ja jouduin jättämään maidon. Tuntui huonolta vaihtoehdolta. Tee maidon kanssa ja ilman ovat kaksi täysin erilaista juomaa. Mutta hyvin olen tottunut maidottomaan teehen, edelleen juomien kuningas. Monet muut mausteet ovatkin varmaan sopivampia ilman maitoa kuin maidon kanssa. Sitruuna, kaneli… Mutta Swannin rakkaussuhteesta piti puhua. Savukerasia seuraa teetä. Unohtuu ja täytyy käydä noutamassa. 'Jos olisitte sydämenne unohtanut, en olisi takaisin antanutkaan.' Selvääkin selvempi, runollisen kaunis tunnustus Odetten puolelta. Aika korkealentoinen 'pienen työläisnaisen' suuhun. Ja sitten on näitä naisten varmoja kikkoja pukeutumisessa. Varmaan aika samanlaisia 'pienen työläisnaisen' tekeminä kuin kulturellin naisen tekeminä, mutta ne voi vastapuoli nähdä eri lailla omasta taustastaan riippuen, kuten nyt tässä Swann näkee liittymäkohtia suurten taidemaalareiden naishahmoihin. Mahtaako Odette tietää mitään näistä? Pian pukeutumisesta mennään syvemmälle, ensin ihon pintaan ym fyysisiin ominaisuuksiin. Päästäänkö syvälle sieluun saakka, se jää nähtäväksi tarinan edetessä. Vasta sielujen sympatia takaa suhteen pysyvyyden. Näin luulen.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040518 (20040518) o
o AJK kotisivu o Proust2