|
Heti Proustin
kirjan nimi antaa aiheen pieneen spekulointiin. Suomennoksen nimi on
'Swannin rakkaus'. Ranskalaisen nimi on vastaavasti 'Un amour de Swann'.
Ensi näkemältä Ok, mutta tarkemmin ajatellen suomennoksen
nimi on mielestäni kokonaan mahdoton. Ensinnäkin ranskalaisen
suomennos olisi mielestäni 'Eräs Swannin rakkaussuhde' tai ehkä
vielä parempi: 'Swann ja hänen rakastajattarensa'. 'Swannin rakkaus'
antaa mielestäni täysin väärän mielikuvan. Rakkaus
tällä tavoin on ikään kuin käsite yleensä
ja kuitenkin kysymys on yhdestä tietystä rakkaussuhteesta, suhteesta
Odette de Crécy -nimiseen naiseen.
Mutta tässä 'vapaiden suhteiden' asiaa käsitellään
kyllä yleisemminkin, ainakin siltä tässä alussa näyttää.
Ensinnäkin Proust näyttää työntävän
kuvauksen kohteen jonkin verran loitommalle itsestään. Hän
kuvailee muiden ihmisten tekemisiä pysytellen kertojana taka-alalla
mainitsemata itseään edes kertojana kuten edellisessä, ensimmäisessä
osassa oli jatkuvasti asian lainta. Odotan kiinnostuneena, seuraako tästä,
että myös me lukijat irroittaudumme omien muistojemme kuvauksesta,
joka - mielestäni Proustin ansiosta - oli lukukokemuksen hienoimpia
piirteitä. Toisekseen tästä alun tekstistä tulee ihan
sellaisenaan mieleen 'ranskalainen elämäntapa', johon rakastajattaret
ja rakastajat kuuluvat ikäänkuin itsestään selvästi
eikä niitä tunnuta häpeiltävän eikä ujosteltavan.
Mikä lienee todellinen ero meikäläiseen tai yleensä
eurooppalaiseen elämäntapaan? Ja kuuluuko jokaisella ranskalaisella
olla tällainen elämäntapa? Ja onko se vallalla vielä
EU-Ranskassakin? Miten tämä elämäntapa eroaa esim Suomen
aikaisemmasta elämäntavasta, jonka tuloksena syntyi niin ja niin
paljon aviottomia lapsia? Ehkä tästä jotakin selviää,
kun luetaan pitemmälle. Toisaalta voidaan ajatella, että mielikuva
'ranskalaisesta elämäntavasta' olisikin syntynyt juuri Proustin
kuvauksen pohjalta.
|
Palautetta
Asta Manner: Olisko
kirjaa suositella ?
| Asta: |
eli mistä voisi lukea noista asioista, joihin viittaat puheenvuorosi
lopussa? (lähinnä siis kiinnostaisi ne suomalaiset elintavat)
|
Asko Korpela: Ei niin
mitään tietoa
| Asko: |
Eipä ole kirjaa eikä liioin kokemusperäistä tietoa.
Kiireesti irti sanoudun. Suvussa sen sijaan, edellisessä sukupolvessa,
juuri siinä, jota tässä käsitellään, on kyllä
aikamoisia tragedioita. Konflikteja edellisen sukupolven, siis isovanhempieni
kanssa. Siis murros sekä edellisen että sitä edellisen sukupolven
välissä. - Ainakin näin omien taustatietojeni valossa. Eivät
kylläkään anna vastauksia tekstissä esittämiini
kysymyksiin.
|
|
o AJK kotisivu o Proust2