|
Combray oli jollakin tavalla vielä tarinan tapahtumien aikana alisteinen Combrayn kreiville, joka päätoimisesti oli Guermantesin herttua ja asui jossakin kauempana. Poika on täynnä aatelisten ihailua. Viehtymys naisenpuoliin kohdistaa kaukokiintymyksen herttuattareen, jonka todellisesta olemuksesta ei ole pitkään aikaan mitään käsitystä. Silti nuorukainen puhuu jatkuvasti kotonaan tästä jalouden ruumiillistumasta. Äiti huolehtii poikansa henkisistä tarpeista ja on saanut selville mahdollisuuden todella nähdä tämän haaveiden kohteen. Oli jo ollut kuvitteellinen taimenen kalastuspäivä, illalla kuljettu käsi kädessä vasallien puutarhoja sivuten. Oli keskusteltu tämän tulevan runoilijan suunnitelmista. Tosin tässä vaiheessa järki löi tyhjää ja neronkipinä puuttui, ehkä jonkin aivosairauden takia.
Suuri hetki, herttuattaren henkilääkärin tyttären häät. Kirkossa poika ei juurikaan seuraa seremonioita vaan tuijottaa unelmiensa naista. Kauhea pettymys! Naisella on punaiset kasvot ja huivi kuin jollakin normaalilla rouvashenkilöllä. Ruumis kuin kauppiaitten vaimoilla. Hehkuva näppylä ison nenän kyljessä.
Seremonioiden jatkuessa mielikuvien korjausohjelma alkaa toimia. Herttuattaren olemusta kaunistavat pojan häneen liittämät ajatukset. Katse suuntautuu laadukkaampiin kohtiin, vaaleisiin hiuksiin, sinisiin silmiin, kaulan kaareen. Ympäröivän ihmismassan alempiarvoisuus korostaa hänen ylevyyttään. Kaiken kruununa naisen kaunein koru, hymy.
Yllä oleva ei ole parodiaa, vaan tyypillinen otetta naiseen hapuilevan miesalkion ajatusketju. Varsinkin, jos äitisuhde on ollut lämmin, haaveeksi rakentuu lähes pyhimyksenomainen ihannenainen. Tähän malliin verrataan sitten kohdattavia neitokaisia. Joudutaan tekemään vaatimustason karsintaa, kaulan kaari kompensoi nenän näppylän. Combrayn kirkossa ei voitu tehdä erityisempiä havaintoja haavekuvan luonteenpiirteistä; niissä olisi ehkä ollut lisää näppylöitä.
Lopussa palataan alkuun
Alussa oli Aatami, jonka kylkiluusta syntyi Eeva. Nainen syntyi unessa Proustin reiden hankalasta asennosta. Lapsuuden Combrayssa hän makasi unta saamatta kaukana äidistä ja isoäidistä. Tässä lopussa taas olisi tärkeää, että hänelle tulisi sanomaan hyvää yötä äiti, joka olisi kauniimpi ja viisaampi kuin hänen oma äitinsä. Tavoitteena on häiriintymätön äidillinen rauha, jota yksikään rakastajatar ei pysty antamaan. Äidinrakkauden Korkea Veisu, hyvää aineistoa äitienpäivän juhlapuhetta varten.
|
o AJK kotisivu
o Proust