Rintanen Tapio
07 Swannin tie

Punakukkainen orapihlaja ja punertavatukkainen tyttö Avainhenkilö poistuu Palautetta Lähetä palautetta! Tämähän on kirjamme alaotsikko. Tähän saakka olen kuvitellut, että se tarkoittaa herra Swannin tietä eli kehitystä johonkin, ehkä nimenomaan muuttumista ylevään suuntaan. Nyt selviää, että kyseessä onkin perheen kävelyreitti Swannin maatilan ohi. Ei toki aivan vierestä, jotta talon naisväki ei kuvittelisi kulkijoiden tuijottelevan heitä. Hetkeksi latistunut merkitys saa lukujakson aikana uutta jännitettä. Swannin tie näyttäytyy ratkaisevana väylänä päähenkilön sielunelämän kehitykselle. Siitä muodostuu pyhiinvaellusreitti , jossa konkretisoituu pojan kaukorakkaus Swannin tyttäreen.   Punakukkainen orapihlaja ja punertavatukkainen tyttö Poika on erityisen ihastunut orapihlajiin, kuten jo varhemmin on nähty. Vaaleanpunaiset kukat, ehkä nukkaorapihlaja tai pyöröliuskaorapihlajan muoto Paul´s Scarlet tai Rosea Plena. Katsoja lumoutuu täysin. Yhtäkkiä kaikki unohtuu. Pieni tyttö, hiukset punertavat, kesakot vaaleanpunaiset, mutta silmät! Ne ovat niin puoleensavetävät, ettei tule selväksi, ovatko ne mustat vai siniset. Niiden katse on ilmeetön, mutta kiinteän tuijottava. Pojan heikon itsetunnon tiliin lienee laskettava tytön hymyn käsittäminen halveksunnaksi. Entä julkea ele, jota ei uskalleta edes kuvata! Hän on Gilberte. Nimi käy talismanista. Rakastunut mies saattaa epätoivon hetkinä hokea armaansa nimeä lähes uskonnollisena mantrana. Kun saalis on valloitettu, vaimon nimi maallistuu tavanomaiseksi komentovälineeksi. "Minä rakastin häntä, surin sitä, että en ollut ehtinyt … loukata häntä". Ei mene heti jakeluun. Mutta toisaalta, muistan eräästä alkavasta lukioluokasta eri kunnista tulleet tytön ja pojan, jotka koko ajan heittivät toisilleen ilkeämielisiä ja loukkaavia herjoja. Vuoden kuluttua he liimautuivat toisiinsa lukion loputtua menivät naimisiin. Ehkä huonoin lähtökohta on täydellinen välinpitämättömyys.   Avainhenkilö poistuu Leonie-täti on kuollut. Tapahtumaa ei erityisemmin kuvata, seurauksia kylläkin. Poismeno on ollut useimmille helpotus, Françoiselle lähes katastrofi. Hän suree todella ja paheksuu muiden kevyttä suhtautumista asiaan. Saa nähdä, miten Leonien kuolema vaikuttaa muun suurperheen elämään. Omassa avuttomuudessaan täti on ollut kuitenkin eräänlainen tapahtumien keskipiste.

Palautetta

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän ..ja sähköpostiosoitteesi Tämän palauteviestin saa Tapio Rintanen ja kopion Asko Korpela

Asko Korpela 20040408 (20040408) o o AJK kotisivu o Proust