Kyllä tämä on kaukana useimpien kansalaistemme
nykyisistä ruokailutavoista. Ei taida Ranskassakaan tämän
päivän ateriointi olla näin säännönmukaista.
Kerrassaan ennen kuulumatonta Combrayn yleisiin tapoihin nähden on
poiketa lauantaisin tunnilla aamiaisen säädetystä alkamisajasta.
Ruokalista on luku sinänsä. Toisaalta minulla on ollut kunnia
nauttia aamiaista Askon ruokapöydässä. Menu jääköön
lähemmin erittelemättä, mutta siinä yhtyivät järkiperäisyys
ja omaperäisyys, puhumattakaan pöytäkeskustelusta, joka
oli kaukana kiiresuomalaisten leväperäisestä suhtautumisesta
ateriahetkeen.
Henkilöiden
nurja puoli
Tähän mennessä voittopuolisesti sympaattisista
hahmoista alkaa löytyä kielteisiä ominaisuuksia. Leonie-täti
on ajoittain hyvin epäluuloinen juonittelija. Françoise esiintyy
useimpia ihmisiä kohtaan ajoittain merkillisen kovana. Nämä
huomiot on tehty pojan silmin; hän kokee esimerkiksi kanan teurastuksen
niin julmana temppuna, että pohtii hetkisen mahdollisuutta suosittaa
Françoisen erottamista. Kaikki me, jotka olemme päässeet
suorittamaan tämän rituaalin, pidämme tätä toimitusta
täysin luonnollisena tapahtumana.
Alkaa tuntua siltä, että poika on aivan
yliherkkä reagoimaan kaikkeen tavallisuudesta poikkeavaan. Esimerkiksi
tämä Legrandinin takapuoli. Tulee mieleen Eppu Normaalin Urheiluhullussa
oleva kuvitelma (vai onko se vain sitä?) naisten mieltymyksestä
jääkiekkoilijoiden pakaroihin. Legrandin ei tervehdi riittävällä
intensiteetillä. Pitäisi ymmärtää, että kun
mies on keskittynyt johonkin naiseen, muut tuttavuudet unohtuvat hetkeksi.
Mikä Proust
on miehiään?
En ole lukenut kirjailijaa koskevia arvioita lukuun
ottamatta teoksen lopun luettelomaista elämänkertaa. Pohdin jatkuvasti,
missä mielentilassa hän on tämän sarjaromaaninsa työstänyt.
Varmaan tämä on hänen oman nuoruutensa kuvausta kypsän
iän kokemusten ja vaikutteiden ryydittämänä. Mukana
lienee pieni annos lukijoiden tarkoituksellista ärsyttämistä
kuvausten tavattomalla yksityiskohtaistamisella. Tässä hän
ei tosin mene lähellekään James Joycen tavaraluettelomaista
vuodatusta. Huumorikin on hidastettua verrattuna Odysseuksen tiettyjen
kohtien räjähtävään brutaalisuuteen.
|
o AJK kotisivu o Proust