Pian jätetään maallinen ja siirrytään taivaalliseen teatteriin ja oopperaan. Poika on jo varhain päässyt niiden makuun. Aluksi on herkuttelua julisteiden nimillä, pian tulee omakohtaisia taide-elämyksiä ja myös koulussa on samanhenkisiä keskustelukumppaneita. Tekstissä on muutamia kosketuskohtia omaankin kokemusperäiseen maailmaan, jotta en joudu rämpimään tyystin vieraan kulttuurin nimistöhetteikössä. Näyttelijöistä tuttu nimi on vain Sarah Berhardt. Tuo 80 oopperaa säveltänyt Auber on ainakin tunnettu teoksestaan Porticin mykkä, josta tiettyä sävelmää kuulee kohtalaisen usein. Kertojahahmo saa henkilökohtaisesti tutustua joihinkin taiteilijattariin isoisänsä veljen luona. Tämän eläköityneen majurin erikoisharrastuksena ovat naiset. Osa on näyttelijöitä, osa kokotteja. Minäkin olen tuntenut yhden tällaisen. Opiskeluaikana tein loma-aikana Helsingissä keikkoja satamatyömiehenä. Toisinaan sattui samaan työjengiin reipas nuori miekkonen, jonka sukunimi oli Kokotti. Poika ajautuu hämilliseen kohtaamiseen setämiehen
huoneessa. Hienostunut kokotti tekee syvän vaikutuksen herkkään
lapsukaiseen. Kysymyksessä ei ollut varmaankaan pelkkä feminiininen
imartelu, vaan myös puhdasmielisen ja turmeltumattoman oloinen poika
vetosi naiseen murahtelevan ja kiusaantuneen setämiehen vastakohtana.
Tässä saatettiin taltioida nuorukaisen naisihanteen rakennusaineksia
tulevia vuosia ajatellen.
Luetun ymmärtäminenKertojahahmon muodonvaihdoksen nuoruusvaihe filosofoi lukemansa kirjan pohjalta syntyvää kuvitteellista maisemaa. Näin rakentunut, mielikuvituksen luoma seutu muodostuu kaivatuksi kohteeksi, johon sopii istuttaa myös rakastava, unelmoitu nainen. Tällainen luetun tai myös kuunnellun tekstin pohjalta tapahtuva rakentelu on oletettavasti tärkeä luovan mielikuvituksen kehittäjä. Henkilö, joka nykyään lapsesta saakka keskittyy vain television katseluun, menettää ison lohkon ajatuskapasiteettiaan. Jos käytämme aikaamme vanhahtavaksi koetun radiokuunnelman seuraamiseen, keskitymme dialogiin tai keskusteluun ja samalla luomme päässämme henkilökohtaisen näyttämön roolihahmoineen. Kuvallista näytelmää seuratessamme voimme heittäytyä laiskoiksi ja huomion saattaa viedä täysin toisarvoinen seikka kulisseissa tai taustamaisemassa. Kirjaa luettaessa on vieläkin enemmän aikaa kehitellä kuvaa vaikkapa Combraysta, tapahtumien keskipisteenä olevasta kiinteistöstä tai vaikkapa isoäidistä. Jos olisi jokin keino siirtää näitä mielikuvia lukupiirin sivuille, ne voisivat olla täysin erilaisia mutta kaikki periaatteessa oikeita.
|
||||||
PalautettaAsko Korpela: Keittokirja ja luetun ymmärtäminen
Asta Manner: Tervetullut muistutus radiokuunnelmien olemassaolosta
Tapio Rintanen: Astalle kuunnelmista.
|
||||||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040317 (20040317) o
o AJK kotisivu o Proust