|
Tässä jaksossa kurkistetaan jo huoneiston ulkopuolelle. Combrayn kaupungista on kuvaus, jossa kuten myös tuonnempanakin otetaan kantaa myös rakennusten kiviainekseen. Kertojan tärkeä kiintopiste on kirkko, jonka rakenteesta, erityisesti lasimaalauksista on haltioitunut kuvaus. Tämä osuus, jossa on runsaasti viittauksia Ranskan historian merkkimiehiin, alkaa muistuttaa alkuperäistä oletusmielikuvaani tästä romaanista.
Françoise
Onkohan sisäkkö tämän naisen oikea ammattinimike. Joka tapauksessa hänellä on tärkeä osuus laajennetun perheen elämässä. Miksi poika ojentaa hänelle kolikon? Kuuluuko kaikkien vieraiden tehdä niin?
Françoise osoittaa epäitsekästä rakkautta ihmiskuntaa kohtaan eli hellää kunnioitusta ylempiä luokkia kohtaan. Tähän mennessä Proust ei ole tullut esiin yhteiskunnallisesti kantaaottavana taistelijana. Vaan tämä kohta, onko tämä Ranskan yhteiskuntaan kohdistuva satiirinen pila ? Tuonnempana näyttäytyy kyllä herra Legrand, joka syöksee leimuavia vuodatuksia vasten yläluokkaa. Seurapiirielämää ja snobismia.
Sisäkkömme on tavallinen maalaisnainen. Kehtaakin, oppimaton ja menee käyttämään tieteellistä termiä. Äiti kyllä arvosti tämän älykkään ja toimeliaan naisen työtä, mutta nimenomaan työtä.
Ikkunakurkistelua
Leonie-täti seuraa ikkunasta kadun tapahtumia. Joskus tärppää: tuntematon ihminen Combrayssa, uskomaton kuin muinaistaruston jumala. Useimmiten kyseessä on jonkun tutun sukulainen. Myös tuntematon koira kannattaa noteerata. Onhan tässä tietynlaista sisältöä elämään pepsiiniannostelun lomassa. Jokainen arvoitus pyritään selvittämään, Françoise saa mennä tiedustelemaan asiaa Théodorelta, kaupungin monitoimimieheltä.
|
o AJK kotisivu
o Proust