Marcel Proustin elämä ja teokset 

Marcel Proust (1 871 1 922) on vuosisatamme merkittävimpiä kirjailijoita, ranskalaisen romaanin suuri uudistaja. Hänen mahtava seitsenosainen romaaninsa Kadonnutta aikaa etsimässä on modernin kirjallisuuden kiistattomia merkkiteoksia.
Ensimmäinen osa Combray on alkusoitto, teemojen esittely. Proust kuvaa omaelämäkerralliselta pohjalta vuosisadan vaihteen pariisilaista aatelistoa ja suurporvaristoa. Tapainkuvaus yhtyy selkeään psykologiseen erittelyyn, kylmään ja kirkkaaseen alitajunnan pimeimmätkin salaisuudet paljastavaan tarkkailuun. Keskeinen teema on muistin toiminta: sattuma herättää eloon lapsuuden maailman, Combrayn, tuoreena ja voimakkaasti aistittavana.
1871  10, heinäkuuta, nelisenkymmentä päivää Kommuunin verisen luhistumisen jälkeen Marcel Proust syntyy isosetänsä Louis Weilin asunnossa Pariisissa, Rue de la Fontaine 96:ssa. Isä, tohtori Adrien Proust (1834-1903) on kotoisin Illiersistä (Proustin Combray), äiti Jeanne Weil on Lothringenista kotoisin olevan, juutalaissyntyisen pörssivälittäjän tytär. Lapsuutensa Proust asuu Pariisissa, Boulevard Malesherbesillä ja viettää lomat vanhempiensa kanssa Illiersissä tätinsä Elisabethin luona, Rue du Saint-EspritiHä sijaitsevassa talossa. Kesäisin hän lomailee isoäidin tai äidin kanssa Normandiassa, eritoten Trouvillessa.
.
1873 syntyy Robert, Marcel Proustin veli, joka isänsä tavoin tulee omistautumaan lääketieteelle.
1880  ensimmäinen astmakohtaus; tämä sairaus tulee jatkumaan koko Proustin elämän ajan.
1882  Koulunkäynti alkaa: Lycee Condoreet.
1886  Proust tutustuu Marie de Benardakyyn (Gilberte Swannin esikuvia), hänen sisareensa Nellyyn sekä Antoinette ja Lucie Faureen, tulevan presidentin Felix Fauren tyttäriin.
1887  Proust   menee   kesällä   äitinsä   seurassa   Salies-de-Bear-nin   terveyskylpylään. Lycee Condorcetissa  uusi opettaja Maxime Gaucher, Revue Bleuen  kirjallisuusarvostelija, kiinnittää ensimmäisenä  huomiota pojan ainutlaatuiseen lahjakkuuteen
1988-89 Lycee Condoreet: Proustin filosofian opettajana on Marie Alphonse Darlu, jonka vaikutus Proustiin on huomattava. Proustin ystäviä ovat Jacques Bizet (Georges Bizetin poika), Robert de Flers ja Daniel Halevy (jonka isä oli Ludovic Halevy, kirjailija ja Ranskan Akatemian jäsen). Proust osallistuu koulun lehden Revue lilasin toimittamiseen ja ottaa ensimmäiset askeleet seurapiirielämässä. Rouva Strausin salongissa hän tutustuu Charles Haasiin (joka romaanissa muotoutuu Swanniksi) sekä prinsessa Matildeen. Proust on myös taiteilija Madeleine Lemairen salongin vieraita. Rouva Strausin piirteitä kantaa romaanissa Guermantesin herttuatar: Madeleine Lemairen piirteitä rouva Verdurin.
1889  Marraskuussa Marcel Proust astuu »vapaaehtoisena» Orleansin 76:nteen jalkaväkirykmenttiin. Asepalveluvuoten-sa   aikana   hän   tutustuu   kreivi   Robert   de   Billyyn   sekä Gaston  Annan  de Caillavetiin,   tulevaan  näytelmäkirjailijaan. Tämän äidin salongin vakituisia vieraita on Anatole France   (jonka joitakin  piirteitä  romaanissa  kantaa kirjailija Bergotte},
Proustin isanäiti kuolee Illiersissä 19. maaliskuuta.
1890  Proustin äidinäiti kuolee Pariisissa 2. tammikuuta. 20. marraskuuta  Proust kirjoittautuu Pariisin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan.
1891  Proust seuraa  luentoja  myös Ecule des  Sciences politiquesissa sekä Sorbonnessa.  Täällä hän  kuuntelee Bergsonin filosofian luentoja; avioiduttuaan Louise Neuburgerin   kanssa   on   Bergson   nyt   Proustin   sukulainen. Kesällä Proust käy pelaamassa Neuillyssä tennistä ystävänsä Gaston de Caillavetin ja tämän morsiamen Jeanne Pouquetin kanssa (myös Jeanne Ppuquet on mukana Gilberte Swannin hahmossa). Syyskuussa hän oleskelee Normandiassa ja käy ensi Kerran Cabourgissa (joka Trouvillen   kanssa  on   romaanin   Balbecin   innoittaja)   ja   rouva Laure Baigneresin huvilassa Les Fremontsissa (josta syntyy romaanin La Raspeliere).
1892  Proustin ensimmäiset kirjalliset tuotteet ilmestyvät lehdessä    Le    Banquet    (jonka    ovat    perustaneet    Proustin ystävät   Fernard   Gregh,   Jacques   Bizet,   Daniel   Halevy, Robert   Dreyfus,   Robert   de   Flers,   joihin   myöhemmin liittyvät   Leon   Blum  ja   Gaston   de   Caillavet).   Proustin tuotteet ovat arvosteluja, esseitä, joista monet on myöhemmin   julkaistu   teoksessa   Les   Plaisirs   et   les   Jours, seka Anatole Francelle omistettu kertomus Violante ou la Mondanite.
Proust kirjoittaa myös Litterature et Critique-lehteen. Talvella Proust on vakituinen vieras Laure Haymanin salongissa (Laure Hayman on mukana Odette de Crecyn hahmoa luotaessa); ja keväällä hän rakastuu kreivitär Laure de Chevigneehen (josta on muistumia Guermantesin herttuattaressa), jolle hän omistaa Le Banquetissa julkaistun esseen L'Esquisse d'apres Madame X. Puolivälissä elokuuta Proust siirtyy Trouvilleen, jossa kokee lyhyen idyllin Marie Finalyn kanssa (tämän veli, pankkiiri Horace Finaly on ollut Blochia innoittamassa).
1893  Proust julkaisee  Revue  Blanchessa useita esseitä ja novellin Melancolique villcgiature de Madame de Breyves; monet näistä on koottu teokseen Les Plaisira et Ies Jour s. Madeleine Lemairen  salongissa Proustille esitellään   uusi tuttavuus:   kreivi  Robert   de   Montesquiou-Fezensac   (purooni de Charlusin  perushahmo}, joka pian  on   Proustin ystäviä samaten kuin kreivitär Greffulhe (jälleen muuan Guermantesin herttuattaren esikuvia).
Kesällä Proust käy Trouvillessä ja sitten Saint-Moritzissa, jossa tutustuu Anna Brancovaniin, tulevaan kreivitär dc Noaillesiin.
3.   lokakuuta   kuolee   Pariisissa   Proustin   ystävä   William Heath,   jolle   hän   omistaa   teoksensa   Les Plaisirs et les Jours.
1894   Proust ystävystyy nuoren venezuelalaisen muusikon Rey-naldo Hahnin, Massenetin oppilaan kanssa. Huhtikuussa Proust tapaa illallisilla rouva de Caillavetin luona Oscar Wilden.
Elo-syyskuun ajan Proust viettää Reynaldo Hahnin kanssa rouva Lemairen linnassa, Reveillonissa; sitten äitinsä kanssa Trouvillessä.
Lokakuussa kapteeni Alfred Dreyfus pidätetään epäiltynä »maanpuolustusta koskevan aineiston luovuttamisesta vieraan vallan (Saksan) haltuun»; 22. joulukuuta hänet julistetaan syylliseksi, hän menettää sotilasarvonsa ja hänet lähetetään elinkautiseen vankeuteen Guayanaan, Pirunsaarelle.
1895  Proust valitaan toimeen Pariisin Mazarine-kirjastoon. Hän julkaisee Le Gaitlois-lehdessä kaksi artikkelia: Un, di-manche au Conservatoire (14.1.) ja Figurex Purisiennes, Camille Saint-Saens (11.12.); sekä Revue Hebdomadaires-srt novellin La mor1 de Baldassare Silvande (29.10.), joka on omistettu Reynaldo Hännille. Jacques-Ernile Blanche tekee Proustin muotokuvan. Rouva Lemairen salongissa Proust kuulee ensimmäisen kerran, Ysayen soittamaan, Saint-Saensin d-molli sonaatin (joka muiden musiikkielämysten rikastuttamana muodostaa romaanin Vinteuilin sonaatin).
Heinäkuussa Proust viettää äitinsä kanssa joitakin päiviä Saksassa ja elokuun Reynaldo Hahnin kanssa ensin Saint-Germain-en-Layessa, Hahnin sisaren luona, sitten rouva Lemairen huvilassa lähellä Dieppeä. Syyskuussa Proust
239
menee äitinsä luo Trouvilleen ja tutkii tämän kuun aikana tarkasti koko Bretagnen. Bretagnessa, Beg-Meilissä hän aloittaa laajan romaanin Jean Santeuil, jonka kirjoittamista hän jatkaa aina vuoteen 1899 saakka. Teos jää kuitenkin keskeneräiseksi ja ensi kerran se julkaistaan 1952.
1896  Proust julkaisee  neljä  runoa, joihin  Reynaldo  Hahn  on säveltänyt   musiikin.   Teoksen   nimenä   on   Portraits   de Peintres  ja   »muotokuvien»   kohteina  ovat  A.   Guyp,   P. Potter, A, Van Dyck ja A. Watteau.  Runot on julkaistu uudelleen teoksessa Les Plaisirs et les Jours, joka ilmestyy 13. kesäkuuta. Teoksen esipuheen on kirjoittanut Anatole France ja sen on kuvittanut Madeleine Lemaire.  15. heinäkuuta Revue Blanche julkaisee Proustin huomattavan artikkelin Contre 1'obscurite.
10. toukokuuta kuolee isosetä Louis Weil, romaanin Adol-phe setä; 29, tai 30. kesäkuuta kuolee äidin isä Nathe Weil.
Elokuussa Proust menee äitinsä kanssa Mont-Doren ter-veyskylpylään ja lokakuussa hän vierailee Fontaine-bleaussa.
Dreyfusin tuomion tarkistusta aletaan vaatia; uuden oikeudenkäynnin tarpeellisuutta julistavat tuomitun veli Mathieu ja muutamat intellektuellit J. Reinachin, G. Mo-nodin ja L. Herrin johdolla.
1897  Proust   työskentelee   jatkuvasti   Jean  Santeuilin   parissa. Tammikuussa  hän   kirjoittaa   Revue  d'Ari  dramatiqueen mietteitä teatteriarvostelusta, Silhouette d'artiste. Helmikuussa   hän   käy   Tour   de   Villebonnissa   kaksintaistelun Jean Lorrainin kanssa, joka 3. helmikuuta oli Le Journal-lehdessä syyttänyt häntä verhotusti homoseksuaalisuudesta.
15.  marraskuuta Mathieu Dreyfus syyttää majuri Walsin-Esterhazya   sen   kirjeen   laatimisesta,   jonka   perusteella Alfred Dreyfus oli tuomittu. Myös Proust asettuu »drey-fusardien»  puolelle. Rouva  Strausin  salongista on muodostumassa Dreyfusin kannattajien päämaja.
16.   marraskuuta   kuolee   Pariisissa   Alfred   Daudet;    19. marraskuuta Proust,  joka  oli  tutustunut Daudetiin   1894 ja ystävystynyt tämän pojan Lucienin  kanssa,  julkaisee La Presse-lehdessä artikkelin Adieux ci A. Daudet.
1898 10.    tammikuuta    majuri    Esterhazy   astuu    sotaoikeuden eteen, joka julistaa hänet syyttömäksi. Neljä päivää myöhemmin Ernile Zola julkaisee radikaalissa UAurore-lehdessä kuuluisan avoimen kirjeensä tasavallan presidentille Dreyfusin tapauksen johdosta (J'accuse). Artikkelinsa vuoksi Zola kutsutaan oikeuteen ja tuomitaan vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. Pääesikunnan tiedotusosaston upseeri Henry pidätetään; hän tekee itsemurhan tunnus tettuaan väärentäneensä tärkeimmät Dreyfusin tuomitsemiseen johtaneet asiakirjat. 
1899  Proust innostuu Ruskinista ja alkaa kääntää tämän teosta The Bible o/ Amiens äitinsä ja englantilaisen kuvanveistäjän Mary Nordlingerin avustamana. Syys-lokakuussa.  Proust lepää Evian-les-Bainsissa. Lokakuun lopulla tai marraskuun alussa hän käy Amien -sissa tutkimassa kaupungin kuuluisaa katedraalia. 3. kesäkuuta mitätöidään kapteeni Dreyfusin vuonna 1894 julistettu tuomio. Elo-syyskuussa suoritetussa uudessa oikeudenkäynnissä Dreyfus julistetaan uudelleen syylliseksi mutta tällä kertaa hän lieventävien asianhaarojen vuoksi saa vain kymmenen vuoden vankeustuomion. 19. syyskuuta presidentti Louhet armahtaa Dreyfusin. Mutta vasta 12, heinäkuuta 1906 on Dreyfusin tapaus loppuun käsitelty, kun vuoden 1899 tuomio kumotaan ja julistetaan virallisesti, että Dreyfusin tuomio oli virheellinen ja epäoikeudenmukainen.
1900 Proust muuttaa perheineen uuteen asuntoon, Rue deCour-cellesille, numeroon 45.
20. tammikuuta kuolee John Ruskin. 13. helmikuuta Proust julkaisee Le Figarossa artikkelinPeleririages ruski-niens ja huhtikuussa Mercure de Francessa esseen Ruskin á Notre-Dame d'Amiens, josta tulee hänen Ruskin-käännöksensä esipuhe.
Huhti-toukokuussa Proust matkustaa äitinsä kanssa Venetsiaan; sinne saapuu myös Mary Nordlinger, jonka kansvsa Proust tarkistaa The Billie of Amiens -käännöksensä, sekä Reynaldo Hahn, jonka kanssa Proust käy Padovassa tutustumassa Giotton freskoihin Cappella degli Scrovegnissa (Cappella delFArenassa).
Syyskuussa Proust seuraa äitiään Evianiin; lokakuun puolessavälissä hän käy jälleen Venetsiassa. Proust  tutustuu nuoriin  romanialaisiin ruhtinaisiin, Antoine ja Emmanuel Bibescoon.
1901   Proust ystävystyy  kreivi Bertrand de Fenelonin kanssa, josta sittemmin tuli hänen   »rakkain ystävänsä». Proust käy uudelleen Amiensissa.
1902 Maaliskuussa Proust matkustelee Bertrand de Fenelonin, Bibesco-veljesten ja muutamien muiden ystäviensä kanssa    Chartresissa,    Provinsissa,     Saint-Loup-de-Naudissa, Senlisissä   ja   Laonissa.
Kesäkuussa Proust päättää The Bible of Amiensin käännöksen.
Syys-lokakuussa Proust matkustelee Fenelonin kanssa Belgiassa ja Hollannissa,
Joulukuussa Proust allekirjoittaa Mercure de Francen kanssa käännössopimuksen Ruskinin The Bible o/ Amien-sista sekä myös toisesta Ruskinin teoksesta, Sesame and Liliestä.
1903  Uusia  tuttavuuksia:    Guichen    herttua,    ruhtinas    Leon Radziwill ja markiisi Louis d'Albufera, joista kukin (niinkuin  myös Bertrand de Fenelon ja muutamat muut)   on osittain mukana markiisi de Saint-Loupin hahmossa, Proust   julkaisee   Le   Figarossa  kolme   artikkelia   seura-piirisalongcista   (13.2.:   Un Salon  historique:  le Salon de S.A.I la princesse Mathilde; 25.2.:  La Cour aux Lilas Madeleine Lemairen salongista; 6.9.: Le Salon de la Prin-cesse de Polignac).
26.11.    kuolee   Proustin    isä,    professori    Adrien    Proust.
1904  Artikkelit   eri   salongeista   Le   Figarossa   jatkuvat   (4.1.: Le Salon de Ia Comtesse d'Haussonville; 18.1.: Fete chez Montesquiou  ä Neuilly;  13.5.:   Le  Salon  de  la. Comtesse Potocka).   16.8.: Le Figarossa ilmestyy Proustin ministeri Combesin   antiklerikaalista   politiikkaa   vastustava   artikkeli La Mort des Cathedrales, joka on julkaistu uudelleen teoksessa Pastiches et Melanges.
Ruskinin La Bible d'Amiens ilmestyy Proustin käännöksenä ja lukuisin alaviittein varustettuna. 9-14.8. Proust risteilee Paul Mirabaudin, Robert de Billyn apen huvijahdilla Normandian ja Bretagnen rannikoilla.
1905   7.5. Proust julkaisee Le Figarossa artikkelin Vie de Parts, La Comtesse de Guerne, ja  1:5.6. La Renaissance Latine -lehdessä   esseen   Sur   la   lecture.   Essee,   joka   ilmestyi Ruskinin Sesame and Lilies -teoksen käännöksen esipuheena, julkaistiin uudestaan  1919 teoksessa Pastiches et Melanges nimellä Journees de lecture.
Elokuussa Proustin  äiti sairastuu Evianissa;  Proust  tuo äitinsä Pariisiin, jossa tämä kuolee 26.9. Joulukuussa   Proust   menee   tohtori   Solliesin   klinikkaan Boulogne~sur-Seineen   hoidettavaksi.   Hän   viipyy   siellä seuraavan vuoden tammikuuhun saakka.
1906  Vuoden lopussa Proust jättää Rue de Courcellesin asunnon ja vietettyään jonkin aikaa Versaillesissa, muuttaa asumaan erään tätinsä omistamaan taloon Boulevard Haussmannille, numeroon 102. Hän kattaa makuuhuoneensa korkilla tehdäkseen huoneesta täysin äänettömän. Kuskinin Sesame et Ies Lys ilmestyy Proustin käännöksenä, esipuhein ja viittein varustettuna.
1907  Proust julkaisee Le Figarossa kuusi artikkelia (1.2.: Sentiments filiaux d'un patricide; 20.3.: Journees de lecture; 15.6.: Les Eblouissements, kreivitär de Noaillesin samannimisestä runokirjasta; 23.7.: Une Grand'Mere; 19.11.: Impressions de route en automobile; 26.12.: Gustave de Borda); näistä ensimmäinen ja viides on julkaistu myöhemmin teoksessa Pastiches et Melanges. Tänä vuonna Proust todennäköisesti aloitti pääteoksensa A la Recherche du Temps perdu.
Kesälomalla Cabourgissa, Normandiassa. Proust ja Alfred Agostinelli:   innostus   autoilua   kohtaan.
1908  Proust julkaisee Le Figarossa kolme pastiches-sikermaä aiheena   L'Affaire  Lemoine.   (Mukaillut   kirjailijat   ovat; 22.2.: Balzac, Faguet, Michelet, Goncourt-veljekset; 14.3.: Flaubert, Sainte-Beuve; 21.3.: Renan.) Valmistelee Sainte-Beuvesta  esseetä,  joka  julkaistaan  keskeneräisenä  vasta vuonna   1954   ja   jossa   monet   piirteet   ennakoivat   A la Recherche du Temps perdu -teosta. 
1909  Proust julkaisee vielä uuden pastichen Le Figarossa 6.3. (Aiheena edelleen L'Affaire Lemoine, kirjailija on Henri de Regnier). Hän jättää lähes kokonaan seurapiirjelämän ja keskittyy yksinomaan romaaniinsa. Reynaldo Hahn ja Georges   de    Lauris   tutustuvat   Swannin   ensimmäiseen luonnokseen.
Kesäloma Cabourgissa.
1910  Proust   näkee   oopperassa   Reynaldo   Hahnin   baletin,   La Fete  chez  Therese,   sekä   venäläistä   balettia. Elo-syyskuussa Cafaourgissa. 
1911 Proust   liittyy    .theätrephone»-verkostoon:   kotoaan   käsin hän voi seurata Oopperan ja Opera-Comiquen esityksiä, konsertteja ym. 
Kesälomalla Cabourgissa.
1912  Proust julkaisee Le Figarossa otteita romaanistaan (21.3.: Epines blanch.es, epines roses; 4.6.: Rayon de soleil sur le hakon; 3.9.: L'Eglise du village).
Proust kiinnittää Agostinellin sihteerikseen. Kesälomalla Cabourgissa.
1913  Le   Figarossa   ilmestyy   jälleen   ote   Proustin   romaanista (25.3.: Vacances de Päques).
Käännyttyään turhaan eri kustannusyhtiöiden puoleen (Nouvelle Revue Frangaise, Mercure de France, Fas-quelle, Ollendorff) Proust lopulta onnistuu tekemään sopimuksen Bernard Grassetin kanssa; tämä suostuu julkaisemaan kolmiosaiseksi kaavaillun teoksen A la. Recherche du Temps perdu tekijän omalla kustannuksella. Ensimmäinen osa, Du cöte de chez Swann, on omistettu Ie Figaron päätoimittajalle Gaston Calmettelle, ja se ilmestyy puolivälissä marraskuuta. Teoksen ilmestymistä edeltää tekijän haastattelu Le Temps-lehdessä 13.11. Celeste Gineste, autonkuljettaja Odilon Albaretin vaimo tulee Proustin palvelukseen taloudenhoitajattareksi; hän elää Proustin rinnalla tämän kuolemaan saakka.
1914  Nouvelle Revue Francaisen tammikuun numerossa ilmestyy Henri Gheonin arvostelu Du cöte de chez Swannista. Proust   tutustuu   lehden   avustajakuntaan,   Pariisin   kirjallisiin piireihin ja ennen kaikkea Andre Gideen   (joka ystävineen myöntää   tehneensä suuren  erehdyksen  hylätessään  Proustin   teoksen),  Jacques  Riviereen  ja   Gaston Gallimardiin.    Kesä-    ja    heinäliuun    numeroissa    N.R.F. julkaisee pitkiä otteita A  la Recherche du Temps perdu -teoksesta.
Alfred    Agostinelli    kuolee    lento-onnettomuudessa    30.5. 3.8. Saksa julistaa sodan Ranskalle. Syyskuussa Proust lomailee Cabourgissa. 17.12. kuolee rintamalla Bertrand de Fenelon.
1915- 14.1.1915  kuolee Gaston Arman  de Caillavet.
1918  Proust työskentelee jatkuvasti kirjansa parissa, joka uhkaa paisua mittasuhteiltaan valtavaksi.
Bernard Grasset luopuu oikeuksistaan teokseen, ja Proust luovuttaa teoksensa toisen osan Gallimardille. N.E.F,   julkaisee    toisena   painoksena   Du   cöte   de   chez Swannin.
244
1918  11.11.  Saksa  allekirjoittaa  aselevon,  rnikä  merkitsee ensimmäisen maailmansodan päättymistä.
Proust kirjoittaa esipuheen Jacques-Emile Blanchen teokseen Propos de. peintre.
Ilmestyy A la Recherche du Temps perdun toinen osa A l'Ombre des Jeunex Filles en fleurs, josta Nouvelle Revue Francaise oli julkaissut pitkän otteen kesäkuun numerossa.
1919  25.3,  ilmestyy  kokoclmateos Pastiches et  Mélanges  (N.R. F.). Kesäkuussa Proust joutuu muuttamaan Rue Laurent-Pichatille, numeroon 8 bis.
Lokakuussa Proust muuttaa uudelleen, viimeiseen asuntoonsa, Rue Hamelinille numeroon 44, viidenteen kerrokseen.
10.11.   Goncourtin   palkinto   annetaan   Proustin   teokselle A l'Ombre des Jeunes Filles en fleurs (äänin 64; kilpaileva teos on Ruland Dorgelesin Les Croix de bois). Proustista tulee hetkessä kuuluisa.
1920   7.8. ilmestyy Du cöte de Guermantes l ja 15.11. Revue de Parisissa   essee   Pour   mi   ami:   Remarques   sur   le   style, esipuhe   Paul   Morandin   teokseen Tendren   Stocks.
1921  N.R.F.:n tammikuun numerossa ilmestyy essee A propos du style de Flaubert ja kesäkuun numerossa essee A propos de Baudelaire.  Revue Hebdomadaire   (21.1)   ja   (Oeuvres libres   (marraskuussa)   julkaisevat   otteita   teoksista   Du cöte de Guermantes II ja Sodome et Gomorrhe (viimeksimainitusta ilmestyy  otteita myös N.R.F.:n loka-  ja  joulukuun   numeroissa).
30.4. ilmestyy Du cöte de Guermantes II, Sodome et Gomorrhe l yhtenä niteenä.
Les Plaisirs et les Jours ilmestyy uutena painoksena (N.R.F.)
11.12.  kuolee Mentonissa Robert de Montesquiou
1922 3.4.  ilmestyy  Sodome et Gomorrhe II  kolmena   niteenä. Puolivälissä lokakuuta Proust sairastuu keuhkokatarriin, mutta  työskentelee jatkuvasti  osan  La  Fugitive  parissa. N.R.F. julkaisee marraskuun numerossa otteen osasta La Prisonniere.
Marcel Proust kuolee 18.11.
1923   N.R.F. omistaa  tammikuun  numeronsa  Proustille   (Hommage ä Marcel Proust).
14.11. ilmestyy La Prisonniere   kahtena niteenä.
1925 30.11. ilmestyy La Fugitive nimellä kahtena niteenä. Albertine disparue kahtena    niteenä, 
1927  22.9.    ilmestyy    Le    Temp.s-    retrouve
10.10. kokoelmateos Chraniques. 
1927-1935   N.R.F.  julkaisee 8-osaisen sarjan Cahiers  Proust.
1950  Tästä vuodesta lähtien Societc des Amis de Marcel Proust et des Amia de Combray alkaa julkaista vuosikirjaa.
1925  Nuoruudenteos Jean Santeuil ilmestyy kolmena niteenä (esipuhe Andre Mauroisin).
1954  Ilmestyy keskeneräinen Contrc Sainte-Beuve, suivi de Nouveaux Melanges.
1954  A la Recherche du Temps perdu ilmestyy Pierre Claracm ja Andre Ferren toimittamana tekstikriitillisenä laitoksena (Gallimard, Bibliothequc dc la Pleiade, kolme nidettä).
Eri kustannusyhtiöt ovat julkaisseet Proustin  kirjeenvaihtoa; luotettavia    laitoksia    ovat    kirjeet    äidille    (Plon),    Jacques Rivierelle (Plon) Ja Reynaldo Hahnille (Gallimard),

Asko Korpela 20040216 (20040216) o o AJK kotisivu