06 Herra Legrandin on snobi
Tottumus ja poikkeamaTottumus tuntuu olevan Proustille tärkeä kuvauskohde. Melkein naurettavuuksiin menee tädin elämän tottumusten ja pienten poikkeamien analysointi. Vaikka kuvauksen kohde on usein turhaakin turhempi, siinä on silti jotakin käsittämätöntä kiinnostavuutta: että joku voi vatvoa näin pieniä asioita näin pikkutarkasti ja saa siitä kuitenkin jotakin irti. Eräs tällainen poikkeama totutusta rutiinista on lauantain aamiaisaika, joka on sijoitettu tuntia tavallista aikaisemmaksi eli kello yhdeksitoista. Siitä riittää yksinkertaisille iloa, erityisesti Françoiselle: kun vierailijat hämmästyvät, että perhe on aamiaisella epänormaaliin aikaan ja se, että täti tai joku muu joskus unohtaa aamiaisajan olevankin jo niin lähellä.Tarkkaa luonneanalyysiaLukujaksossa tehdään tarkkaa luonneanalyysia muutamasta henkilöstä, muun muassa herra Vinteuilista ja Legrandinista. Vinteuil on ilmeisesti perfektionisti, sillä pojan asuun täytyy kiinnittää erityistä huomiota juuri tämän herran takia, kun mennään messuun. Herra V. on äärimäisen häveliäs, ja lakkasi käymästä vierailulla pelätessään tapaavansa epäsäätyisen avioliiton solmineen herra Swannin. Vaikka meidän aikojemme tavoissa on yhtä ja toista moittimista, ei tuollaista tekopyhyyttä enää juurikaan taida esiintyä? Herra V. asettuu myös muiden asemaan niin orjallisesti, että ei pyynnöstä huolimatta halua soittaa omaa sävelmäänsä vierailleen pelätessään näiden pitkästyvän. Hän kääntää samasta syystä keskustelutkin sellaisiin aiheisiin, jotka eivät kiinnosta häntä itseään. Herra V:n poikamaisen karkea tytär näyttää omaksuneen isänsä asenteen. Sinänsä muiden asemaan asettuminen ja huomioon ottaminen on meillä käynyt harvinaiseksi, mutta herra V:n tapauksessa se on kyllä liioiteltua.Koiran haukahduksiaTunnelmallisilla kävelyretkillä kertoja kuulee koiran haukahduksia, joista muodostuu samanlainen muistonherättäjä kuin madeleine-leivoksesta ja kirkontornista. Missä tahansa hän myöhemmin kuuli koiran haukahduksen, hänen mieleensä nousivat kävelyreitin lehmukset ja kuutamo. Jokaisella on varmasti vastaavanlaisia kokemuksia erityisesti lapsuudesta, jolloin vaikutelmat olivat vahvoja ja muisti erinomainen.Tunnotonta vallankäyttöäTämäkin lukujakso on täynnä rikkaita tapahtumakuvauksia. Mainittakoon tädin epäluulo Françoisen epärehellisyydestä. Epäily saa eräänlaisen ajanvietepelin muodon, mutta se on myös vanhan naisen tunnotonta vallankäyttöä, jolla hän pitää Françoisen kurissa. Myös viimeksi mainitun luonteesta paljastuu yllättävä heikkous. Hän on erityisen julma ja tunnoton lähellä olevia kohtaan, omia sukulaisiaan lukuun ottamatta. Hän myös tappaa kanan kertojaa järkyttävän raa'alla tavalla. Tylyllä käytöksellään Françoise aivan tarkoituksella karkottaa onnettoman palvelustytön talosta; sekin on vallankäyttöä, oman aseman varjelua. Sen sijaan lehdistä luetut täysin tuntemattomien kärsimykset saavat hänet kyllä vetistelemään. Hyvin outo luonne. Yleensähän me olemme onnettomuuksista sitä järkyttyneempiä, mitä lähempänä ne tapahtuvat - riittää, että olemme vain tavanneet joskus tällaisen kohteeksi joutuneen ihmisen. Maailmalla tapahtuu joka päivä kauheuksia, ja jos me aina suhtaudumme niihin järkytyksellä, saamme olla tässä tilassa jatkuvasti. Ehkä juuri tämä toisto saa useimmat turtumaan, mikä on varmasti ihmisen luontainen suojelumekanismi.Legrandinin aiheuttama pettymysMyös herra Legrandinin luonne osoittautuu pettymykseksi pojan perheelle. Keskustellessaan ylhäisönaisen kanssa herra L. ei ole huomaavinaan pojan vanhempia. Tämä aiheuttaa huolestuneen pohdiskelun siitä, olisiko herra loukkaantunut jostakin. Ei sentään, sillä L. kutsuu "herra lukutoukan" luokseen syömään. Herra L:n snobiluonne paljastuu viimeistään silloin, kun hän ei suostu millään myöntämään, että hänellä on sisar kylpyläseudulla, minne poika ja isoäiti ovat aikeissa matkustaa. Huvittavalla tavalla hän kiertelee kun pojan isä lopulta suoraan kysyy (vaikka tietää asianlaidan), onko tällä tuttavia kylpyläpaikkakunnalla: "Siellä kuten kaikkialla minä tunnen kaikki enkä ketään". Isoäiti ja poika ovat ilmeisesti liian halpasäätyisiä tullakseen esitellyiksi herran sisarelle. Poika saa myös L:n kiinni epärehellisyydestä kun tämä kieltää tuntevansa Guermanteseja. Kyllä (jotkut) tuon ajan ihmiset olivat monimutkaisia! Pojan perheelle joka tapauksessa selvisi, että vaikka herra L. pauhasi snobeja vastaan, hän oli itse sellainen.Pitkiä "välivirkkeitä"Vaikka Proustin teksti on yleensä helppolukuista, on siinä silloin tällöin pitkiä "välivirkkeitä", jotka ajatusviivojen väliin sijoitettuina katkaisevat päävirkkeen ajatuksenkulun. Niiden kohdalla on pysähdyttävä hetkeksi, jos haluaa saada selvää. Joyce johtaa silti ylivoimaisesti tekstin epäselvyyskilpailua.Proustin "sinfoninen" tapaProustilla näyttää olevan samanlainen tapa kuin sinfoniasäveltäjillä: alussa esitellään joitakin teemoja, joihin sitten palataan myöhemmin, esimerkiksi rouva Swann ja Guermantesin tie. Kumpikin on jo mainittu ja niille on annettu paikka myöhemmän niteen otsikossa.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040329 (20040329) o 
o AJK kotisivu o Proust