Eulalie osaa
Täti ei halua tavata juuri ketään ulkopuolista,
sillä he kuuluvat jompaankumpaan hänen vihaamastaan ihmisryhmästä.
Ensimmäinen tarjoaa tädille lääkkeeksi kävelyretkeä
ja kunnon veristä pihviä, eikä ota tädin sairautta
todesta. Toinen ryhmä ajattelee tädin olevan vakavammin sairas
kuin tämä onkaan. Eulalie, ontuva vanhapiika, osaa valita kultaisen
keskitien: surkuttelee riittävästi, mutta myös rohkaisee.
Niinpä täti odottaa malttamattomasti häntä saapuvaksi
joka sunnuntai. Jos Eulalie on vähänkin myöhässä,
odotuksesta tulee tädille suuri kärsimys.
Idylli katkeaa
Elämä Combrayn talossa tuntuu suorastaan
idylliseltä. Pikkutarkka kuvaus saa lukijan tajuntaan kuvan tästä
hiljaiselosta. Joycen Odysseuksessa oli pitkiä sekavia jaksoja, jotka
eivät synnyttäneet ainakaan minun mielessäni mitään
yhtenäistä kuvaa: sanakaaos ei jäsentynyt. - Poika menee
aterian jälkeen ulos lukemaan (ellei ole liian helteistä). Tämä
idylli kuitenkin katkeaa kun poika muistaa aikaisemmin käyneensä
ennen lukuhetkeä Adolphe sedän huoneessa. Nyt setä on ollut
jo pitkään poissa Combaraysta riitaannuttuaan pojan perheen kanssa.
Tästä alkaa takautuma, josta selviää riidan syy.
Teatterifani
Ennen kuin takautuma pääsee alkuun, selvitetään
taustaksi pojan suuri kiinnostus teatteria ja näyttelijöitä
kohtaan. Tosin hän ei ole vielä saanut käydä teatterissa.
Näyttelijättären näkeminen kaupungilla saa pojan tuntemaan
rakkauden kärsimyksiä. Samaan tapaan sittemmin elokuvatähdet
ja populaarimusiikin sankarit saivat lasten ja nuorten mielet kuohuksiin.
Ihminen on paljolti samanlainen, vaikka tekniikka ja sen sallimat kulttuurin
muodot vaihtelevat. Adolphe setä tuntee useita näyttelijöitä,
joista osa on salaperäisiä kokotteja.
Hulluna rakkaudesta
Sedän asunnossa tapahtuu kohtalokas kokotin tapaaminen.
Poika ihastuu naiseen ja nainenkin ilmeisesti kiinnostuu jollakin tasolla
pikku herrasmiehestä. Pojan ja kokotin tapaamisesta kiusaantunut setä
antaa ymmärtää, että asiasta ei puhuta kotona. Poika
on kuitenkin niin "hulluna rakkaudesta" kokottia kohtaan ja kiitollinen
sedälle tästä ainutlaatuisesta tapaamisesta, että hän
ei pysty pitämään asiaa omana tietonaan. Muutaman salaperäisen
lauseen jälkeen, jotka eivät pojan mielestä antaneet vanhemmille
tarpeeksi selvää kuvaa siitä, miten poika nyt on uudella
tavalla merkittävä, hänestä on selvintä kertoa
koko vierailu yksityiskohtaisesti.
Ihmisen
aivot tahdoton säiliö
Seurauksena on välirikko sedän kanssa. Kirjailijan
selitys pojan näkemyksistä on psykologisesti erittäin oivaltava.
Miten poika saattoi kuvitella tuotavansa ikävyyksiä sedälle,
kun ei kerran toivonut niitä! Hän oletti - kuten usein tehdään
niin elämässä kuin huonossa taiteessa ja viihteessäkin
(ainakin "Salatuissa elämissä"!) - että ihmisten aivot ovat
"liikkumaton ja tahdoton säiliö, kykenemätön reagoimaan
erityisellä tavalla siihen, mitä sinne syötettiin". Poika
on varma, että pystyisi syöttämään vanhempiensa
aivoihin oman myönteisen näkemyksensä uudesta tuttavuudesta,
mutta nämä eivät nojadu ollenkaan niihin perusteisiin, joita
poika suositti. Näinhän se usein yllätykseksemme menee.
Selityksenä on se, että jokainen arvioi saamansa tiedot omaa
subjektiivista maailmankuvaansa vasten ja omassa ainutlaatuisessa elämäntilanteessaan.
Kun annamme jonkin viestin toiselle ihmiselle, on kuin löisimme kolikon
pajatsoon: emme tiedä, mikä kulma iskurista kolikkoon kulloinkin
osuu ja miten kolikko singahtaa.
Lopullinen
niitti suhteille
Pojan uusi väärintulkinta vielä pahentaa
hänen ja sedän välirikkoa: sattumalta sedän kadulla
kohdatessaan hän kääntää päänsä
pois, eikä tervehdi, sillä näin arkipäiväinen
ele ei olisi pojan mielestä ollut mitenkään riittävä
katumuksen osoitus. Niinpä setä jää siihen luuloon,
että vanhemmat olivat kieltäneet poikaa tervehtimästä,
eikä anna sitä näille koskaan anteeksi. Kokemuksen puutetta,
sanoisin. Pojan olisi pitänyt ymmärtää, että pienikin
anteeksipyyntöön viittaava ele olisi ollut parempi kuin ei mitään
anteeksipyyntöä.
Musiikkiteema
herättää mielessä kesän
Jälleen palataan Combrayn kesään. Raskaana
oleva nimetön keittiötyttö saa herra Swannin mielessä
kytkennän Giotton Laupeus-nimiseen taideteokseen. Tästä
päästään samaisen Giotton tekemien Hyveiden ja Paheiden
analysointiin. Kesän tuntu tiivistyy Proustin tekstissä melkein
käsin kosketeltavaksi. Kärpäset eivät herätä
kesää pojan mielessä samalla tavoin kuin musiikkiteema,
jonka on kuullut heleänä vuodenaikana - hieman samantapainen
muistojen herättäjä kuin madeleine-leivos, mutta nyt vain
kuuloaistin tuomana. Kyllä itselleni kärpäsen surina tai
lokin kirkaisu kaupungissa tuo vuodenajasta riippumatta mieleeni kesän
maalla.
Lukemisen idea
Proust esittää kirjallisuuden lukemisen
idean. Siihen sisältyvät ainakin hänellä totuuden löytäminen
kirjasta, elämykset, kiihtyminen tapahtumista, joissa lukija on mukana.
Hän suorittaa monimutkaista pohdiskelua kirjan kuviteltujen henkilöiden
ja "oikeiden" henkilöiden tuottamien elämysten välillä.
Todellisen ihmisen koemme hänen mukaansa suurelta osin pelkästään
aistiemme avulla, joten tämä ei kirkastu meille. Kirjan henkilöön
lukijan "sielu" voi samaistua aidommin ja on täysin samantekevää
tuntuvatko kirjan henkilöiden teot ja tunteet meistä oikeilta
vai eivät, sillä tunteet ovat nyt meidän tunteitamme. Proust
selittää edelleen, että kirja saa meissä yhden tunnin
kuluessa irralleen kaikki mahdolliset onnen ja onnettomuuden tunteet, joista
muutamankin kokemiseen meiltä elämässä menisi useita
vuosia. - Enpä tiedä. Ehkä tämä "teoria" selittää
jotenkin esimerkiksi sitä ilmiötä, että jokin "Pieni
talo preerialla" voi saada joiltakin katsojilta nenäliinat kostumaan.
Joka tapauksessa ihmistajuntaan syntyy niin luetusta kuin elokuvassa nähdystäkin
periaatteessa samanlaisia tunnemerkityksiä kuin vastaavista itse koetuista
todellisista tapahtumista. Kyllä nuo todelliset ovat käsittääkseni
kuitenkin voimakkaampia kuin keinotekoiset.
Positiivinen ajattelu
Positiivinen ajattelu ja itsesuggestio perustunevat
samaan ilmiöön kuin luetusta syntyvät tunteet: jos me vakuutamme
itsellemme, että kaikki on hyvin (tai huonosti), meissä alkaa
pelkän ajatuksen voimasta tapahtua samanlaisia tajunnallisia ja kehollisia
prosesseja, joita syntyy silloin kun havaitsemme ulkoisin tosiasiahavainnoin
näin olevan.
Proustin ammatinvalinta
Näistä lukuelämysten analyyseista ja
aikaisempien jaksojen psykologisista havainnoista tuli mieleeni kysymys,
valitsikohan Proust väärin ryhtyessään lukemaan juridiikkaa
ja antauduttuaan kirjailijaksi. Uskon kuitenkin, että jälkimmäinen
valinta oli oikea. Tuskin hän olisi jaksanut sopeutua tieteessä
vallitsevaan ajattelua ja mielikuvituksen lentoa rajoittavaan disipliiniin.
|
Palautetta
Asko
Korpela: Poika ja kokotti
| Asko: |
Tästä nyt taas saan tietää,
miten asia tarkemmin ottaen oli. Oma tarina on kuin huonosti luetun kurssikirjan
tenttivastaus: sinnepäin, useita mutkia oikoen. Pahin moka: en huomannut,
että poika kotona kertoi.
Mehevä vertaus siitä miten sanoma vastaanotetaan:
"..., on kuin löisimme kolikon pajatsoon: emme tiedä, mikä
kulma iskurista kolikkoon kulloinkin osuu ja miten kolikko singahtaa."
Kuvitellun ja 'tosiolevaisuuden' suhteesta: "...periaatteessa
samanlaisia tunnemerkityksiä kuin vastaavista itse koetuista todellisista
tapahtumista"
"...meissä alkaa pelkän ajatuksen voimasta
tapahtua samanlaisia tajunnallisia ja kehollisia prosesseja, joita syntyy
silloin kun havaitsemme ulkoisin tosiasiahavainnoin näin olevan"
|
Asta
Manner: Olisiko positiivinen ajattelu kirjan salaisuus
| Asta: |
Tällä hetkellä tuntuu, että
ympärillä tapahtuu valtavasti kauheita asioita. Voisikohan Proustin
kirjan salaisuus todella olla itse positiivisessa ajattelussa. Kun katsoo
Pekka sinun antamiasi otsikoita niin oikeastaan kaikista hehkuu positiivinen
ajattelu - ainakin melkein kaikista.
|
Asko
Korpela: Positiivinen ajattelu
| Asko: |
Mielestän mainio oivallus. Tuntuu, että
isket, Asta, ytimeen kirjan suhteen. Täytyy katsoa myös Pekan
kommentit tästä näkökulmasta.
|
Pekka
Pihlanto: Yllättävä ja perusteltu havainto
| Pekka: |
Astan havainto tuntuu yllättävältä,
mutta täysin perustellulta. Tähän astinen kuvaus on ollut
tosiaan varsin positiivisen asenteen läpitunkemaa - ehkä ensimmäistä
jaksoa lukuunottamatta, jossa pojan suhtautuminen nukkumaanmenoon oli niin
traumaattista.
|
|
o AJK kotisivu o Proust