01 Heräämisiä ja sosiaalisia suhteita
Helpohkoa seurataNyt on lukuvuorossa teos, jonka olen lukenut aikaisemmin. Joycen Odysseukseen verrattuna on nautinnollista lukea tekstiä, jossa on järjellinen punainen lanka. Sitä on helpohkoa seurata, vaikka virkkeet ovat pitkiä ja mutkikkaita, ja välimerkkejäkin on niukalti. Joycemaiset älyttömyydet ja lukijan eksytykset puuttuvat. Pieniä tekijän tarkoittamattomia ymmärtämisongelmia aiheutuu siitä, että nykyajan lukija ei ole selvillä kaikista nimistä ja viittauksista silloin kaikkien tuntemiin asioihin. Suomentaja on lisännyt teoksen loppuun selventäviä huomautuksia. Lopusta löytyy myös "sisällys", jossa on tavallista sisällysluetteloa tarkemmin mainittu tekstin avainkohtia."Yksinkertainen olemassaolon tunne"Tekijä kuvailee nukkumisprosessia ja heräämisiä. Erityisesti häntä kiinnostaa unesta havahtumisen jälkeinen "välitila", jolloin herääjä ei oikein tiedä, missä on ja kuka on. "Minussa oli vain alkukantaisen yksinkertainen olemassaolon tunne" (s. 7-8). Tällä tilalla monet meditaatiosta kirjoittaneet ovat havainnollistaneet meditaatiolla tavoiteltavaa "puhtaan tietoisuuden tilaa", jossa ei ole oikeastaan muuta kokemusta kuin korkeintaan ohut tietoisuus omasta olemassaolosta.Analyyttistä itsehavainnointiaKirjoittajalla tai päähenkilöllä - lienevät sama asia - tämä heräämisen esikartano tuntuu olevan varsin erikoinen. Hän saattaa luulla olevansa lapsuuden huoneessaan tai ainakin muussa paikassa kuin missä hän todellisuudessa on. Samalla hän pystyy palauttamaan mieleensä monta huonetta, joissa hän on nukkunut. Huoneiden kalustukset ovat säilyneet hänen mielessään tarkasti. Koko kuvaus on analyyttistä itsehavainnointia, joka olisi kunniaksi introspektiota harjoittavalle tutkijalle.Yliherkkä mielenlaatuKeskeinen heräämispaikka on Combrayssa, isovanhempien luona. Sehän on koko niteen alaotsikko. Päähenkilöllä on melkein sairaalloinen riippuvuussuhde äitiinsä. Iltasuukon saaminen yläkerran lastenhuoneessa on illan kohokohta. Jos talossa on vieraita, suukko saadaan hätäisesti alakerrassa ja ilta on pilalla, kun äidin odotetut askeleet eivät kuulukaan portaista unta odottelevan pikkupojan korviin. Äidin käynnin tärkeyttä kuvaa se, että silloin kun äidin askelet alkavat kuulua, se on pojalle tuskallinen hetki, sillä se ennakoi seuraavaa hetkeä, jolloin hän on lähtenyt takaisin alakertaan. Hyvä psykologinen oivallus. Muistan, että eräs kaveri sanoi minulle, joka en silloin vielä ollut suorittanut asevelvollisuuttani, että lomatkin olivat kurjia: koko ajan vain laskee tunteja, joita lomasta on vielä jäljellä. Sittemmin koin aivan samalla tavalla: loma olikin parhaimmillaan paria päivää ennen sen alkamista.Salaperäinen herra SwannNukkumaanmenon ja heräämisen lisäksi toinen tärkeä teema lukujaksossa on salaperäinen herra Swann sekä tämän kautta paljastuva omalaatuinen säätyajattelu. Kertojan vanhemmat ja isovanhemmat eivät arvosta Swannia, joskin sallivat tämän vierailut - vielä tämän epäsäätyisen avioliiton jälkeenkin. He nimittäin arvostavat vanhaa tuttavaansa Swannin isää, pörssivälittäjää, joka seurusteli vain oman säätyistensä kanssa. Nuoremmalla Swannilla sen sijaan on tuttavuuksia aatelispiireissä, mutta se ei hänen asemaansa paranna Combrayn talossa, melkeinpä päin vastoin. Varsinkin kertojan isotäti, joka on sotajalalla isoäidin kanssa, on kaikista armottomin Swannin suhteen. Jos poika-Swann oli ollut ruhtinattaren kanssa, niin kysymyksessä oli isotädin mielestä "jokin puolimaailman ruhtinatar".Moderni tulkitseva näkemysProustilla on moderni tulkitseva näkemys ihmisestä. Tämä ilmenee juuri isotädin suhtautumisesta Swanniin. "Ihminen ei elämän vähäpätöisemmissäkään asioissa ole esineellinen, kaikille yhtäläinen kokonaisuus, jota kuka tahansa voisi lukea kuin työselitystä tai testamenttia; meidän sosiaalinen hahmomme on toisten ajattelun tuote. Niinkin yksinkertainen ryhtymys kuin 'tutun ihmisen tapaaminen' on osaksi henkistä toimintaa. Näkemämme olennon ulkoiseen hahmoon me valamme kaikki mielikuvat mitä meillä hänestä on, ja saamastamme kokonaisnäkemyksestä on varmasti suurin osa näitä mielikuvia." (s. 23). Tämä tulkinta vastaa hyvin esimerkiksi holistisen ihmiskäsityksen mukaista näkemystä yksilön havainnosta, sen subjektiivisuudesta. Jokainen ymmärtää havaitsemansa kohteen subjektiivisen maailmankuvansa sisältämää aikaisempaa ymmärrystä vasten ja suhteessa tilanteessaan (situaatiossaan) oleviin muihin kohteisiin (kuin tähän havaittuun). Koska jokaisen maailmankuva ja tilanne ovat subjektiivisia ja siis kaikilla erilaisia ei ole ihme, että eri yksilöt näkevät samatkin asiat - esimerkiksi herra Swannin - juuri omalla, vaikkapa "isotätimäisellä" tavallaan.Ajattomia havaintojaLopuksi: mielenkiintoinen alku. Joskin teoksessa on myös aikaan sidottuja ja sellaisina mielenkiinnottomia yksityiskohtia, joita Joycella oli vilisemällä, on siinä kuitenkin yksilön käyttäytymiseen liittyviä ajattomia havaintoja ja oivalluksia, jotka ovat päteviä vielä nykyisinkin. Vaikka meillä ei ole enää sääty-yhteiskuntaa ainakaan samassa mielessä kuin Proustin kuvaamana aikana, myös teoksen sosiaalisia suhteita koskevat havainnot ovet edelleen pohjimmiltaan päteviä.
|
||||
Palautettaasta: Hajanaista palautetta
Pekka Pihlanto: Omaan itseen käpertyvä kirjailija?
|
||||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040226 (20040226) o 
o AJK kotisivu o Proust