Perävainio Pirkko
07 Swannin tie ja tytär

Syreenit ja orapihlajat Swannin ja Vinteuilin tyttäret Léonie-täti kuolee Palautetta Lähetä palautetta! Proustin laajan romaanin alkujakso kantaa nimeä Swannin tie. Nyt saamme tarkan selonteon pääovelta tasankomaisemaan ja Swannin talon ohi kulkevasta kävelyreitistä. Seuraavaksi tutustumme toiseen vaihtoehtoon, Guermantesin tiehen. Luvussa tutustumme kirjailijan ensi-ja kaukorakkauteen Gilberte Swanniin. Ja että mies osaa puhua niin kauniisti kukista.   Syreenit ja orapihlajat Proustin flora on pääosin tuttua meille. Luulenpa että Tapiolla on mieluista luettavaa näiden kaikkien kukkien kanssa. Pääsiäiskukkien ja rairuohon rinnalla yltäkylläiset kukkivat pensaat, puut ja luonnonkukat tuovat mieleen pian koittavan suven ja sen kaikki tuoksut. Väkisin mieleen tuli Anttilan ampaisu kevätnurmelle, mutta ranskalaiskirjailija kertoo saman tunteen hienostuneemmin. "Kevään hengettäret olisivat tuntuneet vulgaareilta näiden nuorten huurien (= islamilaisen paratiisin palvelusneito) rinnalla, jotka tässä ranskalaisessa puutarhassa pitivät persialaisten miniatyyrien kirkkaat ja puhtaat värit." Edellisessä lauseessa on kaikki: kukat täydessä värikylläisyydessään, maisema verrattavissa paratiisiin. Orapihlajista tulee jälleen mieleen Marian messun alttarikukat. Näemme tekstistä, että isoisä kehottaa poikaa katsomaan vaaleanpunaista orapihlajapensasta. Eipä ihme, että Proust osaa kuvata luontoa, kun hänet on pienestä pitäen opetettu katsomaan sen kauneutta. Haluan vielä kertoa omasta "Swannin tiestäni". Se on ikivanha Untamalan kylänraitti, jonka näin 30 vuotta sitten ensimmäisen kerran kesän alussa täynnä kukkivia syreeneitä ja pihlajia. Harjulta näkyivät vaaleanvihreät oraspellot.   Swannin ja Vinteuilin tyttäret Olemme jo aikaisemmin lukeneet siitä, miten Marcel oli kateellinen Swannin tyttärelle kuullessaan, että tämä kävi Bergotten, pidetyn kirjailijan, kanssa tutustumassa mm. katedraaleihin. Nyt poika pääsee vahingossa kasvotusten tämän Gilberten kanssa. Hän on punatukkainen ja kirjailijan kuvauksen mukaan itsetietoinen ja tekee sopimattoman eleen. Kirjailijan on tapana dramatisoida pieniltä tuntuvia asioita. Mutta ensirakkaus on tietysti aina järisyttävä kokemus. Gilberten tapaaminen on mahdotonta, kun perhe ei vieraile enää Swanneilla tämän epäsäätyisen avioliiton takia. Vinteuil asuu tyttärensä kanssa ja nyt saamme lukea, että tyttären ystävätär muuttaa tämän luokse. Ihmiset juoruavat ja herra Vinteuil eristäytyy muista ihmisistä. Me ja he ovat selvästi erillään ranskalaisessa yhteiskunnassa 1800-luvun lopussa.   Léonie-täti kuolee Léonie-täti kuolee vihdoinkin ja kaikkien voitoksi. Mitään suuria hautajaisia perhe ei järjestä, ja se harmittaa Francoisea, joka kuitenkin on kunnioittanut ja rakastanut emäntäänsä. Ärsyttääkseen Francoisea poika väittää surreensa tätiä tämän ominaisuuksien vuoksi, ei sen takia, että tämä oli sukulainen. Se taas ei mahdu palvelijan päähän.

Palautetta

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän ..ja sähköpostiosoitteesi Tämän palauteviestin saa Pirkko Perävainio ja kopion Asko Korpela

Asko Korpela 20040410 (20040410) o