Perävainio Pirkko
06 Aikuiset käyttäytyvät oudosti

Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä

Lukujaksossa kirjailija kuvaa kaikin aistein värikylläistä maisemaa ja kukkia, erilaisia ääniä, monenlaisia tuoksuja ja kulinaarisia elämyksiä. Toisaalta hän kuvaa ihmisten outoa käyttäytymistä, julmuutta, epärehellisyyttä. On kuin pojalla tarkkailijana olisi käytössään kuudeskin aisti, joka rekisteröi herkästi ihmisten tuntemuksia ja arvaa ajatuksia.

 

Tunti vain

Proustin kertomus lauantaiaamiaisen syömisestä tuntia tavallista aikaisemmin saa paljon tilaa. Tulee mieleen, että siinäpä hyvä peruste puolustaa EU:n noudattamaa kesäaikaa. Nythän me ehdimme paljon enemmän ja viikon seitsemänä päivänä. Kirjailijan elämässä kulttuurissa ruoka-ajat olivat tärkeitä ja ne ovat sitä vieläkin Välimeren maissa. Koko perhe kokoontuu silloin yhteen. Se pitää perheen koossa samaan tapaan kuin klo viiden tee Britannian imperiumissa.

 

Marian messu

Toukokuussa lauantain ohjelmaan kuului ilta-aterian jälkeen "Marian messu". Jälleen poika sai rauhassa tutkia kirkon miljöötä. Tällä kertaa hän puhuu orapihlajista ja siitä, miten hän alkoi pitää niiden mantelintuoksuisista kukinnoista. Voisi vaikka verrata pihlajaan, joka helluntain ja juhannuksen välillä ryöpsähtää täyteen kukoistukseen. Pyhinä meilläkin on pihlajia pidetty.

 

Vinteuil

Kirkkomatkoilla perhe tapaa tuttujaan ja poika tekee tarkkoja huomioita. Herra Vinteuililla on poikamainen tytär, josta isä huolehtii äidin kuoltua. He eivät käy kyläilemässä, koska pelkäävät tapaavansa Swannin, joka on solminut epäsäätyisen avioliiton. Muuten herra Vinteuil on epäitsekäs ja ottaa muut huomioon.

 

Kuutamokävelyt

Idyllisintä lukujaksossa oli kuvaus kävelyistä kuutamossa. Voi vain aavistaa keväisen luonnon kauneuden ja lehmusten tuoksun. Pojan mieleen ovat jääneet myös koirien haukahdukset, jotka toimivat myöhemmin elämässä madeleine-leivosten tapaan.

 

Sänkyteatteri

Yksitoikkoista elämää viettävän Leónie-tädin raadollinen puoli alkaa kirkastua tarinan edetessä. Poika on tajunnut, mitä "sänkyteatteria" isotäti esittää. Eulalie ja Francoise ovat hänelle kuin marionetteja, joita hän ohjailee ja saa heidät toistensa kimppuun. Tuntuu että hän ohjailee myös muun perheen elämää, joskin hienovaraisemmin. Suvun rikas "päänainen" on tähän oikeutettu silloisen ja sikäläisen tavan mukaan. Muistamme varmaan, että Bloch rohkeni väittää isotädin olleen yleisen naisen. Jos tämä on totta, ei isotädin elämä aina ole ollut yksitoikkoista. Kirjan edetessä paljastunee lisää arkoja asioita kirjailijan tuntemista ihmisistä.

 

Legrandin

Legrandinin käytös on myös arvoituksellista. Poika jaksaa häntä vielä ihailla, koska tämä on hänelle opas kirjallisuuteen. Hän viljelee kaunista kieltä kuten esimerkiksi kuunvalo soittaa hiljaisuuden huilua. Mutta herra Legrandinilla on arka kohtansa. Hän ei kerro tuntevansa Guermanteseja eikä paljasta sisarensa asuvan Balbecissa, jonne poikaa ollaan lähettämässä kesäloman viettoon. Giotton poloinen Laupeus

Swannin keittiötytölle antama nimi Giotton poloinen Laupeus on jyrkkä vastakohta Francoisen kohtelulle tyttöä kohtaan. Siitä puuttuu kaikki laupeus ja sydämen sivistys. Tyttö saa kuulla kunniansa synnytettyään lapsen. Francoise on hyvä työihminen ja uhraa koko elämänsä isäntäväkensä edestä. Toisaalta hän purkaa omaa kohtaloaan keittiötyttöön. Hän panee tämän perkaamaan parsaa päivittäin nähdessään, että tyttö on niille allerginen. Kirjailija Proust puolestaan tuntee astman liiankin hyvin.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pirkko Perävainio ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20040406 (20040406) o o AJK kotisivu o Proust