Perävainio Pirkko
04 Marcelin oppivuodet

Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä

Epäilemättä kirjailijamme sai aikansa parhaan koulutuksen. Mutta hän imi itseensä vaikutteita myös sukunsa persoonallisilta ihmisiltä, teatterimaailmasta ja kirjallisuudesta. Ympärillä oli paljon ihmisiä, mutta poika etsi usein yksinäisyyttä viihtyen omissa ajatuksissaan.

 

Eulalien tietotoimisto

Leónie-tädin suurin huvi oli ontuvan ja kuuron vanhanpiian Eulalien sunnuntaivisiitti. Hän osasi olla tädin mieliksi ja kertoa kaikki Combrayn tapahtumat saaden itsekin hyötyä. Ennen puhelinta tämmöiselle instituutiolle oli sosiaalinen tilauksensa. Mieleen tulee vastaavanlainen naisihminen Niskavuori-sarjasta. Eikös vain Sentraali-Sandra toimi Loviisan mielen mukaan kertoen juorut ja saaden vastalahjaksi siansiivua. Sandra puolestaan hyödynsi puhelimessa kuulemaansa, mutta myös näkemäänsä.

 

Ranskalainen keittiö

Vesi tuli kielelle kun luki mitä kaikkea syötiin sunnuntaiaterioilla. Francoise käytti herkkuihinsa lähellä tuotettuja tuoreita raaka-aineita. Juuri tällaista keittiötä meilläkin markkinoidaan ja suositellaan. Kokki teki parhaansa, että vieraat viihtyisivät ja erityisesti hän osasi miellyttää Proust vanhempaa. Puutarhassa oleva perkaushuone ei kirjoittajan mukaan muistuttanut Francoisen luolaa van paremminkin Venuksen temppeliä punaisen lattiakiveyksen ja runsaiden tuotteiden ansiosta.

 

Monenlaista rakkautta

Tuohon aikaan Proust sanoo rakastaneensa teatteria platonisesti. Vanhemmat eivät päästäneet poikaa vielä näytöksiin, mutta tämä sai käydä ihailemassa julistepylväästä teatteritaivaan kirkkaita tähtiä. Teatterista ja näyttelijöistä hän oppi lisää setänsä Adolfen luona. Setä tapasi monia näyttelijättäriä, joiden joukossa oli myös kokotteja. Vaikka sana noudattaakin alkuperäistä käsikirjoitusta eli cocotte=pieni kana, ilotyttö, tulee mieleeni todella kanan kotkotus. Olisin käyttänyt omasta mielestäni hienostuneempaa ja mystisempää sanaa kurtisaani. Yhtä kaikki sedän eräs kokotti oli Swannin tuleva vaimo, enkä nyt paljasta juonta enempää, tämä vain on mainittu selityksissä. Kun Marcel tapaa naisen sedän luona, tietää se, että perhe katkaisee suhteet setään. Sitä ei poika jaksa ymmärtää.

 

Kirjailijan alku

Marcel on jo luokallaan paras aineenkirjoittaja. Setäkin tokaisee ystävättärelleen, että pojasta voi tulla pieni Victor Hugo. Ainakin poika valmentautuu hyvin kirjoittajan uralle. Hänellä taitaa olla aina nenä kirjassa. Ja tuntuu hänellä mielikuvitustakin riittävän. Meikäläinen sanoisi kärpästen kiusallista pörinää, mutta taiteilijalle se on kärpästen keväistä kamarimusiikkia.

 

Palautetta 

Asko Korpela: Kokotti

Asko: 

"cocotte=pieni kana, ilotyttö, tulee mieleeni todella kanan kotkotus. Olisin käyttänyt omasta mielestäni hienostuneempaa ja mystisempää sanaa kurtisaani" Samat sanat: en olisi käyttänyt näin 'ylevässä' tekstissä.


 

Pirkko K.: Aste-eroista

Pirkko: 

Olisiko kuitenkin niin, että ranskalaisilla on täsmällisempi sanasto naisseuralaisille kuin meillä? (vrt. grönlantilaisten lumisanasto) Kuvittelisin, että kurtisaani viittaisi alunperin hovielämään ja varsin sivistyneisiin daameihin. Kokotti taas...no, ranskanopettaja kertoi, että on olemassa ilmaus sentir la cocotte, suom. tuntea nenässään halvan hajuveden tuoksu! Luokkaeroja siis on ilmeisesti ollut myös tällä alalla. Suomessakin on puhuttu kevytkenkäisistä naisista, ja kuulin myös jonkun arvokkaan vanhan rouvan sanoneen, että enhän minä nyt voi tällaisia kokotin kenkiä jalkaani laittaa...


 

Asko Korpela: Osiko siis naikkonen?

Asko: 

Niin olisiko ehkä naikkonen sopiva sana käännökseksi? Kyllähän sitä synonyymeja suomessakin on: kevytkenkäinen nainen, naikkonen, hutsu, vosu,... Ennätin jo melkein liittyä 'kurtisaani'-puolueeseen, mutta ei minustakaan se oikein sovi jos ei kokottikaan. Vaikka toisaalta taas eihän tässä puhe olekaan suomalaisista ammatinharjoittajista, ei edes ulkomaisista Suomessa, vaan nimenomaan (ranskalaisista) Ranskassa. Silloin ehkä siis kuitenkin 'kokotti' kun kerran se on alkuperäinen sana. Vaikka toisaalta sen pitäisi maistua sopivalta juuri suomalaisessa suussa. Minun suussani ei oikein maistu tähän yhteyteen sopivalta vielä näiden pohdintojenkaan jälkeen.


 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pirkko Perävainio ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20040321 (20040321) o o AJK kotisivu o Proust