Perävainio Pirkko 
02 Hyvänyönsuukko ja madeleine-leivos

Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä
Marcel Proust tuntuu kirjailijalta, joka pyrkii täydellisyyteen siinä, mitä tulee ihmisen muistoihin lapsuudesta ja aikaulottovuuksista. Kirjailijaminä kertoo lukutehtävässämme kipeästä poika-äiti-suhteesta. Emme tiedä minkä ikäinen poika on, mutta hän tuntuu kaipaavan enemmän hellyyttä kuin mitä senaikainen lastenkasvatus olisi suositellut. 

Tulee mieleen 1800-luvun lopulla syntyneen isoäitini ohje, ettei lasta saa pitää liikaa sylissä, jotta hän ei tottuisi moiseen. Isoäitini piti lastenlapsista, mutta sodanjälkeinen agraariyhteisö ei sallinut juuri hemmottelua, työhön oli kaikkien tartuttava. 
 
 

Suudelma kärsinyt inflaation

Nykyisin suudelmasta on tullut tuote, josta tehdään kirjoja ja näyttelyitä. Filmiteollisuus on jo aikaa sitten ohittanut sen kynnyksen, jolloin suudelma oli rohkein kohtaus. Kirjailija tosin muistelee äidin hyvänyönsuukkoa. Jos hän ei saanut sellaista tuttuun tapaan vuoteessa, oli poikaparan elämä pilalla. Kirjailija kiteyttää asian vakavuuden lauseeseen: "Minun oli lähdettävä ilman siunausta viimeiselle matkalle." 

Muistoissa on onnenhetkenä se ilta, kun isä poikkeuksellisesti antaa äidin tulla yöksi nukkumaan pojan huoneeseen. Poika saattoi itkeä tekemättä syntiä. Äiti ja poika löytävät toisensa, kun äiti sano, että katsotaan sinun kirjojasi. Ja niin isoäidin ostamat nimipäivälahjakirjapaketti avataan etukäteen. 
 
 

George Sand

Isoäiti oli antanut pojalle neljä George Sandin maaseuturomaania. Alun perin hän oli valinnut yhden muun Sandin kirjan, Rousseaun teoksen ja Mussetin runot, mutta isän arvostelun takia hän oli vaihtanut ne. 

Sivumennen sanoen näimme aivan äskettäin televisiossa George Sandin ja Alfred de Mussetin myrskyisästä suhteesta kertovan elokuvan. Sand asui myöhemmin pitkään Chopinin kanssa. Näin naistenpäivänä voi mainita, että George Sand oli Ranskan ensimmäisiä feministejä. Hänen arvostuksensa on vaihdellut, mutta sanotaan että hän vaikutti kirjoillaan mm. Dostojevskiin, Tolstoihin, Flaubertiin ja Proustiin. 

Viimeksi mainitun uskoo helposti, kun Proust itse kertoo lapsena saamistaan Sandin kirjoista ja siitä, miten äiti luki niitä ääneen. Kirjailija muistaa kertoa, että äiti jätti väliin kaikki rakkauskohtaukset. Ilmeisesti hän luki ne itse myöhemmin. 
 
 

Madeleine-leivos

Luvun lopussa tulee esille paljon siteerattu madeleine-leivos. Olisi mukava tietää tämän leivoksen resepti. Itse en ole sitä onnistunut metsästämään. Se on Proustin muistojen mukaan pullea pikku simpukkaleivos. Tuon leivoksen kastaminen lehmuksenkukkateehen antoi niin voimakkaan muiston, että se tuli vuosien päästä mieleen ja sen teekupposen mukana kadotettu aika, tuo aika lapsuuden. 

Itselleni tuollaisen leivoksen virkaa tekee äidin leipoma mustikkapiirakka. Siihen sisältyy koko lapsuuden aika. Vieläkin muistan miten lauantaina koulun jälkeen kotona odottivat vastaleivotut hiivaleivät, pitkot ja varsinkin se iso mustikkapiirakka. Ne marjat oli poimittu kotimetsästä aurinkoisena kesäpäivänä sisarusten kanssa. 

 

Palautetta 

Pirkko K.: Reseptejä

Pirkko:  Sen verran rupesi itseänikin kiinnostamaan, että kaivoin pari reseptiä netistä:

http://www.chick.net/proust/food5.htmlhttp://chezpim.typepad.com/blogs/pastries_and_desserts/

Taitavat kyllä jäädä tekemättä: on sitä helpompiakin herkkuja... Tuo jälkimmäinen on kyllä hauska, siinä on tee jo valmiiksi leivottu mukaan kakkuseen!

PS. Jotkut näkyvät ottavan tämän Proustin lukemisen oikein tosissaan (ks. 1.linkki) 
 

 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pirkko Perävainio ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20040308 (20040308) o o AJK kotisivu o Proust