Eulalien erinomaisuudestaIsotäti Léonien sunnuntai-iltapäivien pelastus on kaikkitietävä vanhapiika Eulalie, joka ilmaantuu kuin iltapäivälehti kertomaan kaikki tarpeelliset juorut ja ikkunasta nähtyjen tapahtumien tarkemmat yksityiskohdat. Muutenkin hän osaa laajan palvelijakokemuksensa pohjalta sovittaa sanansa juuri niin kuin täti haluaa, kukaan muu ei ole yhtä odotettu vieras. Muiden viihdearvo on vähäisempi, ja monilla on ikävä taipumus ruveta kommentoimaan tädin valitsemaa elämäntapaa joko mestaroivaan tai surkuttelevaan sävyyn.Françoisen keittiön salaisuudetSunnuntailounaan ruokalista vetoaa kaikkiin aisteihin. Sen loppuhuipennus on suklaavanukas uskollisen Françoisen tapaan. Ranskalaisen maalaiskeittiön herkkujen runsaudessa suurinta kateutta herättää tuo kaikkien ainesten tuoreus ja lyhyt matka tuottajan tilalta lautaselle. Sesonkiherkut ja henkilökohtaiset tavarantoimittajat ovat täällä markettien luvatussa maassa kohta muisto vain. Perkaushuonekin on ihan oikeasti olemassa ainakin saksalaisten tuttujen vanhassa talossa; tosin he säilyttävät siellä lähinnä työkaluja ja polkupyöriään. Kuitenkin sinne mennään suoraan puutarhasta, siellä katkotaan naatit, koulitaan taimet ja putsataan kuraiset koirat ja lapset. On se vähän toista kuin parkettilattiainen eteinen ja tiskipöydän kulma…Väärinkäsitysten summaKertojapoika ei enää voi lounaan jälkeen mennä tervehtimään isosetä Adolphea, kuten pienempänä, koska perheen välit setään ovat rikkoutuneet pysyvästi. Ilmeisesti poika tuntee syyllisyyttä, onhan hän ollut välirikon katalyyttinä. Teatterin kiehtoma poika oli poikennut ennalta sopimatta sedän luo ja tullut tavanneeksi ei-toivotun henkilön, erään sedän kainaloisista kanasista. Tämä nuori neitonen hurmaa pojan niin, että siitä on pakko kertoa vanhemmille, ja niin soppa alkaa kehittyä. Nämä ovat taas niitä juttuja, joita suvaitaan suljetuin silmin, mutta asian julkitulo aiheuttaa ongelman. Poika jättää hämillään tervehtimättä ohi ajavaa setää, joka tulkitsee sen viestiksi sukulaisilta - ja sitten ei enää tavata, ei ainakaan ennen hautajaisia. Huonoa omaatuntoa puolin ja toisin, luulisin. Tähän on kyllä jokseenkin vaikea eläytyä, kun ei oikein hallitse tuon ajan käytöksen kultaista kirjaa lisälehtineen.Keittiötyttö Laupeuden vääristyneenä peilikuvanaRaskaana oleva keittiötyttö on jollakin tavalla tuon viehkeän kokotin toisinto. Niin vähästä saattoi naisihmisen kohtalo olla kiinni. Alati silmissä oleva ahdinko onnistuttiin etäännyttämään sopivan kaukaahaetuilla vertauksilla siedettäväksi, ja tytön työpanosta voitiin siis edelleen hyödyntää. Eipä tunnu kovin mukavalta! Poika pohdiskelee näkemäänsä ymmärtäen yhtä paljon tai yhtä vähän kuin yhtä käsittämättömistä taideteoksista tai aikuisten puheista. Hän elää vielä omassa maailmassaan, joka on ehjä itsessään.Kirjoja,kirjoja,kirjoja…Pojan maailma aikuisten täyttämässä talossa on kirjallisuuden salainen puutarha. Hänen ulkoilunsakin on lukemista kaivon luona tai kastanjapuun alla olevassa piilomajassa. Välillä voi levätä ja lukea viileässä huoneessaan, onhan kuuma, kärpästen surinaa, kukkien tuoksua ja auringonvaloa tulviva kesäpäivä. Kirjojen maisemat siirtyvät pojan haaveisiin ja päiväuniin yhdistyen mielikuviin ihanasta naisesta ja suurista seikkailuista. Sankarimme taitaa olla ahmimisiässä, lapsuuden ja murrosiän välimaastossa. Jotain tuttua tässä sanavuossa kangastelee. Oli hienoa pienenä tajuta, miten lukeminen tosiaan avartaa maailmaa ja ruokkii mielikuvitusta, melkein riippumatta siitä mitä lukee. Ja se valikoimisen ilokin on kovin tuttu: kun sattumalta törmää kirjaan, josta joku on innoissaan kertonut, tai joka mainittiin jossain toisessa kirjassa…eihän se kokonaan katoa koskaan. Aikuisena vain on vaikea niin täysin heittäytyä lukemisen vietäväksi. Aina on nenien niistämistä tai perunoitten pesua tai kokouksissa istumista. Tai s itten ne …miten se menikään: "oman elämän keskinkertaiset tapahtumat" vain pyörivät päässä, joka ei suostu tyhjentymään !
|
||
PalautettaAsko Korpela: Moraalikoodi, kirjat
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040322 (20040322) o
o AJK kotisivu o Proust