|
Proust oli mielenkiintoinen matka muistoihin,
Proust oli mielenkiintoinen matka muistoihin, siihen miten pienikin asia voi tuoda mieleen kaukaisia pieniä asioita. Näistä pienistä muiston siruista ihmisen henkinen puoli on sitten kasattu. Tuoksu, haju, maku vyöryttää liikkeelle oikean muistojen tulvan, pienestä kasvaa suurta ja arkinen asia voi olla merkitykseltään suuri. Muistoista kertomiseen kerrostuu itse lapsena koettujen asioiden väliin sekä myöhempää kokemusta että tapahtumia, joihin samat ihmiset tai paikat ovat olleet osallisina.
Tekstiä on mielenkiintoista lukea, koska varmasti meillä jokaisella on omat muistomme, jotka silloin tällöin sen kummemmin kaivelematta pulpahtavat esiin. Prosessi, josta kirja kertoo on siis kaikille tuttu, vaikka itse tapahtumat tuntuisivatkin vieraalta. Kirja kuin varkain ohjaa lukijan matkalle omiin muistoihin ja asettaa lukijan ja kirjoittajan rinnatusten. Interaktiiviseksi tätä ei voine sanoa, mutta on tässä jotain enemmän kuin monessa muussa tekstissä, jonka kirjoittaja on kirjoittanut lukijalle luettavaksi.
Maailma, jota kirja kuvaa on tavallaan viehättävä, mutta kuitenkin lopulta sellainen, etten siinä haluaisi elää. Kiirettömyys, aika lukea ja tehdä pitkiä kävelyretkiä tuntuu mukavalta. Päivät, viikot ja vuodet kuluvat tietyssä ennaltamäärätyssä rytmissä ja luovat maailman järjestystä. Järjestyksen pitäisi kai luoda myös turvallisuutta, mutta ennaltamäärätty rytmi ennustaa sekä iloja ja murheita - pojan kohdalla korostuu erityisesti traumaattinen nukkumaanmenon hetki.
Ikkunoita oman perhepiirin ulkopuolelle ja toisenlaiseen elämään toki on, vaikka perhe näitä ikkunoita yrittää kovasti sulkea. Sedän luona ei saa vierailla kuin tiettynä päivänä, silloin kun siellä ei ole mitään sopimatonta seuraa läsnä. Herra Swannin kanssa seurustellaan muttei hänen rouvansa, joka hänkään ei ole sopivaa seuraa. Omassa perheessäkin on toki originelleja, kuten isoaäiti, joka kävelee ulkona säästä piittmatta tai oikukas, sairaaksi tekeytynyt Leonie-täti tai palvelija Francoise, joka noudattaa omaa tiukkaa käyttäytymisnormistoaan.
Paikallista sävyä ja historiallista ulottuvuutta tuovat kävelytretket Swannin ja Guermantesin tiellä. Retkillä on aika havainnoida luontoa, tarkkailla ihmisiäkin, pohtia tulevaisuutta kirjailijana. Kaiken kaikkiaan muistojen auki keriminen on vasta alussa.
|
o AJK kotisivu
o Proust