Combray on pojan maailman keskipiste ja on myös
keskipiste ja likimainen ainoa yhdistävä tekijä perheen
kahdelle kävelytielle, Meseglisen eli Swannin tielle ja Guermantesin
tielle. Nyt kuljetaan pääasiassa Meseglisen tietä, Guermantesin
tiehen vain viitataan vertauksissa. Swannin tie tuntuu kotoisammalta ja
turvallisemmalta, vaikka sitä usein kuljetaankin sadesäällä.
Ukkosmyrskykin voi yllättää ja pakottaa suojaan St Andre
des Champsin kirkontornin alle, jossa on otollinen tilaisuus tutkia vanhoja
kaiverruksia. Teitten päätepisteet ovat pojan maailman ulkopuolella,
Mesegliseen hän ei koskaan tutustukaan - Guermantesiin kylläkin,
mutta vasta paljon myöhemmin. Mutta on Meseglisen tielläkin seikkailunsa,
siellä voi kohdata Swannin tyttären, niin kuin kerran kävikin.
Tuo kohtaaminen järisytti poikaa ja hän yritti jatkossa edes
sanoin tai tasangon tuulessa kohdata Gilberten. Jotakin tytön taionomaisuudesta
kuitenkin katosi, kun hän niin sukkelasti totteli äitiään.
Vaikka juuri tuon komentohuudon myötä poika sai tytön nimien
selville.
Kasvirakkautta
Poika havannoi tarkasti kasveja, niiden värejä
ja tuoksuja. Hänen erityinen suosikkinsa on orapihlaja. Vielä
muutama vuosi sitten en olisi ymmärtänyt pojan ihastusta orapihlajiin,
mutta nyt olen nähnyt niiden kukkivan villeinä ryöppyinä
irlantilaisilla ojanpientareilla ja voin hyvin ymmärtää
häntä. Aivan toista kuin kotimaiset säntillisesti leikatut
aitapensaat, jotka eivät edes juuri kuki. Liekö edes tarkalleen
sama kasvikaan?
Swannin puistossa on erikoisuus; vaaleanpunainen
orapihlaja. Tuollaiset luonnonoikut sykähdyttävät, meidänkin
nurmikolla kukkii vaaleanpunainen siankärsämö, kun vain
malttaa olla leikkaamatta nurmea turhan tiheään. Syreenien tuoksun
pystyy myös lukija hyvin kuvittelemaan, kohta se on jo täälläkin,
ikkunasta vilkaisten huomaa silmujen olevan jo pörhöllään
ja sisään otetuissa varsissa on jo lehdet ja pienet kukannuputkin,
tuskinpa vaan jaksavat aueta. Olipa sopiva lukujakso kevään puutarhatöiden
alkajaisiksi!
Herra Vinteuil
Herra Vinteuil esiteltiin jo viime jaksossa, mutta
minusta hän oli niin kuivakas, etten viitsinyt hänestä edes
kirjoittaa, mutta se olikin vain alkusoittoa. Vinteuilillä on tytär,
edellisjakson tietojen perusteella poikamainen, mutta herkkä, henkilö,
jossa kaikki ei ole aivan sopusoinnussa keskenään. Tytär
on herra Vinteuilin elämän keskipiste, sekä ilon että
surun ja murheen lähde. Moraalisesti ylivalveutunut herra Vinteuil
on joutunut nielemään karvaan kalkin, kun tyttären arveluttavan
maineen omaava ystävätär on muuttanut heille asumaan, musisoimaan
kuten tohtori Percepied asian ilmaisee. Vinteuil kuihtuu soveltaessaan
ankaria moraalisäännöksiään itseensä. Hän
jopa seurustelee herra Swannin kanssa.
|
o AJK kotisivu o Proust