Hellä Pirjo
06 Launtai on poikkeuspäivä

Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä

Perheen lauantai poikkeaa muista päivistä aikaistetun lounaan johdosta. Francoisella kun on kiire torille iltapäivällä. Tuntuu kuin tunti tulisi iltapäivään lisää. Sopivaa luettavaa juuri kellon kääntöjen aikaan. Kyllä vielä vähän aikaa kuluu, että lakkaa illalla hämmästelemästä miten paljon kello jo on, vaikka ulkona on niin valoisaa. Poikkeusmenettely lisää perheen yhteenkuluvuutta, voidaan hämmästellä tapaa tuntemattomien yllätysvierailijoita lounasaikaan ja laskea leikkiä kommeluksista, joita poikkeava aikataulu aiheuttaa. Leonie-tädille lauantain poikkeava aikataulu on tervetullutta, odetettua ja tarpeellista virkistystä ja vaihtelua.

 

Leonie-tädin juonittelut

Leonie-tätikin kaipaa toki virkistystä. Hän sitä myös itse itselleen järjestää, vaikka hän on rajannut vaihtoehdot vähäisiksi ja keinotkin ovat vähän arveluttavat. Täti ei voi lähteä kävelylle, hän kun on tehnyt itsestään vuoteeseen sidotun. Kävelyretkiä voi silti kuvitella, mutta todella makaaberien ja järisyttävien tapahtumien jälkeen. Talon pitäisi palaa ja kaikkien kuolla ennen kuin täti olisi valmis kävelemään - ensin ulos palavasta talosta ja sitten ruumissaaton kärjessä. Käytännön huvia hän saa kiusaamalla Francoisea, epäilemällä häntä varkauksista ja lietsomalla Eulalien ja Francoisen välillä. Täti esittää roolia, sen poikakin tajuaa vähitellen. Francoise on kyllä tilanteen tasalla ja mukauttaa oman käytöksensä tilanteen mukaan. Aikamoinen kierre on kuitenkin valmis.

 

Francoisen ja Legrandinin toinen puoli

Mutta eivät Francoise ja herra Legrandinkaan ole pelkästään sellaisia miltä he ensi silmäyksellä näyttävät. Francoise on toki hyvä palvelija, mutta simputtaa sumeilematta keittiötyttöjä. Tytöt eivät saa palvella Leonie-tätiä, se on Francoisen yksinoikeus, josta hän ei luovu sairaanakaan. Giotton laupeutta Francoise kiusaa parsankuorinnalla, raskaana oleva tyttö on allerginen parsalle. Siitä johtui sen kesän ylenpalttinen parsatarjoilu. Francoisen kieroilu paljastuu perheelle vasta paljon myöhemmin.

Herra Legrandinkin paljastuu kaksinaamaiseksi tyypiksi. Hän ei kerro kaikkea, väistelee kysymyksiä ja väliin tuskin tervehtii. Eleet puhuvat nopeammin ja enemmän kuin sanat ja niin hän paljastuu. Legrandinin ja Guermantesien välillä on jotain kärhämää, johtuuko se sitten jostain tapahtumasta vai pelkästään Legrandinin asennoitumisesta näihin ylhäisön edustajiin.

Jaksossa on kipakoita kuvauksia henkilöistä, jotka eivät ole aivan sitä miltä näyttävät. Tuntuu että muutakin vastaavaa on tulossa, kun kirjailija tutustuttaa meitä henkilöihinsä paremmin.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pirjo Hellä ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20040406 (20040406) o o AJK kotisivu o Proust