Hellä Pirjo
02 Viekkaudella saavutettu voitto

Juonenpunoja Madeleine-leivos Palautetta asta: Palautetta Pirjolle ja Pirjon antamalle palautteelle Lähetä palautetta! Jakso alkaa Swannin tulolla ja tähän viikkoon hyvin sopivasta keskustelusta juoruista ja mediasta, sanomalehtiartikkelien keskittymisestä liikaa tympäiseviin juoruihin. Kyllä minua ainakin ihmetytti minkä ihmeen takia Hesarissakin piti muutama sunnuntai sitten julkaista artikkeli iskelmälaulajan erosta, tosin asianosaisen itsensä kirjoittamana. Tosin luin kyllä jutun, jotan ehkä se juuri siksi olis kirjoitettukin - lukijoille. Ville Itälä ja Itse valtiaat tapaus on ollut meillä kotikeskustelujen aiheena, kuusivuotias kun ei ymmärrä suosikkisarjansa nostattamaa kohua. Mahtaisivat ainakin isotädit joutua olemaan silmän kiinni ja korvat suljettuna jatkuvasti, jos nymediaa joutuisivat seuraamaan.   Juonenpunoja Tänäkin iltana Swann tulee ja pikku poika on tuomittu menemään nukkumaan ilman äidin hyvänyön suukkoa. Komento vuoteeseen tulee vieläpä tavallista aikaisemmin. Isä ei edes tajua minkä pettymyksen hän käskyllään pojalleen tuottaa. Eikä tiedä Swannkaan miten tuskallisia hänen vierailunsa pojalle ovat. Myöhempi tuttavuus sen sitten paljastaa - samoin kuin sen että ei samanlainen tuska Swannillekaan tuntematon ollut. Vernissan hajuiset portaat vievät pojan yläkertaan ja huoneeseensa. Hän on pettynyt ja suruissaan, muttei lannistunut. Poika kehittää juonen, jonka avulla vielä näkisi äidin illan kuluessa. Suunnitelma on tavaton ja seuraamukset voivat olla kamalat. Silti poika uskaltaa ensin pyytää Francoisea viemään kirjelapun äidilleen. Se ei tuota tulosta, mutta suunnitelma muuntuu entistä uskaliaammaksi. Hän valvoo ja odottaa kunnes isä ja äiti tulevat ylös portaita. Äiti on suutuksissaan ja on passittamassa poikaa nopeasti takaisin huoneeseensa. Sitten isä tuottaa uuden yllätyksen, antaa äidille luvan mennä koko yöksi pojan huoneeseen. Juoni onkin osoittatunut odottamattoman voitokkaaksi. Koko yö äidin kanssa, sellaisesta poika osannut edes haaveilla. Mutta täysin siemauksin hän ei onnestaan pystynyt nauttimaan. Poika tajusi tuottaneensa äidilleen pettymyksen.   Madeleine-leivos Kertojan pikkupojan muistot Combraystä ovat rajoittuneet pelkästään ahdistuksen täyttämiin iltahetkiin. Sitten hän syö äitinsä luona Madeleine-leivoksen, jonka maku vavahduttaa hänessä muistot liikkeelle. Sattuma auttoi kertojaa löytämään leivokseen kätkeytyneen menneisyytensä. Kertojalle tämä on ilmeisesti onnekas sattuma, sillä se kai auttaa häntä huomaamaan, että Combray on muutakin kuin vain pelottavat iltahetket.

Palautetta  asta: Palautetta Pirjolle ja Pirjon antamalle palautteelle asta:  "Pieni poika tajusi tuottaneensa äidille pettymyksen." Kovaa on tuon pienen pojan maailma - etenkin kun kyseessä on yliherkkä poika. Kaipaan jotenkin sitä äidin näkökulmaa, josta jossain vaiheessa olen ennenkin puhunut. Onko tämä hetki äidille kuitenkin myös hieno hetki ? Tässä sinun palautettasi minulle (josta muuten kaunis kiitos): "Näinhän se on, olemuksessamme ja käytöstavoissamme on jäänteintä jostain hyvin kaukaa, joita emme edes tiedosta ja jotka voivat tuntua oudoilta toisesta kultturipiiristä tulevalle. Toisaalta on myös piirteitä lähipiiristämme, joiden alkuperän ehkä huomaisimme, jos vain pysähtyisimme pohtimaan." Juuri tätä olen ihmetellyt koko kirjan ajan. Tätä viittaa erityisesti viimeiseen lauseeseen. Miten ihmeessä Proust on pystynyt tuomaan omalle ajalleen tyypillisiä piirteitä vaikka on itse elänyt sen ajan ? tiedostan sen, että pienen pojan näkökulma ei ole aito, vaan siihen on sekoittunut myöhemmin ymmärrettyjä asioita. PS Laitoin palautteen tähän kun en oikein tiennyt miten muuten olisin varmistanut sen, että sinä luet tämän vielä.

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän ..ja sähköpostiosoitteesi Tämän palauteviestin saa Pirjo Hellä ja kopion Asko Korpela

Asko Korpela 20040308 (20040308) o o AJK kotisivu o Proust