Manner Asta 
09 Isän asema

Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä
Isä on ollut kirjassa vain taustalla lähes koko ajan. Äidin ja etenkin isoäidin ja tätien rooli on ollut isompi. Poikkeuksena kirjan alkupuolella episodi, jossa isä antoikin äidille luvan mennä nukkumaan pojan viereen. Nyt poika ajattelee, että isä voisi ja pystyisi hoitamaan kaiken. Isä oli auttanut monia muita, niin miksi isä ei pystyisi auttamaan myös poikaa. Viime kerran lukujaksossa monet meistä päätyivät siihen, että poika eli murrosikää. Voisiko isä olla pojalle jonkinlainen sankari vaikka isästä ei tähän mennessä ole paljoa puhuttu? 
 
 

Kaukorakkaus

Rouva de Guermantesista on kirjan mukaan puhuttu paljon. Poika on ihannoinut henkilöä ja näkee hänet nyt ensimmäistä kertaa häissä - kaukaa. Huomaa, että nainen on tiettyä naistyyppiä eikä yhtään "herttuattaren" näköinen vaan ihan niin kuin joidenkin "lääkäreitten ja kauppiaitten vaimot". Oliko kaukorakkauden näkeminen pettymys vai ei - en oikein tiedä. Taisi pojan tunteet olla aika sekavat. 
 
 

Kirjoittamisen lahja

Itsekriittisyys on ollut mukana pojan ajatuksissa kirjan alusta asti. Kirjailijan ura on haaveena ja filosofisia mietteitä on taas mukana. Myös kuvaus ympäristöstä ja yksityiskohtien tarkkailu tulee voimakkaana tässä lukujaksossa näkyviin. Ilmeisesti pelko siitä, että ei pysty kirjailijaksi on aika voimakas. Tässä kohdin murrosikä saattaa selittää osan, mutta varmaan taustalla on se pojan heikko itsetunto, joka näkyi jo kirjan alusta asti. 
 
 

Kirja loppuu ja samalla palaa alkuun

Koin oikeastaan aika paljon samanlaisia tunteita näillä kirjan viimeisillä sivuilla kuin koin kirjan alussa. Ainut ero on, että kirjan alussa aika usein tartui kirjan lopussa olevaan "sisällyksen selityksiin ". Nyt kun kirja loppui ja se selitysosa tuli näkyviin, huomasin, että en ainakaan viimeiseen sataan sivuun ole käynyt takana kurkkimassa. Kävin ne selitysosat nyt uudelleen läpi ja pieni hymy nousi huulille kun luin sivun 227 viittauksen "Ehkä todellisuus muotoutuu vain muistissa?" Tämähän viittaa aika paljon siihen mitä meistä monella on kirjan aikana tullut mieleen eli olemme pohtineet, miten me itse ajan kuluessa täydennämme lapsuudenmuistoja. On mielenkiintoista miten Proust jaksaa seuraavassa kirjassa pitää yllä tätä tunnelmaa. 

 

Palautetta 

Asko Korpela: Kiitos kivasta loppupyöristyksestä!

Asko:  ... ehkä todellisuus muotoutuu vain muistissa... 
 

 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asta Manner ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20040422 (20040422) o o AJK kotisivu o Proust