Tässä kohdissa kiinnitti huomiota monet henkilökuvaukset ja en malttanut olla puuttumatta myös viime kierroksen aiheeseeni eli muistoihin. Kirjan intensiivisyys näyttää kestävän.
Swannin aseman muutos ?Pikkupoika, joka ilmeisesti ei olekaan enää mikään ihan pikkupoika, saa ihailemaltaan henkilöltä vielä lupauksen Bergotten nimikirjoituksesta. Proust johdattelee asian hienosti. Hän kuvaa ensin sitä, miten hän on ihastunut kirjailijan tyyliin ja miten hän katsoo, että kirjailija on kirjoittanut paljon sellaisia asioita, joita hän toivoisi itsekin kirjoittavansa. Sitten tekstistä käy ilmi pieni itsekriittisyyskin, joka lienee kirjailijan ikuinen ongelma/hyve. Tämän kaiken jälkeen herra Swann lupaa nimikirjoituksen. Tässä kohtaa voidaan puhua ehkä jopa hiljaisen toiveen toteutumisesta. Pojan esittämä kysymys, "Voisitteko sanoa kuka hänen lempinäyttelijänsä on ?", sen sijaan että olisi vastannut myöntävästi Swannin ehdotukseen, kuvastanee pojan ajatusmaailmaa aikuisten maailmasta. Teatterihan oli pojalle vielä kielletty hedelmä ja hän tunsi varmaan suurta mielihyvää siitä, että Swann hänen kanssaan suostui puhumaan teatterista. Kuitenkin tämän keskustelun aikana poikaa harmittaa se, että Swann ei kertonutkaan oikeasti mitä mieltä hän oli asiasta. Mielipiteitä pojan mielestä pitää olla ja niitä pitäisi myös kertoa. Olen hänen kanssaan samaa mieltä J.' (Tässä kohtaa tekisi taas mieli palata viime viikon aiheeseeni eli mielestäni tässä kohtaa pikkupojan ajatukset ovat kyllä liian kypsiä eli muistoa on täydennetty !)
Täti, kirkkoherra ja EulalieKirkkoherran puhetulva tuntui valtavalta. Jos joku asia on jollekin tärkeä niin siitä yleensä riittää puhumista ja varsin "inhimillisiä" piirteitä kirkkoherran puhetulva pitikin sisällään. Kateus näyttää olevan mukana. Tädin kommentit välissä olivat aika vähäisiä. Tätä kun luki, niin ajatteli, että näinhän se menee: Jokaisen on joskus saatava puhua sitä mitä ajattelee ja vauhdin pitää olla vapaa - nopea tai hidas, miten parhaalta tuntuu. (Sivukommentti tässäkin: Ovatkohan kirjan kaikki henkilöt näin persoonallisia, kun tässä kohdin tuntuu - onkohan siellä yhtään "normaalia" henkilöä olemassa ? Onko kirjailija tarkoituksella tuonut henkilöiden piirteitä näin voimakkaasti esille ?)
Francoisen työmotiivin lähde kateus ja pelko ?Voisiko olla nin, että Francoise pelkää oman asemansa puolesta niin paljon, että tekee työnsä erinomaisesti sen vuoksi. Hänen asemansa perheen sisällä on vahva ja hyvän perheen hyvänä työntekijänä asema vahvistuu myös kylässä. Tädin lahjojen jakaminen ylempiarvoiselle on "hullutusta" ja Francoisesta tuntuu, että muut "samanarvoiset kuin hän" saavat enemmän. Eulalie jopa pystyisi ostamaan maatilan. Kaikilla muilla asiat ovat niin paljon paremmin …
|
||||
PalautettaPirjo: Normaali & persoonallinen
Asta: Kommentti Pirjolle
|
||||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040325 (20040325)
o
o AJK kotisivu
o Proust