Manner Asta
02 Kysymys lukupiiriläisille ja samalla palautetta

Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä

Arkirutiinien kuvaus jatkuu
Kiittäminen ja antaminen
Palautetta

Pirjo: Yksilö & yhteisö
Asko Korpela: Lahjaksi
Pekka Pihlanto: Itselle tärkeää musiikkia lahjaksi
Pirkko P: Kirjailija arkkitehtina
Asko Korpela: Itselle tärkeää

Lähetä palautetta!

Edellisen lukujakson kommenteissanne monet lukupiirin jäsenistä toivat esille huoneet ja niiden merkityksen kirjailijalle. Itse en siihen ollut kiinnittänyt ennen mitään huomiota, mutta tämä huoneiden kuvaaminen on todella erittäin keskeinen osa kirjaa. Tässä kysymys teille, jotka olette todella paljon lukeneet: onko tällainen kuvaaminen tyypillistä jollekin aikakaudelle tai tyylisuunnalle ? Vai Proustin oma juttu ? (Tietyissä venäläisissä kirjoissa kuvataan huoneita tarkasti, mutta siellä kuvataan kaikkea muutakin tarkasti …)

Arkirutiinien kuvaus jatkuu

Kuinka moni meistä on koskaan pysähtynyt miettimään niiden arkirutiinien määrää, joita ihmisellä on ? Yksi rutiini, joka kuuluu varmaan meidän jokaisen arkeen on aamuisen lehden luku. Kuinka paljon me kyseisestä lehdestä aktiivisesti muistamme ja kuinka paljon jää itse asiassa kokonaan lukematta. Kuitenkin lehden lukematta jättäminen saattaa jättää sinut kokonaan ulkopuoliseksi esim. työpaikan kahvipöytäkeskustelusta, pois sosiaalisesta elämästä.

Näkökanta kirjassa on pienen pojan, joka itse asiassa aika nuorena on ymmärtänyt sosiaalisen yhteisön, sanoisinko merkityksen. Tämän hoksaamisen Proust on kuitenkin laittanut Swannin suuhun (s. 31) "… ei ollenkaan parhaita jaksoja, melkein pelkkä reportaasi vain, mutta ainakin se on loistavasti kirjoitettu ja se jo erottaa sen niistä tympäisevistä sanomalehtijutuista, joita meidän on muka pakko lukea aamun illoin". Voisiko tässä olla jo merkkejä siitä, että kirjan luonne muuttuu jatkossa enemmän useiden henkilöiden ajatusten tulkiksi - tähän astihan kirja on ollut hyvin pikkupoikapainoitteinen. (Luonnollisesti mukaan mahtuu vielä puhtaita lapsuusmuistoja esim. ihanan leivoksen saaminen. )

Kiittäminen ja antaminen

Tämänkertaisen Swannin vierailun opetus taitaa piillä siinä, että luonnollinen kiittäminen on vaikeaa. Viinipulloista kiittäminen tuntuisi vielä helpolta), konkreettiselta (esim. sivu 42) asialta. Avusta ja tuesta kiittäminen onkin sitten jo vallan vaikea asia (s.45) etenkin kun tuki tulee täysin arvaamattomalta suunnalta (isältä).

Toisaalta antamisen problematiikkaakin on kuvattu: Huonekalujen lahjoittaminen, kirjojen antaminen ja ostaminen sekä juuri edellä puhutut Swannin antamat viinipullot. Huomataan, että lahjojen antaminen ei ole helppoa - ei kirjan ympäristössä eikä nykyään. Antamisen ilosta aina puhutaan juhlapuheissa ja kasvatuksessa.

Kulttuurissamme lahjansaaja helposti mittaa lahjansa arvon rahassa vai mittaako ? Tilanteet, jolloin lahjoja annetaan, ovat kirjan tässä osassa hyvin erilaiset. Swannin antamat viinipullot kuvaavat ehkä lahjojen antamista yleensä tilanteessa, jossa lahjansaaja ja lahjanantaja ovat kuitenkin toisilleen hiukan vieraat tai kummankin osapuolen pitää näytellä tilanteessa jotakin roolia. Kirjalahja kuvaa ehkä vanhemman oman perheen jäsenen ajatuksia siitä, että lahjan antamisella voi siirtää tavallaan omia arvoja nuoremmalle sukupolvelle eli kyseessä olisi ehkä kasvatuksellinen aspekti. Huonekalujen lahjoituksessa voi olla eniten kyse siitä perinteisestä antamisen ilosta - lahjoitetaan esineitä, jotka ovat itselle tärkeitä ja kun aikaa kuluu lahjansaajakin ymmärtää asian vaikka heti ei ymmärtäisikään. Proust kuvaa tässäkin kulttuuria sidottuna henkilöiden rooliin ja ikään.

Palautetta

Pirjo: Yksilö & yhteisö

Pirjo:

Kirjoitit viime viikolla yksilön ja yhteisön suhteesta ja mainitset nyt kuinka "Proust kuvaa tässäkin kulttuuria sidottuna henkilöiden rooliin ja ikään."

Huomasitko kohdan jossa puhutaan kuinka Francoisessa "eli ... ranskalainen menneisyys." Näinhän se on, olemuksessamme ja käytöstavoissamme on jäänteintä jostain hyvin kaukaa, joita emme edes tiedosta ja jotka voivat tuntua oudoilta toisesta kultturipiiristä tulevalle. Toisaalta on myös piirteitä lähipiiristämme, joiden alkuperän ehkä huomaisimme, jos vain pysähtyisimme pohtimaan.

Asko Korpela: Lahjaksi

Asko:

Onko kovin paha juttu, jos lahjan arvo tulee rahassa mitatuksi?

"lahjoitetaan esineitä, jotka ovat itselle tärkeitä..." Olen ollut huomaavinani, että pikemminkin esineitä, jotka ovat itselle tarpeettomia tai jotka on saatu lahjaksi.

Pekka Pihlanto: Itselle tärkeää musiikkia lahjaksi

Pekka:

Varmasti annamme lahjoja monellakin periaatteella. Itse olen jo 1980-luvun alkupuolelta lähtien pitäyt tapanani antaa Turun kauppakorkeakoulussa laskentatoimessa väitelleille lahjaksi oman suosikkini John Coltranen levyn. Näin siitäkin huolimatta, että saajat eivät välttämättä ole tästä jazzin uudistajasta ja legendasta pitäneet. Alunperin taisin vain haluta jakaa muillekin tätä mielestäni suurta "ilosanomaa". Sittemmin siitä vain muodostui rituaali, jota asianomaiset ehkä jo odottavatkin.

Pirkko P: Kirjailija arkkitehtina

Pirkko:

Torun Hammar on kirjoittanut ansiokkaan artikkelin ARKissa (http://www.ark.fi/ark1_99/kirjailija.html)Hän kirjoittaa:Työhön liittyvien metodien ja ideoiden kuvauksissa Proust käyttää toistuvasti arkkitehtuuriterminologiaa sekä rakennuksia koskevia vertailuja ja assosiaatioita.

Asko Korpela: Itselle tärkeää