Manner Asta 
01 Uskomaton alku

Harvoin kirja ottaa lukijansa ensimmäisellä lauseella mukaansa. Tämä kirja teki sen. Pian kuitenkin huomasin sen, että lauseen todellinen sisältö oli eri kuin miten sen itse ensi alkuun luin. Kirjan päähenkilö ei olisi halunnut mennä niin aikaisin nukkumaan kun taas omalla kohdallani nukkumaan meneminen on suurimpia nautintoja. Toivon, että tämä "motiiviristiriita" ei tule häiritsemään lukunautintoa, jonka nyt olen aloittanut… 
 
 

Menin varhain nukkumaan

Miksi se alku "Pitkät ajat menin varhain nukkumaan" voi tuntua kotoiselta ja mukaansa tempaavalta ? Tämä iänikuinen keskustelu nukkumaanmenoajasta kuuluu perheemme arkeen ja ehkä vähän toisin päin kuin tavallisesti: Saan aina moitteita siitä, että menen nukkumana liian aikaisin. Ja vaikka kirjan päähenkilö menee nukkumaan aikaisin eri syystä - tästä alkuillan kuvauksesta löytyy kuitenkin jotain niin perin tuttua. (Kirja kuvaa sen aikaista kasvatusta muuten aika elävästi ja pelkistetysti) 

Koko kirjan nimi on kadonnutta aikaa etsimässä ja sen pääsisältö on varmasti asian käsittely laajasti - asialla tässä tarkoitan itse "aikaa". Kuitenkin tässä iltakohtauksessa kirjailija kuvaa sitä tunnetta, joka usein tulee kun herää esimerkiksi puolen tunnin kuluttua nukahtamisesta. Usein miettii, että mitähän kello oikeastaan on ja miten ihmeessä toiset ovat jo nousseet … Näitä tuntemuksia tuli nuorempana usein - nykyisin aika harvoin. Mielestäni tällainen "ajan" kuvaus tämän tyyppiseen kirjan alkuun on oivallinen - olkoon se sitten sinne tahallaan tai tahattomasti kirjoitettu. 
 
 

Kyky löytää kuvattavia asioita

Kirjailijoilla oletetaan olevan taito kuvata arkipäivän asioita, joita jokainen näkee ja kokee, mutta joita harvoin tulee ajateltua sen enempää. Kirjailijan tehtävänä on tuoda lukijankin kokemia asioita lähemmäksi ja pohdittavaksi. Näissä alkusivussa on monia kohtia, joissa Proust on onnistunut kuvaamaan arkipäivän juttuja. Eri ihmisten roolit ovat aina mukavia seurattavia. Roolit voivat olla opittuja/opetettuja taikka odotettuja. Odotukset perustuvat esim. henkilön (sekä tarkkailijan että tarkasteltavan) ikään ja sosiaaliseen asemaan. (Vrt. esim s. 15, jossa kuvataan todennäköisesti hyvinkin viatonta "ryyppäämistä"). 
 
 

Kyky kuvata ajatuksen kulkua

Mielestäni ne mammuttipitkät lauseet itse asiassa kuvaavat hyvin sitä, miten ajatukset oikeasti liikkuvat. Harvoin ne liikkuvat siten kun äidinkielen tunnilla meille virkkeet on opetettu kirjoittamaan. Harvoin ajatukset menevät niin, että pääasia tulee ensin ja päälauseella ja sivulauseella on oma paikkansa ja että turhia sanoja ei ajatella. Nuo äidinkielen opit on ehkä tarkoitettu varmistamaan, että lukija todella ymmärtää mitä kirjoittaja haluaa sanoa. Proustin kyky siirtää ikään kuin kirjan juonta eteenpäin asiasta toiseen mammuttivirkkeellä, on mielenkiintoisin osa tätä alkua. Tosin on myönnettävä, että sekä kirjan tarkempi sisällys ja suomentajien kommentit auttavat pysymään mukana. Palaan varmasti tähän asiaan jatkossa.

 

Palautetta 

Pirjopäivi Pihlanto:

Pirjopäivi:  Hei!Aloitin Kadonneen ajan ensimmäistä osaa joskus 60-luvulla ja ruotsinkielisenä, kun suomenkielistä ei silloin osunut käsiini. Mutta ensimmäinen havaintoni oli aivan sama kuin Astalla: tunne, että oli tullut kotiin. Muutoin minun ja Kadonneen ajan suhde on kuin ripittäytyjän ja rippipapin: suurimman osan sen herättämistä ajatuksista ja mieleen palauttamista kokemuksista täytyy jäädä salaisiksi!

Olen nyt seurannut kadonneen ajan löytymistä samassa tahdissa kuin sitä on suomennettu, joten en tässä vaiheessa vielä lähde uusintakierrokselle, toivotan vain lukupiirille unohtumatonta matkaa omaan muistiin! syd. terv. Pirjopäivi 
 

 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asta Manner ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20040226 (20040224) o o AJK kotisivu o Proust