Korpela Asko 
05 Bloch, Bergotte, täti Leonie?

Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä
Alkupalana lukujaksossa esitetään näkökohtia sotaväen ohimarssiin. 'C'est beau, n'est-ce pas, madame Françoise, de voir des jeunes gens qui ne tiennent pas à la vie?' (On kaunista, eikö vain, rouva Françoise, nähdä nuoria, jotka eivät piittaa elämästään?)  Ensiksi luulin, että tuon lauseen sanoo täti Leonié, mutta sanoja tarkemmin katsoen onkin puutarhuri. Aika raju lause mummon suusta.Tätä ei Françoise nielaise, vaan esittää oman kantansa: 'Elämä on sentään ainutkertainen Jumalan lahja!' [eikä sitä siis sovi tuhlata kevytmielisesti joidenkin poliittisten mielipiteiden vuoksi.] Minun virheestäni herääkin kysymys: Olisiko Françoise sanonut tämän mielipiteen, jos keskustelukumppanina olisikin puutarhurin asemesta ollut Léonie-täti? [jonka hyvin voisin kuvitella jakavan mielipiteensä puutarhurin kanssa]. Tuskin - vaikka turhapa tässä spekuloida. 
 
 

Röyhkeä, mutta etevä kaveri Bloch

Sitten kuvaan astuu koulutoveri Bloch. Hän on suositellut Marcelille luettavaa. Sivukaupalla pohditaan sen jälkeen kirjailijan nimeltä Bergotte tuotantoa. Minulle täysin tuntematon suuruus. Enpä löydä netistäkään suoraa viittausta Bergotte-nimiseen kirjailijaan, sen sijaan epäsuoria juuri Proustin kautta. Löytyypä myös italialaiset kommentit meidän tekstiimme. Blochilla on räväkät mielipiteet muutamista tunnetuista kaunosieluista, kirjailijoista, joita hän kai arvelee Marcelin suosivan. Ne eivät kelpaa mihinkään. Näiden kauneus on yhtä olematonta kuin niiden sisältö. Ja Marcel kun vain totuutta etsii! Bloch saa äänekkään ja nenäkkään esiintymisensä takia porttikiellon Proustin kotiin. Taitaa olla mukana myös rotuennakkoluuloja, juutalaisuus ei ole ainakaan plussa. Bloch blokeerataan oikeastaan taas mahdollisen väärinkäsityksen kautta kuten Marcelille kävi Adolphe-sedän tapauksessa. Isoäiti tuntee pöydässä kipua ja Bloch päästää tukahdutetun nyyhkytyksen ja kuivaa kyyneleitä. 'Poika ei voinut olla [osanoton ilmauksessaan] vilpitön, kun ei edes tunne isoäitiä. Häntä ei enää kutsuta. Mutta poikapa tulee kutsumatta. 

Kylmiksi toteaa Marcel omatkin välinsä Blochin kanssa, mutta myös samaan hengenvetoon, että Bergotten suhteen Bloch on oikeassa. Bergotten näkemys elämästä ja elämänfilosofia miellyttää Marcelia. Hänellä on makua erikoisuuksille ja erikoisille ilmaisuille. Kukapa sitä nyt latteuksia, mutta ounastelen tässä vähän niin kuin vastakohtaa omille arvoilleni muutenkin. Itse en myöskään sen kummemmin totuutta, varsinkaan absoluuttista totuutta etsi. En myöskään erikoisuuksia, vaan päinvastoin. 'Homo statisticucsena' arvostan keskimääräisyyttä, tavallisinta, suosituinta. Sen mukaan syön herkkuni, puen itseni, hankin autoni, tietokoneeni, luen kirjani, katson teatterikappaleeni… Mitä saan? - parasta! - ainakin omasta mielestäni. Noudatan normaalijakaumaa: alle 5 prosentin todennäköäisyyksistä (2 standardipoikkeman päässä keskiarvosta - yksi tapaus kahdestakymmenestä) en välitä yhtään mitään. Jos eläisin yksin, en lukit sisi autoani enkä ulko-oveani. Sen verran hasardia - itse asiassa äärimmäisen vähän - saisi elämässäni olla ihan periaatteellisista syistä. Minä en siis ehkä lukeutuisi Bergotten ihailijoihin, jos nyt hänen tuotantoonsa tutustuisin. Mutta Proustin klaanissa riittää Bergotten ihailijoita, paljon muitakin kuin Marcel. 
 
 

Eulalie olisi parempi kuin Kirkkoherra

Kirkkoherraa ei tietenkään voi torjua edes lyhyen kaavan seurustelumuodoilla kuten joitakin muita, näitä, jotka eivät osaa satuttaa mielipiteitään ja sanojaan Léonie-tädin terveydestä. Léonie-tädin mielestä Kirkkoherra ei ymmärrä estetiikkaa. Antaa jonkun tusinataiteilijan pystyttää telineensä meidän kirkkoomme ja kopioida ikkunamaalauksia. Hän on hyvä vain etymologiassa. Etymologisia selityksiä hän sitten estottomasti latookin toista toisen perään lainkaan ajattelematta, että jaksaako kuulija mukana. Eikä täti jaksakaan. Puhumattakaan, että jaksaisi tai muutenkaan pystyisi kiipeämään kellotorniin 87 rappusta ihailemaan tornista avautuvaa panoraamaa. Mitä sitten edes mainitsee, kun itsekin sanoo, ettei neuvoisi sitä tekemään! Kyllä täti väsyy kirkkoherran jaarituksiin. Joutuu lähettämään [alakerrassa] odottavan Eulalienkin kotiin, mutta sitten Françoise saa juosta Eulalien perään. Tältä kun jäi kysymättä, että oliko rouva Goupil messussa - tai tarkemmin: oliko rouva Goupil tullut messuun ennen ehtoollismalja n kohottamista. Mokoman asian takia Françoisen piti juosta - ei tavoittanut enää. - Lopuksi sitten vielä kerrotaan Giotto-hahmoisen keittäjättären synnytyksestä. Ja taaskin Françoise saa juosta, jos ei kirjaimellisesti, niin kuitenkin lähteä noutamaan kätilöä (sage-femme - 'viisas nainen') naapurikylästä saakka, omassa kun ei sellaista ole. Ja ihan vihon viimeiseksi lopuksi Marcel saa kuulla ääneen ajateltua asiaa ilman että kukaan koskaan saisi tietää hänen sitä kuulleen.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Asko Korpela 20040328 (20040328) o o AJK kotisivu o Proust