Kirkko, täti, Françoise ja Legrandin
Mitenkähän on käännetty?Sen verran nyt ainakin on selvää, että otsikossa mainitut ovat tässä jaksossa pääasioita. Ensin kerrotaan Combraysta pääsiäisen alusviikolla, siis kutakuinkin tähän aikaan vuodesta. Ranskalaisessa tekstissä sanotaan hauskasti: ’église resumant la ville’ – ’kirkko yhteenvetona kaupungista’. Miten mahtaa olla suomennettu? Edelleen verrataan kirkkoa ja kaupunkia paimeneen lammaslauman keskellä. Surullisen oloinen kaupunkipahanen, jonka kadun nimetkin ovat vakavamielisiä, pyhimysten mukaan annettuja. Nyt kun ei käännöstä ole käytettävissä, huomio kiintyy joihinkin sanontoihin siinä mielessä, että mitenkähän ovat käännetyt. Eräs sellainen on ’Ma tante n’habitait plus effectivement que deux chambres contiguës’ – ‘Tätini asui vaatimattomasti kahden huoneen huoneistossa’ [ei asunut tehokkaamin kuin …].Léonie-täti puhuu itsekseen - ja valvooLéonie tädillä on varsin yleinen yksineläjän tapa puhua itsekseen. Hän on siitä tietoinen ja joskus muistamatta, että viereisessä huoneessa saatetaan kuulla hänen monologinsa, muistuttaa itselleen ääneen, ettei nyt vain sitten paljastaisi, että oli nukkunut, vaikka hänen imagoonsa kuuluu, ettei hän muka ollenkaan nuku. Se taas edellyttää, että [palvelijatar?] Françoise ei saa sanoa tulleensa herättämään neitiä – ei, mitenkä tämä oikein on: Léonie = madame Octave [kuolleen? Octave-sedän puoliso] – vaan vain tulleensa sisään. Ja joskus häneltä lipsahtaa: ’Ce qui m’a reveillée’, [se mikä minut herätti] mutta jonka hän kiireesti korjaa muotoon: ’j’ai revé que’ [kuvittelin että].No pikku Marcel käy myös tätiään
– isotätiään – halailemassa tämän teeaikaan, aamulla
ymmärtäisin. Ja taas saa teessä liotettua madeleine kakkua.
Tuntuu, että olen sitä jossakin itsekin maistanut, mutta ei muistu
mieleen, missä ja milloin eikä että millaista se oikein
on. Varmaan tulee seuraavan kerran pantua tarkoin merkille.
Françoise - todellinen ammattilainenJo äsken mainittu Françoise on todellinen palvelija, joka on täysin työhönsä antautunut, on hienotunteinen ja osaa ja haluaa ottaa huomioon kaikki emäntänsä erikoispiirteet. Niinpä hänet palkitaankin lantilla, kun tullaan kylään tai keväällä kaupungista maalle hänen hoiviinsa. Kertojan äiti on henkilö, joka parhaiten osaa suhtautua Françoiseen. Äidin seurassa tämä itkee kauan sitten kuolleita vanhempiaan, äiti näkee Françoisen sieluun paremmin kuin röntgen-säteet, kuten Françoise toteaa. Mutta Françoise myös palkitsee äidin ystävyyden: kun äiti pyytää kuumaa vettä tai kahvia, Françoise on ainoa, joka tuo ne todella kuumina. – Näin pienistä asioista ovat hyvät ihmissuhteet kiinni. Hurskas toivomus: tulisipa useammin tätä ajatelleeksi, eikä omia tapojaan toisen seurattavaksi tyrkyttäisi. Tyrkystä tulee helposti myrkkyä…Pienessä kaupungissa kaikki asiat tiedetään
tarkoin. Kuten esimerkiksi se että kirkkoherran puutarhasta ovat komeimmat,
käsivarren paksuiset parsat kotoisin ja ilman muuta tunnetaan kaikki
lähistöllä liikkuvat ihmiset ja samoin koirat ja sairastavat
lapset.
Kirkko on suuri asiaSitten täti ja Françoise jätetään seurustelemaan keskenään ja siirrytään kirkkoon, jonka tornin varjo hunnun tavoin lankeaa kaupungin ylle. Kirkko on katoliseen tapaan hyvin koristeellinen. On historiallisia maalauksia ja patsaita Ranskan historiasta ja Raamatun historiasta. Kirkkoa kuvataankin tämä takia mielestäni kovin osuvasti neliulotteiseksi, ajan ollessa neljäs ulottuvuus. Kirkko on kertojan mielessä kovin mahtava laitos, sekä rakennuksena että yhteisönä. Kaupunkipahasen pienuutta kuvaa sellainenkin pieni yksityiskohta, ettei taloilla ole numeroa. Kuvittelen, ettei asia enää ole näin. Onkohan Combray todella olemassa? – Netistä löytyy - ja vielä englanniksi!:http://www.hotelreservationssite.com/illiers_combray-_-france-tourist-information.phtml
Herra LegrandinSitten kirkosta palattaessa tavataan herra Legrandin. Hän on pariisilainen insinööri, joka viettää osan ajastaan Combrayssa. Hänellä on takanaan loistava ura tiedemiehenä ja nyt hän on paneutunut aivan muuhun, kulttuuriin, erityisesti kirjallisuuteen. Hän kirjoittaa itsekin, hänen runojaan on jopa sävelletty, siis todella ’un homme respectable’. Mutta isoäiti osaa hänetkin panna paikalleen: ’mies puhuu kuin kirja’. ’Sen sortin syntinen, josta Paavali kirjoittaa, ettei sellaisella ole synninpäästöä.– ’Kyllä siellä Pariisissakin elelee, ei puutu kuin se pala taivasta, joka täällä on yllänne. Pyri aina pitämään se päälläsi, poikani’.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040314 (20040314) o 
o AJK kotisivu o Proust