Kaaskerin Lundström 

Asko, 
esitit mielenkiintoisen kysymyksen miksi Kaaskerin Lundström oli kerrottu kolmannen henkilön kokemana, ikäänkuin kuulopuheena Pukkilan ja Lahdenperän keskustelussa totilasin ääressä. 
Kilpi kirjallinen sinfoonikko. Volter Kilpi tunsi ammattinsa puolesta hyvin, ehkä aikanaan edelläkävijänä Suomessa, uusia eurooppalaisia ja amerikkalaisia kirjallisuusvirtauksia. Alastalosta muistamme hänen käyttämänsä tajunnanvirtaan tai sisäiseen monologiin rakentuvan kerronnan, jota hän siis käytti lähes samanaikaisesti ja muodoltaan ehkä kypsempänä kuin maailmankirjallisuuden tunnetut modernistit, Virginia Woolf ym. Kilpi kehitti kerrontaansa jopa hakemalla sopivaa kielellistä ilmaisumuotoa mielen salamannopeille visuaalisille muistikuville, jotka liikkuivat salissa hiljaa istuva sisäinen kertojan päässä.

Vastauksena kysymykseesi olettaisin, että Volter Kilpi kirjallisena sinfonikkona pystyi käyttämään kuvattavaan henkilöön tai tilanteeseen parhaiten sopivaa instrumenttia eli ilmaisumuotoa. Ylistalossa anonyymi kertoja seuraa kärpäsenä katossa vauhdikkaita tapahtumia tuvassa ja talon ympäristössä. Merimiehen lesken sisäisen monologin avulla piirretään yhden pitäjän pienemmän elämän kaari ja luonnekuva - äärimmäisen korkea työmoraali, hän ei tee vaatimattomassa mutta tarpeellisessa tehtävässään työvirhettä, joka vaarantaisi yhdenkään pitäjän merimiehen hengen. Kaaskerin Lundström oli kaikkien tuntema henkilö, entinen isonen, joka oli raajarikkona kolmenkymmenen vuoden aikana kouluttanut kaksi sukupolvea kapteeneita pitäjään. Hänet on kuvattu pitäjän kollektiivisen muistin tai tietoisuuden kautta. Lähteenä Lundströmin omat runsaat puheet opettajana, joita joko useat eri henkilöt muistelevat tai kuten tässä, yksi tyypillinen oppilas on havainnoinut ja jonka havaintoja Pukkila, osana pitäjän kollektiivista muistia, referoi. 

Muistamme Alastalosta mainion kohdan, jossa Alastalon Herman toisena allakirjoittajana Langholman hanhensulkakynän jälkeen istuu parkkikirjan ääreen. Hän tarttuu teräskynään, koska muistaa Kaaskerin Lundströmin opettaneen, että sulkakynä on vain valehtelevia asianajajia varten. Kunnon merikarhu tekee lokimerkinnät laivajournaaliin teräskynällä, sillä niinkuin kynän kärki on Manchesterin terästä niin on ankkurin kynsikin ja kummastakin niistä riippuu miehistön henki. Tämän muistikuvan jälkeen Alastalo kirjoittaa nimensä parkkipapereihin. 

terv. Matti 

Kommentit 

Asko Korpela 

MT:  Hänet on kuvattu pitäjän kollektiivisen muistin tai tietoisuuden kautta
AJK: OK! Jotenkin kuullostaa 'herraskaisen hienolta', mutta itse asiassa ylen järkeenkäyvältä selitykseltä. 

Asko Korpela 20001120 (20001120) o o AJK kotisivu