| Asko, löysin esittämäsi julkisen
kysymyksen. Siis ratkaisuehdotus:
Koira, tuulikoira, tuulipussi, tuulivimpelin varsitikku huolellisesti ja verkkaan sovitettuna poikittain suuhun ja hammasriviin ( ... ja kiipeäminen alkoi ).
Purjelaivoissa aluksen purjepinta-ala oli jaettu sen kokoisiin purjeisiin, että niitä pystyttiin käsittelemään käsivoimin. Erillisiä purjeita saattoi olla pitkälle toistakymmentä, isoissa laivoissa enemmänkin. Jokainen purje trimmataan erikseen. Missään tapauksessa purje ei saa pitkään "plarata" eli läpättää tuulessa, koska se kuluttaa purjetta nopeasti. Skuutteihin eli jalusköysiin kohdistuvat voimat ovat hyvin suuria. Siksi purjelaivan köysistössä on runsaasti puisia pylpyröitä, jotka muodostavat väkipyörästöjä tai taljoja, jotka keventävät tarvittavaa kiristysvoimaa käsin hallittavalle alueelle. Nykyisissä purjeveneissä on ison purjeen jaluksessa monenkertainen talja ja keulapurjeen jalus hoidetaan pienellä käsivinssillä (periaatteessa samanlainen kuin purjelavojen ankkurivinssit ). Tuulen voimakkuuden kasvaessa aluksen purjepinta-alaa pienennetään ottamalla alas suuri osa purjeista ja tuulen edelleen yltyessä pienennetään jäljellä jäävä purjekerta joko reivaamalla purjeet esim 1/3 kokoon tai käyttämällä erillisiä pieniä lujia myrskypurjeita. Myrskyssä purjealus on joko avomerellä tai ankkurissa suojasatamassa, eikä mielellään purjehdi lähellä rannikkoa mikäli se ei ole suojainen ja tuttu. PS Noin sanastomielessä tilanne kaiketi on niin, että vimppeli on yleiskäsite - maston huipussa oleva tuulenosoitin - tuulikoirat ja -pussit ym. ovat rakkaan lapsen lempinimiä. Terveisin Matti
|
Asko Korpela 20001016 (20001016) o
o AJK kotisivu