| AJK: |
Mukavasti nähty ikäänkuin äärivaihtoehdot:
yleinen tappelu ja tupayhteisön tuho toisaalta ja toimeliaisuuden
puuska toisaalta. Olisihan se todella voinut päättyä sovittamattomiin
ristiriitoihin ja tupayhteisön tuhoonkin. Enpä tuota tullut ajatelleeksi.
On totta, että parkinosan merkitseminen on mitä riskipitoisin
asia. Tavallaan tämä oleellinen yrittäjyyden aspekti ei
kuitenkaan ikäänkuin istu nimenomaan Järvelinissä.
Hän jos kuka on kaiken harkinnut varman päälle ja panee
sitä paitsi kaikki munat samaan koriin; eipä hänellä
muuta mahdollisuutta olisi ollutkaan. Hän ei ole sitä tyyppiä,
joka ympärilleen vilkuillen etsii lakkaamatta hyviä sijoitusmahdollisuuksia,
laskelmoi, hylkää yhden, valitsee toisen. Sellaisesta yrittäjyydestä
ei nyt ole kysymys, vaan sellaisesta, joka ottaa asian omakseen ja uskoo
siihen alusta loppuun. Järvelin tunsi meren ja meren mahdollisuudet
ja laivaisännät. Ja tämän sisäistetyn meren mahdin
varaan hän laivaosuutensa perustaa.
Me voimme ihmetellä kuten tässä, tuliko joku heivatuksi
yli laidan tai tuliko parkki ylimerkityksi, kun vielä varsinaisen
merkinnän jälkeen Järvelin mahtui mukaan. Mutta Järvelin
itse tuskin tätä murehti, saattoi ollakin, että asiasta
oli Alastalon kanssa jo etukäteen siten sovittu kuin tapahtui. Sellainen
sopisi Järvelinin henkilökuvaan. |