| Lukusuorituksen alku - Alastalon salissa - oli tyrmäävä.
Ylipitkiä virkkeitä, outoja sanoja, perinpohjainen pohdiskelu
ajatusrönsyineen: onko tämä kirjailijan tekemää
pilaa lukijain kustannuksella? Ajan myötä oppi tyylistä
nauttimaan ja huomasi, että omakin pää tuottaa samankaltaisia
ajatusvirran suistohaaroja. Pitäjän pienempiä oli edellisen
jälkeen jo tuttua purtavaa.
Kilven kirjat ovat tuoneet myös lounaistuulen tuulahduksen. Kuinka outoa on moni asia Suomen itäisimmän rannikkokaistan asukkaalle. Tosin isäni oli kotoisin vain hieman Kustavia pohjoisempaa rannikolta, Luvialta, ja jopa purjehtinut kokkipoikana Porista Englannin West Hartlepooliin. Isoäitini luona kävin vain nelivuotiaana - isoisä oli kuollut metsurina kaatuneen puun alle Amerikassa. Tutustuminen Kustaviinkin on jäänyt polkupyörällä ajoon Vuosnaisten lautalle. Kilpi on antanut oivan vertailukohdan, tosin se on tietysti suhteutettava 1800-luvun oloihin. Siinä missä täältä purjehdittiin Viron Kundaan ja säännöllisessä kiven viennissä Pietariin, kustavilaiset seilasivat Tukholmaan, Itämeren etelärannikolle ja edelleen ulos Atlantille. Tämä kaikki näkyy myös puhutussa kielessä. Virolahdella edelleenkin on murteessa lukuisia venäläisiä lainoja. Jos märehdin jotain Kustavin merimiehen outoa sanaa, niin vähitellen kirkastuu sen takana piilevä ruotsalainen kantasana. Katsaus väestön elämään on kärjistetyn kaksijakoinen. Alastalolaisetkaan eivät ole mitään yläluokkaa, mutta kuitenkin hyvin toimeentulevaa väkeä, jolla on varaa pieneen ylellisyyteen huonekaluista baarikaapin sisältöön. Pitäjän pienemmät tuo esiin kokoelman köyhälistöä, osin jopa kurjalistoa. Ylistalon tupalaiset ovat vielä jonkinlaista keskiluokkaa ja vakiintumattomia kulkureita, mutta muiden novellien keskushenkilöt ovat monella tapaa säälittäviä olentoja. Näille ajanjaksoille sijoittuvat nälkävuodet eivät varmaankaan koettele meren viljaan turvaavia saaristolaisia yhtä julmasti kuin sisämaan asukkaita. Kustavissa ei varmaankaan torpparilaitos ollut kovin leimallista? Amerikkaan muuton valtavuodet olivat vielä edessäpäin, ja meren aallot nielivät osan väestöpaineesta. Ainakaan osa naisväestä ei näköjään osannut lukea. Joillakin miehillä sen sijaan oli hyvä perehtyneisyys soveltavaan matematiikkaan. Kautta linjan Raamatun, myös Vanhan Testamentin tuntemus on silmiinpistävää, erityisesti kertomus Bileamin aasista näyttää uponneen tietoisuuteen. Sanomalehti tuli ilmeisesti vain rovastille. Henkilökohtainen opetus: reppua korjatessa täytyy liukastuttaa neula saippuanpalalla. Tapio Rintanen |
Asko Korpela 20001207 (20001207) o 
o AJK kotisivu