Pisteet Alastalon tallille 

Alastalon hevosten karkumatkasta riittää tarinaa sivukaupalla. Hevosten kuvaamisen ohessa tulevat myös ihmiset syvävalaistuiksi. Riemastuttavaa on yhdeksännen luvun selostus, mitä Ylistuvan ikkunasta nähdään. Tuleepa mieleen ihan formula-ajot, jossa kärjessä ovat Alastalon tallin Rusko, Polle ja Teemu. Järvelinin ja Iso-Vileenin selostukset vetävät vertoja Kyllöselle ja Noposelle. 

   Kamppailu näyttää aina kiinnostaneen miehiä. Siinä voi samalla tuntea itsekin voimansa ja muistella menneitä ja Iso-Vileenin tapaan kehua rippiskoulukaveria eli Esa senioria. 

   Esa junior sen sijaan odottaa ensin papuvatia pöytään, mutta kun ”hevosshow” jatkuu, pitää hänenkin päästä osille ja reteesti hän käskee muiden panna esiliinat eteen ja  kantaa papuvadin pöytään siksi, kun miehet palaavat työstä.
 

Hevoskuiskaajat 

Alastalon salissa oli mainioita kuvauksia mm. lehmälauman käyttäytymisestä. Luulenpa että Kilpi on tovin jos toisenkin katsellut hevosten eloa. Hevonen oli talolle arvokas luontokappale. Yhtä tärkeä kuin nykyisin auto ja traktori yhteensä. 

   Ylistalon väen piti jo talon kunniankin vuoksi saada naapurin hevoset pois ja eritoten sen vuoksi, ettei oraspelto olisi tullut kokonaan sotketuksi. Poika-Esa saa ensin talutetuksi Ruskon ja  isä-Esa Pollen. 
 

Rääppiäiset 

Ennen vanhaan pitoja seurasivat vielä rääppiäiset. Alastalon salissa on eilen ollut koolla parkkikokous ja jo tänään eli pitäjän pienempien tapahtumapäivänä siellä on leivontapäivä. Siellä on taas täysi tohina päällä ja emäntä leipoo reikäleipiä leipävartaaseen varvimiesten syötäväksi.

   Talossa ei enää juhlita, mutta sen sijaan talon hevosista kaksi  Polle ja Teemu päättävät karkumatkansa päätteeksi haukata Ylistalon ladosta tuoksuvaa heinää. On näet ladon ovi jäänyt korjaamatta.
 

Vaimoväen toimitukset 

Niin komeita kuin Ylistalon miesten toimet hevosten kiinniotossa ovatkin, jäävät ne puolitiehen. Esa-poika lähtee karkuun Eevastiinan toruja ja Esa-isä havahtuu: Alastalonhan ne hevoset ovat, en minä ole mikään renki ja lähtee hänkin kotiin. 

   Emännän ja tyttären tehtäväksi jää saattaa asia päätökseen: ajaa hevoset omalle puolelle, korjata veräjät väliaikaisesti sukkanauhoilla ja koota pellolta Esojen lakit ja jalkineet. Vielä lopuksi Liisa tapansa mukaan tuo puita tupaan tullessaan ja Milja asettaa korilon eli hiilihangon porstuaseinän viereen.

   Ylistalossa elämä palannee vanhoille raiteille. 

Kommentit 

Asko Korpela 

PP: Tuleepa mieleen ihan formula-ajot, jossa kärjessä ovat Alastalon tallin Rusko, Polle ja Teemu. Järvelinin ja Iso-Vileenin selostukset vetävät vertoja Kyllöselle ja Noposelle.
AJK: Voin vaikka vannoa... ja näkeehän sen muutenkin, että olen omani kirjoittanut tästä riippumatta, vaikka myöhemmin kirjoitinkin. Näkee, että PP on varmaan parikymmentä vuotta minua nuorempi, ehkä enemmänkin. Jukolasta ei tiedä mitään eikä muista Tiilikaistakaan, minä olen nähnyt nenästä nenään ihan läheltäkin. 
PP: Alastalon salissa oli mainioita kuvauksia mm. lehmälauman käyttäytymisestä. (Vrt Pekka Pihlannon maininta lehmistä)
AJK: Pirkolle taaskin kunniamainta siitä miten oleellinen 40 sivusta sanotaan yhdellä sivulla! 

Asko Korpela 20001021 (20001021) o o AJK kotisivu