Liisa-emäntää risoo
Ylistalon Esa alkaa vähätellä Alastalon puuhia laivan rakentamiseksi.
”Eihän rippiskoulukaveri sen kummempi ole kuin muutkaan”, hän
sanoo. Tähän asti hiljaa uuninloukassa pysynyt emäntä
Liisa kimpaantuu ja tuiskii miehelleen, että ” parempi miehen keikutella
parkissa kuin vakussa”. Samassa tulee lueteltua kaikki tekemättömät
työt: navetan ovi roikkuu yhdellä saranalla, lammaspihaton katto
tippuu vettä, kaivon koukku on poikki, tallissa kahden päivän
sonta korjaamatta, makin ovi säpäleinä niin että saa
istua asioillaan kuin Turun torilla, parta ajamatta jne.
Miehet vetävät kuitenkin yhtä köyttä.
Tuki ämmäsi suu , sanoo Järvelin ja Iso-Vileeni alkaa valittaa
ruuan laadustakin. Maksavia vieraita kun ovat talossa. Isäntä
on hiljaa 20 vuoden avioliiton kokemuksella ja yrittää siirtää
puheet jälleen parkkiin.
Tuvassa käy pieni myrsky. Se osoittaa, että isäntä
on hieman tossun alla. Ei moni nykyajan nainenkaan katsele hyvällä
silmällä sohvalla loikovaa miestä, jos töitä on
tekemättä enemmän kuin ahkera nainen ehtii.
Alastalon salin esinäytös
Järvelin saa taas kerran varastaa pääosan tuvassa. Hän
kertoo juurta jaksaen, mitä on sattunut viime sunnuntaina kuulemaan
kirkonmäellä, haapapuun varjossa. Hän lataa piippuansa ja
myös jännnitystä, pitkittää tarinaa hattukaupoistakin.
Vähän samaa maata kuin Härkäniemi siinä Albatrossin
tarinassa. Vaan olipa mies ollutkin Härkäniemen Toivossa puosuna
ja varmaan ottanut vaarin isäntänsä puhetyylin.
No niin. Järvelin on omin korvin kuullut ja
omin silmin nähnyt, miten isoset Langholma, Alastalo, Härkäniemi,
Pukkila, Lahdenperä sekä Krookla ja Karjamaakin olivat jutelleet
ensi talven urakasta, laivan rakentamisesta. Kohtaukset olivat kuin Alastalon
salin esinäytöksiä. Värikkäintä oli Pukkilan
ärhentely ja – todella Evaldin tyrkyttäminen vävyksi ja
uuden laivan perämieheksi.
Tuuliviirin kaltainenPukkila sanoo vielä
viimeksi kaikille ”Parkki, sanon, parkinperhana, se rakennetaan niin että
rytisee pitäjässä.” Vielä tuolloin hän kuvittelee,
että joka vuosi parkki, pirumpi purkki, niin että sekä Janne
että Evald saavat laivat. Miekkosen mieli ehtii vielä muuttua,
kuten muistamme.
Esakin haluaa metsärahoja
Ennen olivat laivat puuta ja miehet rautaa. Laivan teko merkitsi metsänomistajille
sievoisia lisätuloja. Ylistalon Esa hoksaa heti Järvelinin jutusta,
että Lahdenperä on myymässä metsää tulevan
parkin tarveaineiksi. Eipä lautamies muuten mitään laivoista
ymmärrä. Alastalon lisäksi kateuden kohteeksi tulee Lahdenperäkin.
Esa päättää lähteä metsäkaupoille itsekin
naapuriin.
Vaan vaimo muistuttaa, että sopisi käydä
nostamassa veräjä, etteivät naapurin hevoset pääse
orasmaahan. Siinä samassa äiti huomaa kuopuksena nukahtaneen
porstuaoven vieressä olevan luudan päälle. Taas saa isäntä
kuulla kunniansa, kun vie lapselta vakunkin.
Kirjailija näyttää tässä kohdassa
myös miten äidinrakkaus kaunistaa kovemmankin naisen. Pikku-Osku
saa hellyyttä isänsä haukkujen verran.
Ruoho on vihreämpää
aidan toisella puolella
Maatalossa kasvanut on varmaan kokenut seuraavan muutaman kerran kesässä.
Naapurin lehmät, lampaat tai hevoset ovat karanneet. Siinä alkaa
juuri tuollainen hirveä mekkala kuin Ylistalossa. Nopeimmat, yleensä
kai liukaskinttuiset tytöt ja naiset, ovat ensimmäisinä
hätistämässä eläimiä omalle puolelle. Asia
ei ole yksinkertainen. Vauhkoontuneet eläimet voivat juosta edestakaisin
tietämättä mihin mennä, ja kun ei ole tuttua emännän
tai isännän ääntä, ei asia järjesty heti.
Oma lukunsa on sitten yleisö, joka antaa neuvoja ja arvostelee, mutta
ei pane itseään likoon.
Liisa ja Milja rehkivät Alastalon karanneiden hevosten
perässä. Iso-Vileeni antaa tyylipisteitä, Esa komentelee
torakka-korttipeliin uppoutunutta poikaansa apuun, mutta tämä
on tullut laiskuudessa isäänsä eikä paljon eväänsä
letkauta. Ihan pitää Esan itse vääntäytyä
ovesta ulos.
Muuten torakka-pelistä sen verran, että inkeriläistuttavani
kertoivat sen olevan yleinen peli Venäjällä. Sain sen käsityksen
että se muistuttaa maijaa, mutta pienet kortit ovat poissa pelistä,
kädessä on kuusi korttia. |
o AJK kotisivu