4 Näytelmäkohtaukset aaltoina tulevat 

Kilpi kirjoitti pitkähkön kirjeen V. A. Koskenniemelle 23.5.1934. Kirje käsitteli hänen tunnetuinta nuoruuden teostaan Bathsebaa. Hän sanoi kirjeessään näinkin: 
"Olen liika usein ja liika kauan ja liika kiinteästi istunut meren ääntä kuulemassa milloin rantakivillä milloin veneeni loiskumilla, jotta sen äänet koskaan irroittuisivat mielestäni ja veristäni, kun lähintäni ja täysintäni kirjoitan." (Kirjeitä, s. 171).

Kukkona tunkiolla 

Jos siis tuntuu kuin tietyt ilmiöt aaltoina toistuisivat Kilven tekstissä, niin ei tuntemus liene kaukana siitä, mitä kirjailija itse ajatteli. Ja minusta tosiaan tuntuu, että samantyyppiset näytelmäkohtaukset toistuvat aaltoina: hevoset kirmaavat oraspellossa, ensin naiset niitä tavoittelvat ja sitten Esatkin ja muut yleisönä seuraavat nenä ikkunassa näytelmää. Luvuissa 13-16 näytelmä toistuu monina variaatioina. Hosu-Kalle telkee kilpakosijansa Poika-Esan Alastalon navettaan, jossa Esa on pitämässä lystiä Sandran kanssa. Esan ei auta muu kuin tunkea itsensä pyhävaatteissa lantaluukusta ulos upottavaan tunkioon. Kalle on kumminkin sillä välin hankkinut yleisöksi "puoli kylää" nuoria, mukana ainakin kaksi Esan aikaisempaa riiustelukohdetta.
 

Hosu-Kalle naulaan 

Toisessa kohtauksessa novellin vakioyleisö eli Ylistalon tuvan miehet Miljalla ja Liisalla vahvistettuna nauttii teatteriesityksestä, jossa Poika-Esan sappi kiehuu yli ja hän punnaa Hosu-Kallen roikkumaan seinälle tamminaulaan. Tähän näytelmään kirjailija punoo vielä pari lisäkettä; toisessa Liisa suuttuu Kallelle ja lopettaa kuin leikaten yrityksensä pelastaa Kalle tukevammille jalansijoille. Toisesa episodissa sitten Järvelin hoitaa loppuun sen, minkä Liisa jätti kesken. Ja taas muilla on niin mukavaa nauraa yleisönä. 
 

Viinavaras ripitetään 

Vielä on jäljellä näytöksiä. Liisa on äkännyt raollaan olevan seinäkaapin ja arvaa jo ennen kaapin tutkimista, että kaapilla on käynyt viinavaras. Tarkemmat kuulustelut ovat tarpeettomia, sillä isä-Esan olemus paljastaa heti Liisalle syyllisen. Seuraa  ankara ripitys, jonka aikana taaskin yleisöllä on hauskaa:

"Erikoisesti pistikin ja ärsytti tällä hetkellä isäntää ja kaiveli häntä sydämeen kuin neulankärjellä se, että ilmeisestikin emännän naseva saarna vaikutti erinomaisen virkistävästi pöytäseuraan ympärillä." (s. 133). Esan sappi kiehahtaa yli ja hänen on pakko osoittaa "miesmäisyytensä": "Suu pilivinniin ja kieli järjen tikkiin, ämmä, tai tuleekin toinen elämä seileihin!"
 

Esan soolo katkaistaan 

Kuudestoista luku alkaa yllättävillä isä-Esan sanoilla: "Sanoitko sinä, mitä puhelit, että Alastalon Herman ajattelee laiva-aluksen pykäämistä?" (s. 141). Kaikkien näytelmäkohellusten jälkeen parkkiasian tuominen keskusteluun on erittäin yllättävä käänne. Keskustelun kääntäminen jääkin yritykseksi, sillä verkkainen Järvelin on toistaiseksi sanonut asiasta tarpeeksi. Esa ei kumminkaan osaa lopettaa, kun tuli aiheesta puhumisen aloitaneeksi. Niinpä alkaa koominen yhden miehen show, jossa Esa yltyy erittäin runollisesti kehumaan itseään ja hevostaan Pläsiä. Oikeastaan käy taaskin hieman sääli hyvään vauhtiin päässyttä verbaalivirtuoosia, sillä niin kovin tylysti Liisa monologin katkaisee ja antaa Esalle päin pläsiä niin maan perusteellisesti. Tuo kohta on niin nerokas, että siitä kerrotakoon omassa kappaleessaan.
 

Kivi helisee - ja Kalevala 

Näin runoilee Esa:

"Kelpaapas roikutella joutilasta koipea korpiparoonin nääväniskoilta, kun matka joutuu ja kuorma kulkee, levitellä roimaa rintaa kuin paljetta ilmojen pajan ja laskea ääntä laveasta kurkusta kuin meri karjaspäätä kieriviltä laitumiltaan, kun jää raikuu ja Pläsin kavio kapsaa, jalas liukuen luistaa ja honka uuruten kumuu kolkuilla komean menon, heipä! kun hile helisee, urkuina urahtelevat virstaiset rannat ja taivaan pielet kertaavat kaikua loitoilla jäätyneitten äärten! Se on toista poikaa semmonen, kuin hapantua talvi matalan tuvan nokisten orsien alla pahan ämmän mankuvan kielen riivilöitävänä!" (s. 142). Huikean komeaa runoilua ja nerokas viimeinen lause.

Tuossa näytteessä kuuluu taas hyvin selvänä Kiven vaikutus. Jukolan Jussi kehui vuolaasti itseään ja veljiään. Nyt Esa kehuu itseään ja hevostaan. Kerronnan kaunopuheisuus tuo mieleen myös Jukolan Aapon ja draaman äkkikäänne myös Timon. Timohan oli mitä lyyrisin henkilö toisissa kohdin (esimerkiksi Timon laulu oravasta), mutta hän saattoi myös yllättäen töksäyttää aivan kummallisia sanoja suustaan. Timon tapaan Ylistalon Esa muuttaa täysin yllättäen tyylilajia muistaessaan väläyksenä, että Timon laulun "kaukana kavala mailma" ei olekaan kaukana, vaan  masentavan lähellä pahan ämmän muodossa. Ja juuri kun hän oli päässyt niin hyvään vauhtiin ja yleisönä oli mahannälkänsä tyydyttäneet miehet, jotka olivat alttiina kuulemaan jälkiruuaksi myös hengen ravintoa! Esalle tuli viimeisessä lauseessa vahinko, kuten kirjailijakin toteaa. Ja taas saa Esa Liisan sananraippoja pitkään selkäänsä. Yleisöllä on hauskaa, mutta Järvelin sentään hermostuu, kun pitäisi päästä asiaakin puhumaan. 

Asko Korpela kirjoitti minulle, kun olin sanonut jotain Kilven ja Kiven yhteyksistä, että hän on kuulevinaan Kilven tekstissä myös Kalevalan. Hyvä havainto! "Kolkuilla komean menon, heipä! kun hile helisee, urkuina urahtelevat virstaiset rannat ja taivaan pielet kertaavat kaikua loitoilla jäätyneitten äärten!" Kyllä tuossa  toden totta runoilee kalevalainen laulaja Ylistalon isä-Esan suulla. 

Kommentit 

Asko Korpela 

AJK:  Kun Kalevalasta puhuin, täsmälleen tuo kohta oli mielessäni, unohdin kuitenkin referoida. Taitaa sittenkin Kalevalan jäljet olla vähäisiä verrattuina Kiveen, joka paistaa esiin, tuntuu että melkein joka sivulla. Kiveen liittyy Vesan tässä käsittelemä teatteriaspektikin ja ansaitsisi perusteellisemmankin analyysin, Kilpi ja teatteri -sivun. Sen taitaisi saada kokoon jo tähän mennessä esitetyistä puheenvuoroistakin, niin monesti on teatterina tapahtumat nähty. Vesan tämänkertainen herkkävainuinen analyysi ansaitsee tässä suhteessa kilpimäisen huutomerkin peräänsä! Kilpeä tulee nyt teatterissa tuutin täydeltä! Jo kesällä Kustavissa nähtiin täyttä tavaraa: Albatrossin tarina ja Kaaskerin Lundström ja nyt ne (Nälkäteatteri; kesällä ymmärsin nimeksi Yövieraat) tulevat ja esittävät koko repertuaarin viikon aikana Q-teatterissa Helsingissä. Päivää aiottua aikaisemmin joudun uintikaudenkin Nilsiässä lopettamaan. Kaikkiin kolmeen 20001112su esitykseen olen jo lipun varannut. Varatkaa muutkin! Tavataan siellä!

Asko Korpela 20001027 (20001027) o o AJK kotisivu