Teemat syvenevät 

Missä on Toistalo? 

Myös monet talot Alastalon ohella ovat olleet olemassa (ja monet ovat vieläkin). Ylistalon kohdalla kirjailija kumminkin näyttää käyttäneen taiteilijan vapauttaan. Hän kertoo, että Ylistalo oli Alastalon naapuri. Taavi Kilven mukaan Ylistalon Esa kuitenkin oli Volter Kilven kotitalon eli Matintalon lähin naapuri. Esan koti oli Eerikintalo, sama talo, jonka Voler Kilven isä osti ja liitti Matintaloon. Nämä talot sijaitsevat Koilan kylässä, joka on kaukana Alastalosta. Välissä on pitkä merimatkakin. Jos olen ymmärtänyt väärin, niin korjattakoon tietoni.

Kilpi kuvaa, kuinka Ylistalon Esa inhosi Alastalon ja tämän kumppaneiden parkkihankkeita. Taavi Kilven mukaan näin oli myös todellisuudessa. Näin Taavi Kilpi: "Todellinen Esa eli Koilan Eerikin isäntä ei tiettävästi ollutkaan missään laivayhtiöissä osallisena, vaikka naapurissa Matin kapteeni oli myös niissä merkeissä aina liesussa ja menossa!" (Volter Kilpi ja vanha Kustavi, s. 40). Entä kuka oli Matin kapteeni? Kaiketi kirjailija Volter Kilven isä.
 

"Tuki ämmäsi suu" 

Kun Järvelin on nostanut muiden ihmeteltäväksi tietonsa parkin rakentamisesta, hän ei tunnu sietävän sitä, että tämä juoni katkaistaan turhilla lörpöttelyillä.

"Tuki ämmäsi suu, että saa puhua asioista rauhassa!"(s. 37). Se oli rohkeasti sanottu talon isännälle. Isäntäperinteeseenhän kuuluu, että isännät ovat voineet itse sanoa hyvinkin pahasti "ämmistään", mutta yleensä vieraiden on ollut syytä pitää tarkasti suunsa kiinni. Nyt jopa Iso-Vileeni uskaltaa: "Kotkottaa ja kirastaa padan vieressä kuin pesästään kyörätty kana!" (s. 37). Vileeni vielä kerskuu päälle, kuinka he maksavat "myntätyssä rahassa" ruokansa ja talvikortteerinsa, mutta saavat silti emännältä huonoa ruokaakin. -Eivät ole erityisen kohteliaita miehiä nuo Ylistalon tuvan "jukomiehet". 
 

Kirkonmäen tietotoimisto 

Järvelin ei kuulu isoisten kapteenien joukkoon, mutta hänkin vitkuttelee kirkonmäellä "talousvakoilijan" roolissa. Hän ei kehtaa mennä niin lähelle parkin suunnittelijoita, että edes kuulisi heidän puheensa. Hän joutuu päättelemään asioita ilmeistä ja asennoista.

Jotain selvää tekstiäkin sentään kantautuu Järvelinin korviin. Pukkilahan siellä taas rementää: "Parkki, sanon, parkinperhana, se rakennetaan niin että rytisee pitäjässä!" (s. 54). Järvelin on napannut kuuman sisäpiiritiedon, joka nostaa "pörssihuuman" käsinkosketeltavan tiheäksi Ylistalon tuvassa.

Yhden teeman Järvelin tokaisee yllättävän irrallisena ja ilman jatkokäsittelyä, mutta sitäkin suorasukaisemmin: "Pukkilan Petter pelkää, että Alastalo ajattelee Pihlmannin Jannesta parkkilaivan kapteenia ja vaikkapa vävypoikaakin taloon!" (s. 55). Varmasti Pukkila pelkää ja syystä. Nuoreen Janneen kohdistuu melkoisia optioita.
 

"Juuttaan Lahdenperä" 

""Juuttaan Lahdenperä!" sanoi hän ja koipi vakunsa runkkaamaan sillä puhdilla, että kampajalakset kolkahtelivat laattialankkujen oksankuhmareilla kuin äkkiliikuntoansa pelästyneinä. "Saamarin poika: saa metsänsä myydyksi kuin tapista päästäen!" (s. 57).

Kas noin. Ylistalon Esa, jonka unentirsoja Alastalon touhut kovin häiritsevät, joutuu kuin joutuukin niistä kiinnostumaan. Uuden ajan talousopit vyöryvät kylään ja kateus kihoaa Esankin päähän. Lahdenperän optiosalkkuun on valumassa liian helppoa rahaa.

Löytyy sentään työn uuvuttamasta emännästä pilkkasanoja: ""Ole hönisemättä!", tiuskaistiin samassa isännälle tylysti uuninnurkasta paaden äärestä,..." (s. 57). Nykykieltä käyttäen voisi sanoa, että emäntää v-aa raskaimman päälle miehensä laiskuus. Hän ei usko pätkääkään, että Esasta olisi niiden mahdollisuuksien käyttäjäksi, joita parkin rakentaminen tuo. Vätys mikä vätys. Niin, kukahan lopulta on oikeassa? Miksiköhän se Eerikintalon isäntä eli Ylistalon Esa lopulta myi talonsa Volter Kilven isälle? Menikö konkkaan noista syistä, joita Ylistalon Liisa sättii julki suustaan?
 

Kilpikö naisten styranki? 

Taustaksi voimme poimia muutaman tiedon Tilastokeskuksen tuoreesta tutkimuksesta, joka käsittelee naisten kokemaan väkivaltaa (HS 14.10.2000). Tää korutont' on kertomaa: 

"Tutkimuksen mukaan 40 prosenttia naisista on  joutunut miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi. Nykyisen puolison tekemän fyysisen väkivallan kohteeksi oli joutunut joka viides parisuhteessa elävä. Parisuhteen ulkopuolisen väkivallan kohteeksi oli joutunut neljännes 18-74-vuotiaista."

 Naisiin kohdistuva väkivalta aiheuttaa tutkimuksen mukaan vuosittain noin 300 miljoonan markan suorat kustannukset. Näitä kuluja tulee esimerkiksi sairaalakäynneistä, poliisin toimenpiteistä, sairaslomista, kriisiavusta, lastensuojelun toimenpiteistä, väkivaltaisten miesten hoito-ohjelmista jne. Tutkijoiden mukaan kulut on arvioitu alakanttiin ja paljon jää piiloon. Uutinen toteaa lakonisesti, että "Naisten kokeman ahdistuksen hintaa ei tutkimus tiedä".

Meidän paljon kehuttu "hyvinvointiyhteiskuntamme" on siis naisten kannalta ylen julma ja raaka. Juoppohullut miehet hakkaavat naisia neljän seinän sisällä kuin halkoja. Tätä taustaa vasten Kilven kuvaamat miehet alkavat vaikuttaa vaikuttaa hyvinkin kilteiltä suhteissaan naisiin. Miehet eivät tappele humalassa eivätkä käy naisiin käsiksi muuta kuin lemmen merkeissä. Sekin asia todetaan vain hienovaraisesti vihjaillen ja naista kunnioittaen eikä niin, että naisia pidettäisiin vain jonkinlaisina tunteettomina seksirobotteina, kuten erittäin laajassa seksuaalikirjallisuudessa nykyisin on tapana tehdä.
 

Vaimous Santa Mariaksi 

"Luulen, että nykypolvi ei tarpeellisella tasapainoisuudella näe niitä kineettisiäkin voimia, jotka elämässä kuitenkin myös vaikuttavat. Kaiken kaoottisen ihmissielussa ja elämässä tunnustan, ja tiedän, ettei niitä voi kiertää, jos niitä silmästä silmään rehellisesti katsoo, mutta sittenkin protestoi elämäntahtoni: sitä varten elämme ihmisinä, että paalutamme kaaoksen hyllyviä hetteitä ja rämesilmiä ihmiskestäviksi uskon astuimilla. Luovan ihmisen on on oltava siltapaalujen asettaja ja kaarien jännittäjä pettävienkin lietteiden ylitse: se on minun moraalini. -En säiky sitä, että elämän hermot paljastetaan, enkä sitäkään, että elämän todellisuuden meduusasilmältä riisutaan kaunistelun valheverhot, vaan sitä vain suon, että synteesi on niin väkevä ja syvä, että elämän arvo säilyy quand même! (="kuitenkin", kirjan toimittajan huomautus) elämä on kuitenkin ihana, huumaavan suuri asia! Suon Teille synteesin syvyyttä niin, että näette elämän rohkean rakkaudella. Elämää on rakastettava niinkuin naista, jonka heikko vaimous rakkauden voimalla luodaan Santa Mariaksi-ei vain kuvitteluissa, vaan elämän lämpimässä todellisuudessa." (Kirjeitä, s. 172).

Näin kauniisti kirjailija punoo yleisen filosofiansa ytimen naiseen kohdistuvan rakkauden mielikuvalla. Tuo ei todellakaan ole julmurin tekstiä. 
 

Karhean hyväilyjä 

Ylistalon Esa: ""Ole pörisemättä , Liisa!" sanoi hän häpeän vuoksikin ja muitten tähden, vaikkei äänenpaino sattunutkaan niille nuoteille ja siihen karskiuteen kuin oli tarkoitettu,..." (s. 39).

Ylistalon Esa ajattelee: "Tiesihän hän vanhoilta kokemuksilta, että jos tavuun puolikkaankin vuovasi härinää hampaistansa näillä ilmasäillä, niin kymmenen täyttä sanaa, ja jokainen niistä käärmeenkihisevä, oli vastauksena! Antaa akan pärmätä!" (s. 39).

Järvelin Ylistalon Esalle: "Vaimonkieli on kuin villakarstan piikkipuoli!...Vaikka olet sinäkin koko karvainen hahtuva karstattavaksi!" (s. 40).

Iso-Vileeni Ylistalon Esalle: "Perhanan hyvä ravuri, sinun muorisi vielä!" (s. 62).

Iso-Vileeni Esan vaimosta, jota hänkin oli aikoinaan tavoitellut: "Marjasmäen Liisa, tyttö kuin ihmisen mieli, silmät päässä kuin tuikun tähdet kahden joulukynttilän kärjessä, kielen kannalla laulu valmiina kuin liverrys pääskysen nokassa ja jäsenet hienot, kuin niityn heinä juhannuksena!" (s. 62)

Iso-Vileeni: "Ovat totisesti eukolla vielä vieterit tallella sääripiipuissa, jos kielen kantimissakin! Ties, mitä pelejä vielä pidätte sängyssäkään, ellet sinä käännä laiskaa Esanselkää hemasia päin!" (s. 63). 
  

Palautetta 

• Kirkonmäen tietotoimisto 
• Juuttaan Lahdenperä 
• Kilpikö naisten styranki 
• Vaimous Santa Mariaksi 

Kirkonmäen tietotoimisto 

Jään ihmettelemään: voikohan noin sanoa? Jos johonkin kohdistuu optioita, on siis vaihtoehtoja. Siis Jannen suhteen on vaihtoehtoja. Kenellä? Alastalolla. Pukkila siis pelkää, että ehkä joku tai jotkut Alastalon optioista Jannen suhteen ovat hänelle (Pukkilalle) jotenkin vaarallisia (aihetta pelätä) tai vastenmielisiä (aihetta inhota). Miten suhtaudut(aan) tähän järkeilyyn? Meniköhän saivartelun puolelle? 
 

"Juuttaan Lahdenperä" 

Löytyy sentään työn uuvuttamasta emännästä pilkkasanoja: ""Ole hönisemättä!", tiuskaistiin samassa  isännälle tylysti uuninnurkasta paaden äärestä,..." (s. 57). Nykykieltä käyttäen voisi sanoa, että  emäntää v-aa raskaimman päälle miehensä laiskuus. Hän ei usko pätkääkään, että Esasta olisi niiden  mahdollisuuksien käyttäjäksi, joita parkin rakentaminen tuo. Vätys mikä vätys. Niin, kukahan lopulta  on oikeassa? Miksiköhän se Eerikintalon isäntä eli Ylistalon Esa lopulta myi talonsa Volter Kilven  isälle? Menikö konkkaan noista syistä, joita Ylistalon Liisa sättii julki suustaan? 
  
Taas Nuoliojan terävä katse lukee Kilven rivejä. Noin on Kilpi varmaan halunnut ne luettavaksi! 
 

Kilpikö naisten styranki? 

Vaimous Santa Mariaksi