Vesa Nuolioja 

Luvut 1-4: Laiskottelua ja teemoittamista

Kilpi on verraton moni-mielisyydessään heti teoksen aluksi. Ensi vaikutelmahan on suomalaisesta kirjallisuudesta tuttuakin tutumpi: miehet laiskottelevat. Ennen ei ollut kuten nyt eli aina kiire työn touhussa. Oli kausityöttömyyttä ja siihen kuuluvia pitkiä luppoaikoja. Kilven henkilöt siis viettävät pitkää talvisydäntä toimettomina Ylistalon tuvassa makoillen. Syljeksivät lattialle, pelailevat korttia ja kertoilevat tarinoita. Mutta pinnan alla liikkuu muutakin. Kirjailija nostaa esiin teeman toisensa perään. Tarkkaavainen lukija alkaa huomaamattaan miettiä, että mitähän tuostakin vielä seuraa. Tässä muutamia alkulukujen teemoja.
 

Sielunhavitusten tyventyminen 

Resignaatio tarkoittaa sivistyssanakirjan mukaan "kohtaloonsa alistumista, nöyrää tyytyväisyyttä". Kirjan kaksi ensimmäistä nimhenkilöä Järvelin ja Iso-Vileeni ovat molemmat resignoituneita. Edellisestä sanotaan, että hän palasi maailmalta kotitienoille ja omaan pitäjään "sielunhavitukseltaan kauttaaltansa tyventyneenä ja turhat henget haikut taakseen jättäneenä miehenä" (s. 12). Järvelin makailee jo kymmenettä talvea Ylistalon tuvassa. Hän on "valmiiksi veistetty mies, jonka veriä ei enää janottanut mikään elämän hiko" (s. 12).

Iso-Vileeni on alistunut osaansa kuten Järvelinkin. Hänellä on ollut naisia aikoinaan, "morsiamia vähän liika monta, kotomaissa joka tanssin jälkeen uusi, ja eri satamissa eri natsuunaa ja eriväristä, niin että oli unohtanut naimissäätyyn menon aikanaan, koska muutenkin oli hauskaa..." (s. 13). Enää Iso-Vileeni ei naisia tosissaan tunnu jahtaavan, sillä "niin olivat naaraat puolestaan penseitä, ja tuppasivat pahikot nauramaan ja tirskumaan, jos niille vakavissaan alkoi vihjailla rehellistä papin pakinoilla käväisemista ja kihlojen ostamista." (s. 13). Näin on hyvä Iso-Vileenin mielestä: "Mikäs hätä tässäkään Ylistalon leveällä päytäpenkillä käännellä kyljeltä kyljelle, ja pudotella suusta mojoovia, kun miestuulelle sattui ja purkua oli mielen sisikunnissa" (s. 13).
 

Naisasia 

Ei tarvitse olla feministi todetakseen, että nykyisten tasa-arvo-oppien mukaan Ylistalon tuvassa loikoilee lauma pahimman laatuisia sovinistimiehiä, joita sukupuolten tasa-arvo ei liikauta pätkääkään. Suuri joukko riskejä miehiä vetää tuvan penkillä lonkkaa koko pitkän talvikauden samalla, kun talon emäntä ja tytär uurastavat askareissaan kuin herhiläiset. 

Laiskottelun mallia näyttää isäntä itse, Ylistalon Esa. Kirjailija kuvaa Esan riuskaksi mieheksi, joka on niin tahtoessaan työmiehenä ensimmäisten joukossa. Mutta omassa tuvassaan hän ei tahdo. Vaimon väsyttäminen ylenmääräisellä työllä vaikuttaa jopa laskelmoidun häikäilemättömältä: "Mutta Esa oli viisaskin mies, joka arkiviikkoina ei liikutellut jäseniänsä ja julkista selkäänsä enempää kuin välttämätön tarve oli. Ja mitäs hänen tarvitsi? Emäntä kuin elohopea... Kun juoksi, niin kerkesi ja kintut vilistivät!" (s. 14).

Neljännessä luvussa sovinistimiehet huvittavat itseään härnäämällä talon tytärtä Miljaa hänen rii'ustelujensa vuoksi. Toistuu Alastalon salin episodi, jossa miehet loukkasivat Alastalon tytärtä sydänjuuria myöten. Milja pitää suunsa kiinni, vaikka hän osaisi kyllä pistää ivallisesti takaisinkin. Näin hän miettii: "Sanoisiko tuommoisille, että päkisevät kuin pahat pitkäpartaiset pukit luodossa, kun ruuhi lähtee ja ne jäävät rannalle?" (s. 33). Ennen tätä Milja pohtii riipaisevan hellyttävästi: "Mitä merkillistä siinä, jos Evaldin käsi onkin ollut kaulalla lämmittämässä? Mitä se muille kuuluu, kun povi likistyy poveen ja ilo pursuu rinnoissa niin että itsensä kadottaa?"

"Feministi"-Milja osaa mielessään arvostella terävästikin Ylistalon tuvan loikoilevia miehiä: "Laiskat jöntit, joilla ei ole muuta tekemistä talvikausiin, kuin loikoa päivät pitkät penkeillä ja nuustia toisten ihmisten asioita kuin joutokoirat talon nurkkia!" (s. 34).Miljan käy sääli myös äitiään: "Äidilläkin täytensä, murhetta joka puolella, mukulat laattialla, isä vakussa, naveton oven yläsarana poikki, puuvaja tyhjänä talven edessä, heinäladossa heinää hyppysellinen." (s. 34).
 

Prikistä parkkiin 

Kirjailija ujuttaa vähitellen näkyviin myös Alastalon salin "pääjuonen" eli kolmimastoparkin rakentamisen. Alastalon salin lukeneille on heti selvää, mistä on kysymys, kun Ylistalon Esa miettii: "Mitäs se Alastalon papa ja porovatsa nyt viime ajat niin lihkaa lääniä ja pitäjää, ikäänkuin olisi kekäle pistetty purstoihin?" (s. 16). Kyse on tietenkin Alastalon parkkikokouksen valmistelusta. Muut tuvan miehet eivät tunnu pääsevän asiasta oikein perille, mutta kokenut Järvelin päättelee aikansa pähkäiltyään ihan oikein: "Parkin ja täyden kolmimastolaivan ne turkaset aikovat rakentaa pitäjään, tai mitä en ole kymmentä vuotta kulannut maailman kaikilla vesillä ja keikkunut erilaisissa astioissa!" (s. 35).

Asiaa tarpeeksi haudottuaan Järvelin on varma Alastalon, Langholman ja Härkäniemen aikeista. Niin varma, että hän katsoo tarpeelliseksi ojentaa tyhmempiään myös moraaliasioissa: "Ajattelisitte asioita, ettekä härisisi kuin turilaat tytön niskahaihtuvissa!" (s. 35). Kun Järvelin säälii ja ymmärtää Miljaa, hän toteuttaa erästä kirjailijan perustendenssiä eli kuilujen siloittelua, ristiriitojen tasoittamista. Saman sovittelijan roolinhan otti Alastalon salissa Härkäniemi.

Parkkiasian yhteydessä tuodaan selvästi esiin myös tulossa oleva talouden muutos, joka vaikuttaa laiskotteleviin miehiin jatkossa. Joutoaika vähenee ja tienestit lisääntyvät: "Laskekaas pojat, jos teillä on päätä, ja pääknupissa ratasvärkkiä eikä mätiä, eikös olekin retarilla nelikertainen tienesti astiasta, joka kahta kertaa ruumaavampana kuin Siwiä ei kuluta puolta vuotta turhan päiten pelkkää kitisevää ankkurikettinkiä kiskoen Alastalon akkunan edessä kotolahdessa?" (s. 35).
 

Jannen säätynousu 


Ylistalon Esa kiroilee: "Jannen penikkakin, Jatafiinan pudottama, mitä tekemistä on hänelläkin olevinaan isoisten paateissa ja rehkimillä!" (s. 17). Esa siis selvästi tahtoisi halveksia piikatytön lehtolasta, mutta ei saa kannatusta. Nimittäin, Janne on, ulkoisista keikarin elkeistään huolimatta, viimeisen päälle miehekäs mies. Iso-Vileeni toteaa asian lyhyesti: "Janne on mato merimieheksi." (s. 17). Janne murtaa kyvykkyydellään pitäjän säätyhierarkian nousemalla jo nuorena, vaikka vain piikatytön huorilapsi onkin, pitäjän mahtimiesten ykkösketjuun. Alastalo on valinnut Jannen paitsi tulevan parkkinsa kapteeniksi, jopa tyttärensä mieheksi.

Alastalon salin lukeneet muistavat, että "Jatafiinan pudottama" Janne on Pukkilan siittämä. 

Pukkilahan herätti ensi lukemalta lähinnä jonkinlaista inhoa hänen vastustettuaan läpi Alastalon salin pitäjän järkevien miesten yhteisiä hankkeita lapsellisella kiukuttelullaan. Mutta Kilpi ei olisi Kilpi, jos Pukkilan kuva jäisi näin ohueksi. Pukkila ei ole vain vastaan harittaja ja kademieli yhteisissä hankkeissa. Hän on myös traaginen hahmo. Hän nimittäin joutuu Alastalon salissa kadehtimaan avioliitosta syntyneen poikansa Evaldin etuja laskelmoidessaan toisen poikansa -hetkellisen syrjähypyn seurauksen- Jannen menestystä. Pukkilahan oli mielessään hieman laskeskellut, että ehkä Evaldista olisi voinut tulla Alastalon vävy ja parkin kapteeni. Toisin käy. Janneen verrattuna Evald on nahjus vailla mahdollisuuksia. Vaikka Pukkila joutuu kadehtimaan Evaldin edun vuoksi Jannen menestystä, tämä ei käy helposti. Verenkö viettiä lie, että Pukkila Alastalon salissa tahtomattaan tulee myös ihailleeksi poikaansa Jannea? 

Pukkilan poika Evald on siis nyt Pitäjän pienemmissä todettu Ylistalon Miljan sänkykammarissa vierailijaksi. Minusta tuntuu, että Pukkilan tragediasta saamme lukea vielä lisää.

vesanuo@planet.fi

Palautetta 

Jo Kilven tekstiä lukiessani, mutta erityisesti tätä sinun kirjoitusta lukiessani tulvahti mieleen viime keväinen yhteinen aherrus Alastalon kimpussa. Tällaisesta muutaman kuukauden perspektiivistä katsellen päällimmäiseksi tuntuu nousevan 'Kilpi humoristina' -ajatus. Kilven huumori on vakavaa ja omaperäistä. Tuntuu, että hän on melkein kaiken kirjoittanut pilke silmäkulmassaan - katso, eikö se vain näy tuossa etusivun kuvassakin: pilke ilman hymyä! Esille hän saa huumorinsa pikku kikoilla, luultavasti tarkoin harkituilla. Että iso miehen roikale viettää talvensa vakussa eli kuten nyttemmin minullekin on selvinnyt, todella kehdossa! Että kysymyksessä on alakerran väki, sen hän saa esille, kun panee ukot vähän väliä syljeskelemään - ensin se nostattaa kulmakarvoja, mutta sitten sille osaa nauraa. Samaa tarkoitusta palvelee kortin lätkiminen. Tällä tavoin osoitetaan lukijalle hyvin jämerästi lähtöpiste. Ihan oikein: 'Mutta pinnan alla liikkuu muutakin.' 
 

Naisasia 

Ei tarvitse olla feministi todetakseen, että nykyisten tasa-arvo-oppien mukaan Ylistalon tuvassa  loikoilee lauma pahimman laatuisia sovinistimiehiä, joita sukupuolten tasa-arvo ei liikauta pätkääkään. Suuri joukko riskejä miehiä vetää tuvan penkillä lonkkaa koko pitkän talvikauden samalla, kun talon  emäntä ja tytär uurastavat askareissaan kuin herhiläiset. 

Ei totisesti tarvitse! Tämä on ilmiselvästi yksi tärkeä teema Kilvellä. Näen Kilven suorastaan etevänä naisten asian ajajana. Hän saa lukijan sympatiat käänndetyksi naisten puolelle. Vrt palaute Pirkko Perävainiolle

 Asko Korpela 

Vielä naisasiasta 

Puhutaan aina, kuinka Alastalon salissa on korostuneen miehinen kirja ja aika pitkälle myös PP. Minusta pistot naisasiaan tunkevat kuitenkin niin terävinä puukon suivaisuina näissäkin kirjoissa, että en tahdo malttaa odottaa kevääseen, jolloin tarttunemme saaristosarjan kolmanteen osaan eli Kirkolle-kirjaan. Se kuulemma on "naisten kirja".

Kustavissa jo esimakuna katsoin Yövieraat -ryhmän mainion teatteriesityksen, joka kuulemma perustui nimenomaan Kirkolle-kirjaan. Kun Kilpi kirjoittaa paljon, kuinka joissakin yksittäisissä tilanteissa häivähtää suuret asiat, niin itse koin tuon teatteriesityksen kuluessa jotain semmoista, mikä auttoi paljon ymmärtämään hänen taiteensa perusteita.

Vesa

Prikistä parkkiin 

Asiaa tarpeeksi haudottuaan Järvelin on varma Alastalon, Langholman ja Härkäniemen aikeista. Niin varma, että hän katsoo tarpeelliseksi ojentaa tyhmempiään myös moraaliasioissa: "Ajattelisitte asioita, ettekä härisisi kuin turilaat tytön niskahaihtuvissa!" (s. 35). Kun Järvelin säälii ja ymmärtää Miljaa,  hän toteuttaa erästä kirjailijan perustendenssiä eli kuilujen siloittelua, ristiriitojen tasoittamista. Saman sovittelijan roolinhan otti Alastalon salissa Härkäniemi. 

Mielestän hyvä pointti ja terävästi nähty! Itse en tullut näin pitkälle ajatelleeksi, vaikka olikin selvästi sanottu, että Järvelin oli ollut Härkäniemellä 'opissa'. 

Parkkiasian yhteydessä tuodaan selvästi esiin myös tulossa oleva talouden muutos, joka vaikuttaa  laiskotteleviin miehiin jatkossa. Joutoaika vähenee ja tienestit lisääntyvät: "Laskekaas pojat, jos teillä  on päätä, ja pääknupissa ratasvärkkiä eikä mätiä, eikös olekin retarilla nelikertainen tienesti astiasta, joka kahta kertaa ruumaavampana kuin Siwiä ei kuluta puolta vuotta turhan päiten pelkkää kitisevää ankkurikettinkiä kiskoen Alastalon akkunan edessä kotolahdessa?" (s. 35). 

Taas joudun toteamaan, että otat ahnaasti ja pätevästi esille taloudellisen näkökulman. Luulen, että olisit menestynyt varsin hyvin meikäläisen hommissa. Kyllä minäkin taloudellisen näkökulman jotenkin osaan ottaa esille, mutta se on opittua, sinussa näyttää olevan myötäsyntyistä. 
 

Jannen säätynousu 

Ylistalon Esa kiroilee: "Jannen penikkakin, Jatafiinan pudottama, mitä tekemistä on hänelläkin  olevinaan isoisten paateissa ja rehkimillä!" (s. 17). Esa siis selvästi tahtoisi halveksia piikatytön  lehtolasta, mutta ei saa kannatusta. Nimittäin, Janne on, ulkoisista keikarin elkeistään huolimatta,  viimeisen päälle miehekäs mies. Iso-Vileeni toteaa asian lyhyesti: "Janne on mato merimieheksi." (s.  17). Janne murtaa kyvykkyydellään pitäjän säätyhierarkian nousemalla jo nuorena, vaikka vain  piikatytön huorilapsi onkin, pitäjän mahtimiesten ykkösketjuun. Alastalo on valinnut Jannen paitsi  tulevan parkkinsa kapteeniksi, jopa tyttärensä mieheksi. 

Janne = Antti Wihuri, todella menestynyt mies. Tänä päivänäkin Suomen mahtavin kulttuurimesenaatti. Kuka ottikaan esille? sinä? Salla? joku muu? 

Asko Korpela 

Lisää Jannen tapauksesta 

Tämä Jannen tapaus on hyvin mielenkiintoinen. Mielestäni isoisten toiminta on modernia ajankohta huomioon ottaen. Sehän oli tiukka sääty-yhteiskunta ja varmasti PP:ssä ilmenevä pyrkimys vähätellä Jannea sen vuoksi, että hän on vain piikatytön lehtolapsi, on ollut tavallista, ja ylempiin asemiin nouseminen on ollut vaikeata, jos lähtöko