Kilpi ja Kivi 

Sattuipa hauskasti. Olin juuri päättänyt kirjoittaa Kilven Kivi-yhteyksistä, kun sain ystäperheen isältä Leo Salolta Porista viestin. Hän kirjoittaa näin:

"Tämän Volter Kilven kirjan (Pitäjän pienempiä) sain lainattua. Alastalon salin ykkösosa on kirjastossa ollut menossa tähän saakka. Meidän yläasteen äidinkielen opettajan sitkeys palkittiin, kirja on menossa edelleen. Nyt hänellä.

Tässä lueskellessa kiinnitin huomiota Kilven lauseiden hyvin Aleksis Kiveä muistuttavaan rakenteeseen ja kieleen. Se tulee mielestäni esille monissa kohdin, varsinkin lauseiden aloituksissa. Esimerkiksi s. 108 (vuoden -89 painos): "Pian tannersikin Rusko malttavampana, vaikka nelikarkua vielä, ja suori komeasti, mutta tasaloikan kaaressa lähimmän ojan poikitse...". Alku on aivan kuin Kiveä, mutta toki loppu useinkin on ensiksikin kaukana, ja toiseksi on tyypillisen maalailevaa Kilpeä. Kilven lauseet ovat todella pitkiä ja hänen kieltään vähemmän lukeneelle (kuten minulle) tarkkaavaisuutta vaativaa."

Leo on varmasti oikeassa. Tuossakin näytteessä kuuluu Kiven kieli Kilven takaa. Olisin valmis jopa yleistämään sanomalla, että kaikki Kilven tekstit on viritetty Kiven henkeen. Eikä se ole sattuma. Kilpi oli Kiven suuri ihailija koko kirjallisen elämänsä ajan. Seuraavassa muutamia todisteita Kilven kirjeistä:

Ensimmäinen julkaisu käsitteli Kiveä 

"Ensimmäisessä julkisuuteen tulleessa kirjoituksessani, kirjoitelmassa Aleksis Kivestä 'Räntämäessä' 1899 olen Aleksis Kivestä puhuessani tavallaan ennakoinut omaa ilmattomuuttani kirjailijana". (Kirjeitä, 77).

"Minun vanhempani häitä on tanssittu sinä Sylvesterin yönä, jona Aleksis Kivi kuoli, ja kun voimaini tiedon täysin paljastan, niin siitä kuin Kivi ummisti silmänsä, ei maassa ole kirjallista työtä suoritettu, joka noutaisi voimansa syvemmistä uumenista kuin minun elämäntyöni. Sanon tämän perimmän tuntoni äsytetyn uhmalla ja ärsytetyn räikeydellä." (Kirjeitä, 117).
 

Kilpikö vaatimaton? 

Edellinen näyte on kirjeestä Vilho Suomelle ja kirjeen taustalla on Kilven kiihtyminen arvostelijoiden ymmärtämättömyyden vuoksi. Vaikka hän seuraavassa kirjeessään hieman tasoitteli sanomisiaan, ei jää epäselväksi, että Kilpi oli erittäin vakuuttunut arvostaan kijailijana. Hän noteeraa suomalaisista paremmakseen vain Aleksis Kiven. Tämän tietäen minua hiukan huvitti Kustavissa eräs retkioppaan maininta Volter Kilven haudalla. Hautapaasihan on kumossa, toisin kuin melkein kaikki muut paadet Kustavin kirkkotarhassa. Tämä sai oppaalle aiheen sanoa: "Vaatimaton mies ja vaatimaton hauta". -Ei kovinkaan vaatimaton mies, sanoisin.

"Meillä, jossa Kiveä lukuunottamatta ei, ankarinta mittapuuta käyttäen, ole esiintynyt ainoatakaan täydessä mielessä alkuvoimaista kirjailijaa, ollaan tottumattomia siihen, että kieli on ahjo, joka palaa elävänä tulena, jossa rauta sulaa, ilmaisun rauta." (Kirjeitä, 118).

"Varhaisin muistoni kirjallisuudesta on niiltä ajoilta, jolloin en itse vielä osannut lukea, mutta jolloin leikkieni keskeltä laattialta kuuntelin, kuinka Kiven Seitsemän veljestä kotopiirissäni luettiin ääneen, ja kuinka tämä lukeminen minua ihmetytti ja minut valtasi. "Seitsemän veljestä" onkin tätä myöten pysynyt minulle suomalaisen kirjallisuutemme valtaavimpana, tai paraiten sanoa, ainoana valtaavana ilmestyksenä, johonka eri otteissa olen elämäni vaiheissa useampaan erään palannut. (Kirjeitä, 167).

Tuo viimeinen näyte on kirjeestä V.A. Koskenniemelle 23.5.1934. Tässäkin kirjeessä Kilpi mainitsee ensimmäisen julkaisunsa Räntämäki-lehdessä. Hän myös kertoo, että Aleksis Kiven ohella hänen varhaisin kirjallinen herättäjänsä oli Raamattu. Kirjailija oli silloin noin kymmenvuotias. 
 

Räntämäen essee 

Volter Kilven ensimmäinen julkaisu, joka siis käsitteli Aleksis Kiveä, on luettavissa ainakin Kilpi-asiantuntija Pirjo Lyytikäisen toimittamassa Kilven kirjassa "Ihmisestä ja elämästä" (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 525, Gummerus 1990).

Artikkeli Aleksis Kivestä julkaistiin alun alkaen Varsinais-Suomalaisen Osakunnan Räntämäki-lehdessä vuonna 1900. Kirjan jälkisanassa Pirjo Lyytikäinen pitää artikkelia hyvin merkittävänä:

"...merkittävä askel sillä tiellä, jonka kautta Kivi vasta nousi Suomen kansalliskirjallisuuden johtavaksi hahmoksi. Kilven artikkeli oli itse asiassa ensimmäinen, jossa Kivi nostetaan arvelematta ohi Runebergin ja jossa hänelle varauksetta suodaan se nerouden sädekehä, joka sittemmin ikään kuin luonnollisesti on liitetty häneen ja hänen tuotantoonsa." ("Ihmisestä ja elämästä, 197).
 

Volter Kilven lausunto Aleksis Kivestä 

"Mutta oi, jos olisi minulla Kilven suuri voima, niin vastaisin, niin sinun kirjoittaman pitää, että joka sana elävänä väräjää. Siinä Kiven suuruus, että hän lämpimästi rakastavalla sydämellä elämää lähestyy, ja pienimpäänkin lehteen sen syvän viherjöimisen näkee. Hänellä elää elämä värjyvänä edessä, pieninkin solu täyttyy punastuvalla elämällä hänen silmissään, joka muodon takana hän näkee elämän vallettuvan syvyyden, hän ei sanallaan ikinä tyhjennä, hän avaa vaan, ja antaa meidän tunnustella kaiken alla tykähtelevän elämän lämmintä suonta." (Ihmisestä ja elämästä, 137). 

Asko Korpela 20001019 (20001019) o o AJK kotisivu