Parkki panee koko joukon liikkeelle 

17 Järvelin häipyy parempi nuttu niskassaan 

Edellisessä luvussa Järvelinin kymmenvuotinen kajuuttakaveri Vileeni tulee piikitelleeksi Järvelinille tämän nuukuudesta ynnä muusta. Järvelin ei antaudu vastaherjoihin vaan pikistää huulensa yhteen ja sanaakaan sanomatta astelee seinän viereen, nappaa merimiesknallinsa ja panee sen 'taattihatuksi' päähänsä. Kaivaa sitten lukitusta arkustansa paremman takkinsa, harjaa sen huolellisesti ja pujottaa ylleen. Ottaa vielä kellon koristeeksi, kaivaa kirstusta lompakkonsa ja laskettuaan sen huomattavan pullean sisällön työntää sen povitaskuunsa. Muut tietysti pyrkivät myös laskemaan Järvelinin rahoja samalla kun hän itse niitä laskee, mutta sekoavat ennen pitkää. Järvelin kuitenkin on laskemaansa tyytyväinen. Ei muuta kuin 'kistu' kiinni, avain housuntaskuun ja matkaan. Ja kaikki perään katsomaan, että mihin se nyt menee. Näkyyhän se Järvelinin meno koko matkalta. Esa: "Se menee lompakkoineen Alastaloon ja kävelee sinne!" "Ja taattiovesta sisään!" varmensi Vileenikin... Tässä kohdassa muistan yhtäkkiä: Alastalon salin parkkikirjaan tuli kokouksen jälkeen Järvelinin nimi. Osuuden suuruutta ei silloin mainittu, kirjoitin varmuuden vuoksi 1/64. Seuraavassa luvussa tulee tähän varmaan selvennys.

18 Järvelin vetää välistä ja rajusti sittenkin 

"Perhanan poika! menee kuin Elia kärryissä taivaisiin ja suoraan salin ovesta sisään!" Iso-Vileeni oli haltioissaan... "Läjäytetäänkin lompakko Alastalon papan nokan eteen niin pulleviltaan pöytään kuin olisi Langholman lavea itse taskujansa kirvoittelemassa salissa!"...  "Onkos timperi tullut hulluksi?" Nämä ovat Vileenin mietteitä. "Jollei Järvelin nyt mennyt Alastaloon kysymään itselleen laivanosaa, niin minä en ole Ylistalon Esa!" pukee puolestaan Esa näkemänsä sanoiksi. "Ja saattepas kohta nähdä ja talipökösinä katsella, kun Kitulan laiha Joel astelee kuistin ovesta takaisin laivaretarina ja Alastalon papan paksu sikaari korsteenina suupielessä!" jatkaa. Vileeniä karvastelee aika lailla Järvelinin tempaus, menettäisihän hän puurikaverinsa 'kansin puolelta konstin koppiin ja kajuutan pakoille' peräherrojen puolelle. Eivät tulisi Vileenin "puukengät paukkumaan sen laivan kansitäkillä, jota Järvelinin laihat vinkkelitikut mittaavat konstina!" Monelta kantilta Vileeni kitkeryyttään pähkäilee koko sen ajan kuin Järvelin Alastalossa viipyy. Vihdoin uusi retari palaa, lukee tarkoin parkkipaperin ja vielä kerran vahvistaa, että ensi talvena rakennetaan parkki pitäjään. "Paperitkin ovat asiassa valmiit!"

19 Vileeni hohkaa, Esa on roimaa ja Liisa marmattaa 

Ei ollut Vileenin luonnon mukaista jäädä jurottamaan kaverinsa menestystä. Pian käänsi kelkkansa ja ääni kellossa muuttui. "Juutas sinua ja kymmenen muuta profeettaa lisäksi!" ... "Meidän puurin pojat ovatkin semmoisia miehiä, jotka astelevat peräkanaa kansista suoraan kajuutan puolille niinkuin pulpunhelmet kallistetusta pikarinlasista kurkun huiluun!" ylvästelee pian Vileeni. Intoutuu ylistämään merimiehen elämää, 'hellittelemään miesrintaisia parroistansa'. "Roima juttu ja roimasta suusta laskettu!" kehuu Esakin 'koko miesväeltään' Vileeniä. Eikä aikaakaan, kun on Vileeni jo jutuissaan parkkivarvilla rakennuspuuhissa ja 'tienstissä'. Tästä puolestaan intoutuu Esa. Esa kehuu voimiaan ja hevostaan Pläsiä. "Viitsiipä mies häälyäkin ja pyyhkiä hihansuulla hikikarpalon otsalta, kun joka puskelmalta heltii penninkiä ja jokainen jalanmitta kymmensyliparrussa koluuttaa rahaa kukkaroon". Oli mukavaa tällä lailla olla vaihteeksi roimaakin miestä ja jymäyttää suusta komeutta kuin kerjäläinen röyhäystä kurkusta voipaan talon ateriapöydässä". Heittää emännän suuntaankin: "Heipä Liisa, saranat liukkaiksi sinäkin, hyppyset hyörimään ja kintut viskaamaan, tiinu taikinaan ja purtilo penkille...!" 

Emäntä oli lainannut korviansa vain puoliksi miesten puheille. ..mitä taas hömisee hampaistaan penkkiparooni ja vakukaakki... "Mitä päriset?" ampuukin uuninnurkasta tyly kysymys. "Pidät elämää tuvassa kuin elukanmarakatti markkinaherran soittotoosalla!" Saa taas isäntä tavanomaisen sadekuuron niskaansa, pitkän luettelon tekemättömistä töistä. "Saa ihminen pauhata kitalakensa verilihalle eikä mitään apua!" ... "Vai leivänkärkkyjöitäkö talvella ovissa juoksemaann?" kivahtaa emäntä. Mutta jo alkaa emäntäkin oivaltaa asian oikean laidan. "Onkos niillä rahaakaan, reikätaskuilla, millä maksavat?" ... "Kannikkaa ei meidän laesta taiteta, jollei lueta kovaa kouraan!"... Tuleeko niitä paljonkin? Piimääkin ne taitavat ostaa?"
 

20 Naiset hilpaisevat myllyyn ja Esat painuvat perässä 

Tuumasta toimeen on emännän meininki. "Kolme isoa taikinaa vartaisiin, niin on laki täynnä!" Muistuupa tässä rantarajan evakkopojan mieleen kesän 1944 tapahtumat ja sekin kumma että leipää oikein urakalla leivottiin ja orsiin kuivumaan ripustettiin, Halikossa Kaninkolan Immalassa. Sellainen on ehkä vieläkin Suomen toisen alanurkan tapa? "Milja, tiinu on kammiossa, juokse tuomaan tiinu tupaan!" Emännällä oli sotasuunnitelma selvänä, ripeät sormet solmivat jo huivia leuan alle. Mutta jauhot ovat loppu! Niitä isännän tekemättömiä töitä! Mutta nyt ei ole aika jäädä enää niitä päivittelemään, vaan on pantava menoksi. Milja saa tuoda tiinun kanssa viljasäkinkin ja yhdessä säkki myllyyn: "ei miesväestä, vaikka sitä ihmislajia istuisi penkeillä kahdessa tapulissa toistensa päällä, kuitenkaan apua ole!" 

"Riuskas muori!" tunnustaa Iso-Vileeni rehdisti ja rehellisesti, jotta omatunto edes olisi puhdas, vaikka jatkaakin istumistaan. Ei ole Vileenistä apumieheksi. Järvelin luo moittivan katseen ensin isäntään ja isännästä poika-Esaan. Poika taas merimiehen ja maakravun eroa terottamaan ja sillä toimettomuuttaan perustelemaan. Kyllä nyt alkaa kuitenkin saada tulta parkkiajatus ja sen mukana koko tupa kääntyä toimen mieliseksi. Ei lopulta pidä isäntä-Esan laiskuripokka. "Rynkäiskääpäs taka-akkunaan katsomaan, niin saatte kohta nähdä, miltä täyssäkki näyttää täysmiehen selässä!" Ovi rämähtää kiinni roiman miehen takana, ja porstuan palkit lonkahtavat vain pari kertaa, kun mies jo kaapaisee mäellä." Sinne menee Esa, saa kehut tupataateilta peräänsä. Eikä kestä pojankaan pokka, vaan sivaltaa lakin päähänsä ja livahtaa nätisti ovesta ulos. 

Kommentit 

Vesa Nuolioja 

Asko:   "Tässä kohdassa muistan yhtäkkiä: Alastalon salin parkkikirjaan tuli kokouksen jälkeen Järvelinin nimi.  Osuuden suuruutta ei silloin mainittu, kirjoitin varmuuden vuoksi 1/64. Seuraavassa luvussa tulee tähän varmaan selvennys." 
 
Vesa:  Viime keväänä räknäilimme Askon kanssa noita parkkiosuuksia. Askolta näkyy tosiaan jääneen parkkikirjaan kysymysmerkki töröttämään Järvelinin nimen kohdalle epävarman tiedon merkiki. Yritin nyt hieman plarailla Alastaloa, mutta ei asia tullut sen selvemmäksi. Eikä asia selvinnyt myöskään Ylistalon seuraavassa luvussa kuten Asko ennakoi. Ylistalon Esan aikaisemmasta suunsoitosta löytyy tosin hänen epäilynsä asiasta:

"Täyttääpä kuivakoipinenkin mies avarankin oven suun, kun kävelee laveasti ja tietää liiveissänsä vuoden päästä astelevansa konstina pitäjän parhaimmassa laivassa ja silahuttavansa anturaa niinkuin korkopohjan läiskäävääkin kannen kaikuviin, jonka joka kolmaskymmenes toinen lankku on miehen omaa paukuteltavaa!" (s. 160).

Tuo 1/64 tuntuisi äkkiä ajatellen kohtuullisemmalta "työmiessäätyyn" kuuluvan osuudelta. Nimittäin 1/32 oli jo niin paljon, että se pani Alastalossa jo isäntämiehiäkin ähkimään, että pystyykö vastaamaan huutonsa. Mutta toisaalta Ylistalo-novellissa korostetaan kaiken aikaa Järvelinin tarkkuutta. On hän voinut kymmenessä vuodessa (ehkä pitemmässäkin ajassa) pistää 1/32 parkin arvosta sivuun.

Taavi Kilpi muuten sanoo osakkaiden täsmällisen määrän. Heitä oli 23. Pitääpä yrittää ynnäillä, kuinka lähelle tuota lukua Alastalon salissa päädyttiin.

Taavi Kilven tietojen mukaan talonpoikaispurjehduksen kultakausi meni nopeasti ohi. Silti parkki Kaitainenkin ehti ennen sen myyntiä tuottaa sijoituksen kolminkertaisena takaisin. Siihen aikaan se oli varmasti kelpo tuotto. Nykyisiä pörssihuuman hulluimpia lukemia ei tietysti voi tässä tuijottaa. 
 
Asko:  "Näittekös ja katselittekos pojan lompakkoa? Semmoinen taskussansa tietää mies, mitä hän painaa, ja kävelee niska nökönä vaikka maaherran tampuurin ovesta sisään!" 

Tämä sitaatti ja Vesan tekstissä viherretyn [viherrys minun] muodostavat mielestäni 'aihetodisteen' - vai mitenkä ne juristit sanovat - sen puolesta, että olen rohjennut muuttaa parkkikirjan tiedon muotoon 1/32 ja poistaa kysymysmerkin Järvelinin nimen perästä sekä lisätä asiasta huomautuksen Alastalon parkkikirjaan.

Asko Korpela 20001104 (20001102) o o AJK kotisivu