3-Hevoset vieläkin pääosassa 

Jo Alastalon salissa kirjaa luettaessa kävi selväksi, ettei Kilven kirjoissa ole niin tärkeätä se mistä asiasta kirjoitetaan vaan se miten siitä asiasta kirjoitetaan. Teoksen parhaita kohtia on, oliko 40 sivua siitä kun Härkäniemi valitsi piippua. Tässä näyttää olevan vähän samasta asiasta kysymys. Nyt puitteina ovat naapurin hevoset oraspellossa. Näin se on taiteessa yleisemminkin: oleellista ei ole kukkapuska vaan se kuka ja miten se maalataan, maalaako van Gogh vai joku muu. Niin että hevosiin ja jopa hevosten sielunelämään ja hevosteatteriin joudumme nyt tyytymään, ainakin toistaiseksi. Onhan sitäpaitsi vielä puolet kirjasta jäljellä. 

09 Isäntä rynkää hevoshätiin ja nenät likistyvät ruutuihin  

Hevosteatterihan alkoi siitä, kun Ylistalon ärhäkältä emännältä Liisalta pääsi suusta: "Herrajestapookenas!" luvussa 7. Siihen päättyi edellinen, parkin rakentamista koskenut juonenkaari. Ensin emäntä ja tytär panivat toimeksi ja ukot katselivat ikkunasta, kun naisväki jahtasi hevosia. Kehtasivatkin roikaleet valittaa vain päivällisen viivästymistä. Luvun 8 lopussa isä-Esalta kuitenkin pinna pettää ja hän rynkää tanterelle hätiin. Poika-Esa on niin merimiestä, että ärhentelee vain papusoppansa perään eikä ensinkään aio osallistua maakrapujen hevosjahtiin. Muut taas viis veisasivat pojan ärhentelystä ja asettuivat akkunakatsomoon seuraamaan isä-Esan menestystä hevosten kiinni ottamisessa. Syntyy ihastusta isännän vauhdikkaan menon perään. Vain Järvelin mittaa edelleen penkkiä, mutta hänkään ei jää osattomaksi näytelmästä, sillä Iso-Vileeni selostaa. kirjailija on pannut Iso-Vileenin selostamaan. Tuli vain mieleen, että kuinkahan hyvä oli Volter Kilven ulosanti. Jos oli hyvä, minkä aisaparin tuohon aikaan urheilukilpailujan selostanut suuri mestari Martti Jukola Kilvessä menettikään! Olisi sittemmin ollut esikuvaa Pekka Tiilikaisella, Paavo Noposella ja Raimo 'Höyry' Häyrisellä! Katsomossa, akkunaruutujen takana tönittiin ja tuupittiin, hyvä ettei mellakkapoliisia tarvittu, kun isäntä kirmasi tositoimissa aholla. Kohta olivatkin 'ukolla majansa alla nappuloina polkimet kuin kaksi vieteritämmiä vireillänsä ja laukeemillaan'. 

10 Poika-Esalla on näytön paikka 

Mutta kuinka kävikään? Ei osunut isä-Esan ponnistus kohdalleen, 'saastaista, kun pääsi läpi sormien! mutta tällä välin oli jo poika-Esakin ryngännyt ulos ja hankkiutui hyökkäysasemiin. Kengät ja pipot lentelivät emäntien korjattaviksi. 'Pellolla olivatkin paikat nyt niin täpärillä, että jännitys tuppasi riipaisemaan pelkän näkijänkin ja klasista katsojan rintakuoppia ja selkäihon pintoja.' Iso-Vileeni jatkaa kisaselostustaan ylistellen yhä vain kaunopuheisemmin isäntä-Esaa, vaikka tämä oli jo ensimmäisen erän menettänytkin. Niin olivat asiat nyt 'tärkeimmillä nipukoillaan', että Järvelinkin hakeutui katsomoon ja tiuskaisi Iso-Vileenille: "Tuki nyt leipäläpesi, äläkä möhise!" Piti saada katsoa rauhassa. '... oli poika-Esa viskannut itsensä tähänastisista loikkaavista, kantavista harppa-askelistaan tiheään, tempaavaan varvasjuoksuun'... ihan oikeaoppiset pituushypyn askelet ennen ponnistusta. Vieläkin paremmin voi kuka tahansa nähdä töllöttimen korkeushyppykuvissa: vauhtijuoksua, sipsutus ja raju ponnistus... Nyt oli se salaman vilauksen hetki ... mutta eikö pistä mestarimme sivun verran tekstiä tähänkin väliin, ennenkuin antaa pojan ponnistaa. '... jo kahmaisi pivonhaukka tupsuntäyden juurikiinteätä vasempansa ahmiin.  Ja hyvinhän siinä kävi, pojan roikale tarttui hevoseen niinkuin täi tervaan. Suorittipa hevonenkin poika selässä pysyen malliksi tasaloikkahypyn ojan yli. Mitä tämä nyt hevoselta, mutta että poika pysyi selässä ilman satulaa ja ohjaksia, se oli temppu. Miten kestää katsomo tämän jälkeen jo ennestäänkin leuhkan poika-Esan rehvastelun. Se jää myöhemmin nähtäväksi. "jumaliste, se oli ryssän keikaus!" joutui ilmeisesti kasakoiden ratsunäytöksiä nähnyt reportterikin myöntämään. Ja niin vielä isä-Esakin selvitti itsensä vastoin akkunakatsomon odotuksia Pollen selkään. Ja vähitellen koko näytös saatiin päätökseen.
 
Ihan oikein: 
Oikeakätiset ihmiset, onko 98 prosenttia meistä, ponnistavat vasemmalla jalalla. Niin poika-Esakin. Asettui siten että hevonen tuli kohti etuvasemmalta, jolloin ponnistus tuli hevosenpuoleisella jalalla ja lähempänä oleva käsi, vasen, tarrasi harjakarvoihin. - Oikein tässä 45 vuoden takaiset urheilumuistot mieleen tunkevat! 

11 Rusko, Teemu ja Polle lopettelevat näytöstänsä 

Vaikka ei kuitenkaan ihan. Seurasi vielä jälkinäytös ja epilogi. Juttu puidaan katsomossa vielä kerran ja arvoidaan isän ja pojan suoritus. Näyttämöllä sen sijaan hepat vielä näyttävät luontonsa. Pääjehu Rusko tosin joutuu poika-Esan johdattelemana kotiosoitteeseensa Alastalon veräjän toiselle puolelle. Mutta Polle ja itsepäinen Teemu tekevät mitä lustaavat ja käyvät härskisti verottamassa Ylistalon heinävarastoa. Sille ei isäntä-Esakaan mitään mahda. Saadaan hevosistakin kunnolliset luonteenkuvaukset. Teemun jääräpäisyys onkin tuttua jo Alastalon salin hevosjutuista ja tässä käy ilmi, että Polle on lunki poika ja 'tottunut ottamaan tyvenesti elämän asiat, hätistämään navetan kupeilla ja tunkion liepeillä teriltänsä hellepäivän härisevimmätkin kärpäsparvet pelkillä silmälautojen kärsivällisillä läpyttelemisillä ja nuokkuvilla ummistuksilla', jne, jne. Heiniä kuitenkin napattiin aika tukut. Tästä isäntä-Esa hevosia löylytti ja vain vaivoin sai ne loittonemaan ladolta. Tällä välin poika-Esa joutui puolestaan Alastalon Eevastiinän löylytettäväksi, sanaruoskalla tosin vain. Mutta sekin riitti, naapuriin saakka kuului. Tuntuu vähän kummalliselta, olisi luullut emännän pyytelevän anteeksi, kun hevoset naapurin oraassa lahmasivat. Vai oliko niin, että veräjän kunto ja kiinnipito oli Ylistalon kontolla? Yritti kyllä poika-Esa 'turkasempiaan': "Perhanan ämmä!" ja "Saatanan hamepaavi ja ämmänkräppä!", yritti 'olla miestä niinkuin hiirenpaska pippuria', mutta nopeammin kuin itsekään huomasi pötki pakoon 'minkä trompuista lähti', mennessään veräjänkin sulki. Palailivat Esat, sankarit, isä ja poika.

12 Rempalleen olisi jäänyt ilman naisten sipaisua 

Mutta ei tämä tähän päättynyt, ei edes hevosnäytös. Sillä vielä olivat Polle ja Teemu aidan väärällä puolella. Niinpä Liisa emäntä joutui lopulta kuitenkin hoitamaan homman päätökseen. Vielä yksi "Herrajestas!" kun Teemu jo kolmannen kerran kurotti pitkän kaulansa ladon luukun sisäpuolelle. Nyt olivat jo lehmien talviappeet vaarassa! "Milja, Milja, kintut vinkumaan ja veräjä auki!" Ja niin Liisa Miljan avustaessa saattoi päätökseen sen mikä isännältä ja pojalta jäi kesken. Muta sinkoili ja takapasuunat räikyivät, mutta mikään ei auttanut, laukkaan Teemukin kirposi. Miljan sukkanauhalla veräjän pito viimeisteltiin. Lopulta hiljeni areena. Päästäänköhän vihdoinkin papumurkinan ääreen! 
 

Roikopaikkoja tekstissä 
94
 Herneistä pähiset niinkuin karvainen kaimasi, ja myisit laiskuutesi lusikkaan niinkuin Esa esikoisuutensa nälkiin!
101 Pistäkää, pojat, esiliinat eteen ja kantakaa papuvati pöytään siksi, kun miehet palaavat työstä ja ovat nälkäisiä!
114 ...sekä hinasi nykäyksen verran ja mielenosoitukseksi munavyötänsä kireämmille ympärillään, hän pöyhäsi tuhautti kädellänsä partaansakin haremmille...
125 "Saatanan hamepaavi ja ämmänkräppä!" paadutti hän itsensä turkasempiin...
128 ... kaikilla kasvopuolilla ilkamoi poskipakaroiden täysiltä niin paljon kurinhilpaa ja ilonhihkua kuin ikini voi suupieli naurunpalkoa vierillensä levitellä ja silmäpuskissansa lystinhiirtä hypiskellä.
135 "Milja, Milja, kintut vinkumaan ja veräjä auki!"
140 .. vereämpiäkin tavoiteltavia elämässä kuin tuoksuvan heinätukon rehukas viuhka nyt jo melko lahonneiden hampaiden möykyteltäväksi.
141 ... seikkailuhälinästä ei mäellä enää muistuttanut muu kuin tuikeasti lenkin vahvistuksiksi kahdella punankirjavalla, tällä erällä Miljan sääristä kirvoitetulla sukkanauhalla kiinnitauruttu väliveräjä...

Kommentteja 

Vesa Nuolioja

AK "Tuli vain mieleen, että kuinkahan hyvä oli Volter Kilven  ulosanti. Jos oli hyvä, minkä aisaparin tuohon aikaan urheilukilpailujan selostanut suuri mestari Martti Jukola Kilvessä menettikään! Olisi sittemmin ollut esikuvaa Pekka Tiilikaisella, Paavo Noposella ja Raimo 'Höyry' Häyrisellä!" 
VN: Volter Kilven suullinen ulosanti on tiettävästi ollut erittäin hyvä. Muistan V.A. Koskenniemen, joka Kilven hyvin tunsi, sanoneen, että tämä oli verbaalisesti yksi vaikuttavimpia puhujia, joita hän on tavannut. Muistaakseni Kustavin Tuulentuvassa parikin rouvaa kertoi kuunnelleensa siinä samassa tilassa Kilven luentaa ja vaikuttuneensa siitä kovin. Kilven kirjeistä olen puolestani lukenut, että hän luki tekstejään myös radiossa joskus ja kotioloissa useinkin vaimolleen ja muille läheisilleen. 

Asko toi ohimennen esiin hyvin tärkeän puolen Kilvessä. Hän on ollut ikäänkuin hyvin musikaalinen kirjoittaja, jolle on merkinnyt paljon se, kuinka teksti lausuttuna soi. En voi tässä yhteydessä olla kehumatta Yövieraat-teatteriryhmää, joka on oikein kutsumuksesta ottanut tehtäväkseen esittää Kilpeä puhumalla ja laulamalla. 
 
AK: "Jo Alastalon salissa kirjaa luettaessa kävi selväksi, ettei Kilven kirjoissa ole niin tärkeätä se mistä  asiasta kirjoitetaan vaan se miten siitä asiasta kirjoitetaan. Teoksen parhaita kohtia on, oliko 40 sivua siitä kun Härkäniemi valitsi piippua. Tässä näyttää olevan vähän samasta asiasta kysymys."
VN Juuri näin. Minusta ei pitäisi liiaksi korostaa sitä, että Alastalossa oli juoni, joka PP:stä tuntuu puuttuvan. Juoni ja juoni. Alastalon sali käsitteli juonellisesti noin kuusi tuntia kestänyttä parkinrakentamiskokousta. Lukemani kirjan painoksessa ensimmäinen osa päättyy sivulle 421 ja toinen osa sivulle 405. Siis yli 800 sivun "pöytäkirja" noin lyhyestä "juonesta". Vasta Alastalon yhdeksännessä luvussa, joka alkaa sivulla 358, kirjailija pääsee juoneen kiinni sanomalla "Luku, jossa jo todenperään puhutaan parkistakin, parkkilaivasta".

Asko Korpela 20001021 (20001021) o o AJK kotisivu