2 Parkki se vissiin onkin 

Tämän luku-urakan aikana käy Ylistalon tuvassa selväksi, että parkista on kysymys, vaikkei suoraa ensi käden tietoa asiasta olekaan. Isoisten kihinöistä se selviää. Kuunnellaan niin läheltä kuin kehdataan. Tai oikeastaan katsellaan, kun ei kirkon portilla niin kovaa voinut puhuakaan eikä lähemmäksi kehdannut mennä kuuntelemaan. Osataan nähdystäkin päätellä: kun on Langholma paikalla, on isosta asiasta kysymys, "katsellaan naakelia, minkä taakse nyörit ja köydetkin surrataan" (s. 53) "Ja tällä kerralla naputetaankin astiasta oikea alus, parkkilaiva, niin että miehinenkin mies kehtaa tunnustaa olevansa kuuttoa rakentamassa." (s. 73)

05 Parempi miehen keikutella parkissa kuin vakussa 

Iso-Vileeniltä unohtui piippukin hammastarhan ulkopuolelle käteen, kun parkki valtasi mielen. Laiska mies Esa yritti ensin kaikenmoisin verukkein tehdä tyhjäksi koko ajatuksen, koetti kääntää naurun alaiseksi itse kolmepiikkisen idean, piti Alastaloa suuruuden hulluna, paheksui ja holkutteli sanojensa höysteeksi vakuakin allaan. On kyllä komiikan huippu tämä vaku ison miehen valtaistuimena. Olisi mukava tietää, kuinka iso kehto on kysymyksessä. Onko sellaisesta mitään järkeä tehdä metriä pidempää? Mahtaa olla Kilven koiruuksia, eräänlainen punainen silli seinällä, josta lukija ei oikein saa realistista otetta: onko vai eikö ole olemassa. Itselleni on jäänyt suurimmaksi sellaiseksi, kun Jules Verne kertoo Etoile du sud (Afrikan tähti) kirjassaan, kuinka Saharan poikki ratsastettiin strutsilla. Voidaanko strutsilla ratsastaa vai ei? Voiko kaksimetrinen mies viettää talvikauden kehdossa vai ei? Emännän mielestä ei ainakaan pitäisi: "Parempi miehen keikutella parkissa kuin vakussa!", kivaistiin ensimmäiseksi räpsäykseksi papupadan kupeilta. "Vai varvimiehet tässä nyt vielä tulevat talven vastuksiksi!" Oikein nousee myräkkä touhukkaan emännän ja laiskan isännän välille. Kääntyi yleinen parkkiasia pöllytykseksi oman talon rempallaan olevien asioiden kantille. Kylällä ollaan niin ahkeria ja täällä niin laiskoja. 

06 Viime sunnuntaina kirkonmäellä pörisivät 

"Näin Härkäniemen jykeän niskan ja Alastalon pyyleän vatsapuolen hartaimpina joukossa, ja koska ymmärsin, ettei meidän kylän kirkkopaatinkaan pestiä ennen siltakarkusta hellitetä, ennenkuin keräjät ovat käydyt tanhuan portilla ja peräpiitan jukomiehet paikoillansa paatissa, niin jäin kurikseni ja ajan kuluksi kirkkoaidan kulmaan seisoskelemaan." - Ai, että tätä lukiessa tulvahti mieleen keväinen Alastalo-urakka ja mainio kaksikko Alastalo ja Härkäniemi. Siinä on miehen mallia ja kuvaa meille kaikille, jämeriä suomalaisia perus-ukkoja. Huolehtivat omista ja yhteisistä. Tässä luvussa marssitetaan sitten koko tuttu parkinmerkitsijöiden kaarti näyttämölle: Langholma, Pukkila, Lahdenperä, Krookla, Karjamaa, niin ja tietysti Evald ja Janne ja oliko vielä muitakin? Kyllä olisi mukava saada nähdä Hesarin Penan - mielestäni onnistui antamaan hahmon sankareillemme siinä missä Gallen-Kallela seitsemälle veljekselle - piirustukset näistä veitikoista. (Itse pystyn omassa työasemassa katselemaankin, sillä pidin varani ja skannasin. Mutta yleiseen jakeluun niitä ei tekijänoikeussyistä voida laittaa. Käsittääkseni voin kyllä sähköpostin liitteenä lähettää. Silloinhan ne menvät määrätylle henkilölle eikä yleiseen jakeluun. Jos kiinnostusta ilmenee, täytyy vielä tarkistaa.) 

Järvelin tässä palauttaa mieliimme pitäjän isoiset, parkkimiehet. Ja nyt on Kari Jalava lähettänyt linkin sivustoonsa, josta saamme merkittävän lisän Kilpeä ja Kustavin laiva-asoita koskeviin tietoihin. Tässä linkki: http://www.wakkanet.fi/~karij Sieltä löytyvät laivat, laivaisännät ja sukupuut. Sopii muistaa, ettei Alastalo ollut Alastalo eikä edes Herman Matsson vaan David Eriksson, jonka jälkeläinen Volter Kilpi itse oli suoraan alenevassa polvessa. Laivaluettelosta löytyy sekä Siviä että Toivo, mutta mikä tuleekaan tämän parkin nimeksi ja löytyykö se samasta luettelosta? 
[ Sehän on tietenkin parkki Kaitainen, johan se oli tiedossa keväällä, nyt vain lipsahti unhoon. Kari Jalavan sivuilta löytyy jopa kuva. Vesalle kiitos muistutuksesta. AJK]

07 Siitä tuleekin eri elämä ja hikivähti ensi talvena 

Otsikko on Järvelinin yhteenveto parkkiuutisesta. Sen hän lausui jo penkillä selällään todettuaan, että olisi parasta leväyttää selkäänsä aikanansa, että olisi sitten sitkaampi heilumaan kun tarvitaan. Jännitettä tuleviin tapahtumiin Järvelin osasi luoda toteamalla: 'Pukkilan Petter pelkää, että Alastalo ajattelee Pihlmanin Jannesta parkkilaivan kapteenia ja vaikkapa vävypoikaakin taloon. Kuten Alastalon salista tiedämme, tässä oli yksi 'kantava ristiriitarakennelma'. Pukkila ajaa omaa vätyspoikaansa molempiin pesteihin, mutta tulee molemmissa pyrkimyksissään reputetuksi. Putoaa kuitenkin sikäli jaloilleen, että Jannekin on hänen yhtä oma poikansa, kuitenkin syrjähypyn kautta maailmaan tullut, oma kuitenkin ja salattua ylpeyttä nostattaa Petterin rintaan. 

Olisiko Iso-Vileeni Ylistalon tuvassa jonkinlainen kevennetty, todella kuitenkin paljon kevennetty kakkospainos Pukkilasta, sillä hän nappaa keskustelussa aina ensimmäisen puheenvuoron ja hänen tehtävänsä on nähdä ensi asioiden nurjat puolet. "Juuttaan Lahdenperä!", [jonka metsästä parkkipuut tultaisiin hankkimaan].  "Saastainen sittenkin, jollen vielä väännä itseäni tästä jaloille ja lähde länkimään Alastaloon!" [osallistumaan Alastalon johdolla yhteiseen yritykseen, parkin rakentamiseen]. Tähän Liisa-emäntä: "Vai Alastaloon vielä juoksemaan!" "Ikäänkuin sinä liikkeelle pääsisit, vaikka kangella selän alta vääntäisi!" ... ja sitten seurasi aikamoinen räpätys tekemättömistä omista töistä. Ja vielä korjaa lopuksi pikku-Oskun, joka on nukahtanut oven suuhun poski kaatuneen luudan päällä. ... ja isännän roikale löhöää vakussa, kehdossa, Oskun asemesta. Kyllä jo Ryysyranta muistuu mieleen! 

08 Nyt ne marssivat oraspeltoon joka kavio peräkanaa 

 Tässä on sittten episodi asian vierestä. Ei ole parkista kysymys, vaan hevosista - ja jos niin tahdotan - naisista. Olihan Alastalon salissakin hevosepisodi, mutta vähän toisenlainen: oliko rallia vai oliko formulaa, mutta kovaa mentiin, kirkkomatkalla kilpailtiin. Nytkin mentiin kovaa, nimittäin Ylästalon naiset emäntä Liisa ja tytär Milja oraspellossa Alastalon valloilleen päässeiden hevosten perässä. Naiset vinttasivat sen kuin kintuista kerkesivät, rolitikkoa, seivästä ja aisaa otettiin kättä pidemmäksi. Tästä hevoset vain vauhkoontuivat lisää, eihän niille akat pärjänneet. Ja isäntä kehtasi ärhennellä perään. Itsenkö tässä pitää rientää hätiin? Entäs isänsä elävä kuvajainen, poika-Esa? Kuvajainen ei tietenkään ollut alkuperäistä innokkaampi, vastaan purnaa eikä lähde liikkeelle, mieluiten vain korttia lätkisi. Iso-Vileeni nauraa rojottelee ja ihastelee akkain menoa: "Ovat totisesti eukolla vielä vieterit tallella sääripiipuissa, jos kielenkantimissakin! Ties mitä pelejä vielä pidätte sängyssäkään, ellet sinä käännä laiskaa Esanselkää hemasia päin!" - Johan on rohkeata puhetta loismieheltä, entiseltä kilpakosijalta! Mitähän tuostakin vielä seuraa. Jos olisin Kilpi, en jättäisi tähän. Luku loppuu siihen, että isäntä-Esa joutuu vääntäytymään ulos ovesta. ... jatkuu huomenna! - Joutuukohan ihan  toimeen tarttumaan? Ja miten tämä akkojen osalta kääntyy? 

- Arvaan kyllä ja ymmärrän, että 'eräät tahot' nostavat tässä kohdassa shovinistisian pöydälle ja pyyhkivät karkeilla harjaksilla Volter Kilpeäkin. Mutta jo etukäteen ilmoitan, että minun mielestän ovat Kilven suhteen pahasti väärässä. Esa ja Vileeni kyllä ovat shovinistisikoja, se on selvää. Minun mielestäni yhtä inhottavia kuin kimittävät unioni-tantat. Mutta Kilpihän maalaa naisista mitä sympaattisimman kuvan. Ovat joka suhteessa kunnollisen ihmisen perikuvia, pitävät pystyssä talonsa ja tilansa ja ojennuksessa ukkonsa. Minusta Kilpi arvostaa naista hyvin korkealle, näkyyhän jo tämän kirjan esipuheessakin, omistuksessa Charlotta Lönnqvistille. Mitähän se Vesakin meinasi, kun viinilasin äärestä ennakkotietona viestitti, että naisasiaa aikoo käsitellä? ... ja ainakin tytär Salla on se 'eräät tahot', saattaa tulla hyvinkin kipakkaa. Mitenkä sen sitten vaari parhain päin voisi kääntää? 

Rojopaikkoja tekstistä 
Tulossa...

Asko Korpela 20001012 (20001012) o o AJK kotisivu