Asko Korpela 
1 Ylistalon tuvan vakiväki esittäytyy

Ensin käytiin katsomassa 'yläkerran' väkeä Alastalossa ja nyt ollaan 'alakerran' väen luona Ylistalossa. Ja täytyy sanoa, että on eroa väen tyylissä ja meiningissä. Kirjoittajan tyyli sen sijaan on sama ja jäljittelemätön, Kilpi on Kilpi ja panee parastaan tässä niinkuin Alastalossa. Elämänpiirikin on tässä sama kuin Alastalossa, mutta sitä katsellaan toiselta kantilta, eri silmillä. Kirja on kauniistii omistettu Aleksis Kivelle hänen syntymäpäivänään 1934, sekä Kiven hyvälle hengettärelle Charlotta Lönnqvistille. Ylistalon tuvassa on 20 lukua, mutta ne on vain numeroitu. Harmi, sillä lukijaa otsikointi helpottaisi. Pitäisiköhän panna toimeen kilpailu osuvien otsikoiden löytämiseksi? Itse olen tiukka poika enkä hyväksy muuta kuin korkeintaan yhden rivin pituiset otsikot, mutta kai Kilven hengessä pitäisi nimenomaan hyväksyä pitempiä ja laveasti kuvailevia. Voisikohan tällaisen asian äänestäen ratkaista?

Odotan mielenkiinnolla, mikä tulee olemaan tarinan juoni vai tuleeko sitä ollenkaan. Tuskin juoni kuitenkaan parkki on (vai onko sittenkin?), ehkä se on tämä Ylistalon tupa, isäntäväen ja loismiesten yhteinen elo. Henkilökuvia ja episoodeja ovat neljä ensimmäistä lukua, toisiinsa kyllä liittyvät, mutta mitään Alastalossa parkin rakentamiseen tähtäävää varsinaista yhteistä pyrkimystä ei ole ainakaan vielä käynyt ilmi. Vai onko sellainen sitten oblomovilainen mitääntekemättömyys tai ehkä se on seuraavan kevään odotus, sillä kesällä sentään tapahtuu jotakin. Täällä tuvassa vietetään aikaa pyhäinmiestenpäivästä valpuriin.
 

01 Järvelin, Iso-Vileeni ja isäntä-Esa

Ensimmäisessä luvussa esitellään kolme päähenkilöä: Iso-Vileeni, Järvelin ja isäntä Esa. Tilaa olisi seitsemälle: neljälle sivuseinäpenkille ja kolmelle takalavitsoilla pöydän takana ja perä-akkunan edessä. Talvella on vilinää, kesällä tupa on uninen ja autio. Järvelin ja Iso-Vileeni ovat jo vuosia viihtyneet täällä. 

Järvelinillä on takanaan hurjia ja värikkäitä vaiheita. Toista kymmentä vuotta on viettänyt Amerikassa, milloin kultaa kahmien, milloin puukonrei'illä koristeltu takki ainoana omaisuutenaan. Timperinä viettää Alastalon leivissä kesänsä. Suomeen oli palannut ja naimakauppoja yrittänyt, mutta kun ei ollut tärpännyt, oli Ylistalon tupaan päätynyt, nyt jo vakipaikan siellä valloittanut. 

Iso-Vileeni oli Järvelinin työtoveri Alastalon palveluksessa. Hänellä oli nuorempana ollut morsiamia liiankin kanssa, satamissa kaiken väristä ja joka tanssin jälkeen uusi. Niin että naimissäätyyn astuminen oli tästä syystä unohtunut. Hätäkö oli tässäkään tuvassa vakipaikalla elellä. Häneen oli, niinkuin Järveliniinkin, engelskakin maailmalla tarttunut, maailmanmies tavallaan siis hänkin. 

Kolmas 'jukomies' oli talon isäntä Esa itse. Hän on monessa mestari, ei vähiten laiskottelussa. Ketterän akkansa, 'emäntä kuin elohopea', antaa huushollissa hyöriä ja raataa. Varreltaan on Esa yhtä pitkä, hiuksenkarvan jopa pitempi kuin Iso-Vileeni, sylen ja viisi tuumaa. Paljonko se on muuten nykymitoissa? Onko syli kolme kyynärää? Onko kyynärä kaksi jalkaa? Jos näin on, tulee sylestä 183 cm ja viidestä tuumasta 12.7 cm, siis yhteensä noin 196 cm, aika korstoja molemmat. Vaikka saa isäntä-Esa huonosti luunsa liikkeelle talvella, on olemassa runsaasti osoituksia siitä, että 'Esalta pesee': viikatteen varressa heinäpellolla, viljasäkkiä kantamassa, hylkeenpyynnissä...

Nyt ihmetellään 'yläkerran miesten' ylenpalttista liikennettä toinen toistensa luona, Alastalo ahkerimpana. Kyllä niillä nyt jotain on tekeillä... 

02 Vihtori tekee toppireissun märssykoriin 

"Tuo Ryselinkin, entinen renki-Vihtori tuossa!"... ja Iso-Vileeni kertoo siitä miten Vihtori näytti heti alkuun, että hänessä on merimiehen vikaa ja miten Vihtorilla muutenkin oli selvät pasmat ja uraputki selvästi torkolla nousuun. Siinä on nuori mies seuraamassa Jannen, Jata-Fiinan pojan esimerkkiä. Ja Janne on Vihtoria perässään vetämässäkin, antaa Vihtorille mahdollisuuden näyttää heti kättelyssä: "Jungmanni Ryselin vie koiran toppiin!" Mitä mahtaa tämäkin meritermi tarkoittaa? Osaako edes rannikkolaivuri Matti Tuhti selittää? [ Matti Tuhti vastaa ] Vihtori vain vähän ihmettele, että 'Pääseekös ihminen tuonne?' Mutta kun vaihtoehtona on pesti kapiisissa eli keittiössä, ei Vihtori epäröi vaan lähtee kipuamaan. Hitaasti mutta varmasti pääsee poika perille ja saa samantien tärsky-alun uralleen. 'Suut sulkuun, etteivät lokit ilmasta pudota rikkaita tupakkamällien mausteiksi!' neuvoo alhaalla töllisteleviä. Ja niin tekee Janne yhdellä ainoalla komennuksellaan pojasta merimiehen. Miespikarilla asia  vahvistetaan heti, kun Vihtori kannelle kerkeää. Kesän mittaan ansaitsemillaan tienesteillä näytetään sitten muutkin merimiehen elkeet ja hankitaan asianmukaiset varusteet, kellon vitjatkin vaikka itse kello jääkin toiseen kesään. 
 

03 Ne taitavat rakentaa uuden prikin 

'Karvaisen kirouksen' saa Iso-Vileeni Vihtorilta kiitokseksi kertomuksestaan. Yleisellä myötämielisellä naurun hörähdyksellä asia kuitataan. Isäntien liikkeitä edelleen räknäillään eikä siitä muuta johtopäätöstä voida vetää kuin että varvi on taas tekeillä. Järvelin sen ensimmäiseksi sanoiksi pukee: "Ne pistävät varvin pystyyn ensi talveksi pitäjässä!" Tämä sana pysäyttää kortin lätkeen ja toimekas emäntäkin pysähtyy toimituksissaan hetkeksi. Vihtoria tämä ajatus lähimpää sipaisee, sillä se tietäisi matruusin paikkaa, näin oli kättä paiskaten viime kesänä Hullissa Jannen kanssa sovittu. Ja sitten Vihtori kertoo mitä muuta Hullissa tapahtui, millä hän itse asiassa matruusin paikkansa ansaitsi, vorot laivalta karkoitti. 
 

04 Lettikin ulottuu kolme kertaa Evaldin kaulankieteiksi 

Romantiikka pulpahtaa esiin neljännessä luvussa, kun näyttämölle hypähtää Ylistalon tytär Milja. Vähän samaan muottiin valettu tämä Milja on kuin Alastalon Siviä. Kipakan akan ainekset on molemmissa niinkuin on heidän äideissäänkin. Vaikka ymmärrettävistä syistä isäntä-valtaisessa yhteiskunnassa ollaankin, antaa Kilpi täyden tunnustuksen emäntä-puolellekin. Ei kumpikaan talo pyörisi ilman emäntää, niin on ratkaisevaa heidän panoksensa. Ja tyttäret ovat samaa maata ja vielä hempeitä päälle. Ja teräväkielisiä. Vaikka punastella osaavatkin, myös sana terävänä irtoaa. Milja antaa rukkinsa surrata, mutta mieli pöyörii muualla. Nyt kääntyy juttu uudelleen prikiin. Vai onko se vain priki, kunhan ei olisi puolta suurempi isäntien mielessä! 

 

Rojopaikkoja tekstistä 
[Järvelin]
01-10		 Järvelin siitä myöten, kun hän takavuosina oli palannut Amerikasta, jossa hän toista vuosikymmentä oli kohminut Kaliforniat ja muut maailman selkäpuolen nurkat, milloin kämmenessä kouran täysi silkkaa kultaa, milloin ainoana omaisuuterna ja ruumiinpeittona rikkinäinen, puukon haavojen viileksimä takki, joka sekin oli vedon voittona toisejn miehen hartioilta väkivoimin kiskottu. 
[Iso-Vileeni] 
01-12.		 Oli ollut nuorempana, kun vielä oli riuskas ja varsi niissä tämmeissä, morsiamia vähän liika monta, kotomaissa joka tanssin jälkeen uusi, ja eri satamissa eri natsuunaa ja eriväristä, niin että oli unohtunut naimissäätyyn meno aikanaan, koska muutenkin oli hauskaa, ja nyt, kun olisi ollut joutilaampisiihenkin virkaan, ja jalatkin laiskistuneet niin, että niitä nykyään jo mieluummin oikoili yksissä sängyissä, niin nyt olivat naaraat puolestaan penseitä, ja tuppasivat pahikot nauramaan ja tirskumaan, jos, jos niille vakavissaan alkoi vihjailla rehellistä papin pakinoilla käväisemistä ja kihlojen ostamista.
[Ylistalon Esa]
01-13		 Mutta Esa oli viisaskin mies, joka koto-oloissa ja arkiviikkona ei liikutellut jäseniänsä ja julkista selkäänsä enempää kuin välttämätön tarve oli. Ja mitäs hänen tarvitsi? Emäntä kuin elohopea, pieni kuin murene ja kerkiävä kuin oravan kipene, aina nilkoillansa, silmät ja sormet joka paikassa, ajatus kuin kierivä papu ja kieli kuin rukin hyrräkehrä! 

Kommentteja 

"Odotan mielenkiinnolla, mikä tulee olemaan tarinan juoni vai tuleeko sitä
ollenkaan. Tuskin juoni  kuitenkaan parkki on (vai onko sittenkin?), ehkä se
on tämä Ylistalon tupa, isäntäväen ja loismiesten  yhteinen elo."

Vesa Nuolioja: Juoni on tietysti Kilvellä suhteellinen käsite. Juonia lähtee liikkeelle aina vähän joka suuntaan. Mutta olihan se parkin rakentaminen tietysti Alastalossa jonkinlainen runko. Tässä toisessa lukuläksyssä alkoi ainakin kahdessa lukemassani luvussa näyttää siltä, että mielenkiinto tiivistyi parkin rakentamisen ympärille. Saa tosiaan nähdä.

Lukujen otsikointi on hyödyllinen ajatus. Saisi olla varmaan jotain muutakin kuin vain esim. luvut 5-8. Esimerkiksi omassa kirjoitusläksyssäsi oli lukuja mukavasti kuvaavia otsikoita.

 

Asko Korpela 20001008 (20001007) o o AJK kotisivu