|
Oliivin puheenvuoro ei tuo vielä ratkaisua. Murhaajan näkökulmaa valottavassa luvussakaan ei aivan heti hänen henkilöllisyytensä paljastu. Kun totuus sitten valkenee, tapahtumat vyöryvät eteenpäin veren roiskuessa. Karmaiseva tarina saavuttaa oletettavasti tässä huippukohtansa: Seküren päätösosio on luultavasti paljon rauhallisempi.
Oliivihan se kuitenkin oli
Muistumina taaempaa: mitä Karalla oli mielessään, kun hän salakuljetti Behzatin töyhtöneulan aarrekammiosta? Ja miksi viimeistä kuvaa etsittäessä luostarin keittiö sivuutettiin pelkällä silmäyksellä ja Oliivin henkilökohtaisten kalleuksien löydyttyä tuhkakasan alta koko touhu unohtui? Nyt neula saa käyttöä kun kamppailun tuoksinassa Oliivin silmät puhkaistaan tuolla neulalla. Kadoksissa ollut kuvakin löytyy keittiön hyllyltä. Kara ei ole mitään oppinut varovaisuuden suhteen. Niinpä hän jää tikarilla haavoitettuna luostariin ja me jäämme toistaiseksi epätietoisiksi hänen kohtalostaan.
Saatana sisällämme
Miniatyristien oppipoika-aikojen muisteloissa toistuu tavan takaa mestarin harjoittama ruumiillinen kuritus. Menetelmä on yleisesti hyväksytty ja tukea haetaan myös koraanista. Sielun sisäisen Saatanan pitää kuolla kurituksessa. Se ei saisi jäädä kituliaanakaan henkiin, jolloin kyseisestä henkilöstä kyllä saattaisi kehittyä esimerkiksi menestyvä liikemies. Oliko Saatana jäänyt Oliivin sisälle? Joka tapauksessa tämä vanha sarvipää saa lopuksi hänet kohtalokkaalla tavalla pauloihinsa. Miehellä on määrätietoinen suunnitelma, matka Intiaan edessä. Tehdäänpä vähäinen poikkeama ateljeehen. Karan tikari on merkki miehen kuulumisesta hänen koplaansa. A vot, Hasan listii Oliivin. Saatana johti murhaajan saamaan Allahin säätämän tuomion.
|
o AJK kotisivu
o Pamuk